Vasta-alkajat syksy' 05~vko2

Mäpäs täällä kukun yövuorossa ja aattelin tulla kirjottelemaan... =)



Joalin: Vieläkö tiputtelee? Eikös sulla ole se lääkäri tällä viikolla... Tulee varmaan ihan hyvään aikaan, ni saa sitten vähän taas selvyyttä siihen mitä siellä alakerrassa tapahtuu. =)



Möröm: Jaksamisia ja voimia adoptio ja koeputkihedelmöitys ajatusten keskelle!!!



LeiaK: Toivottavasti ajatukset selkiytyy! Musta on tosi väsyttävää ja ahdistavaakin, jos ei oikeen tiedä mitä tekis. Mutta onneks tähän asti ainakin on aina tullu johonkin tulokseen. =) Voimia.



Pikkuinenpeikko: Kyllä ne asiat varmasti sullakin selkiytyy... =) niinkun sanoit, niin rauhassa kun miettii ja antaa ajan kulua... Kiva muuten kuulla, että teille tulee koiravauva! =0) Siinä on kyllä ajateltavaa, vaikka eihän se tietenkään vauvaa korvaa.



EmmaEmilia: Tervetuloa vaan joukkoon! Kurja kuulla, että tuomio oli heti yksi kovimmista... =( Mutta toivoa onneksi on, sitä ei pidä unohtaa. Täältä saat varmasti apua ja tukea tilanteeseen.



vm1974: Mulle tehtiin kans se aukiolotutkimus ja sain clomit.. ja nyt sain vaan istukkahormonipistoksen. Inssikin olis tehty, mutta pistos osui lauantaiksi niin se jäi väliin...



).( Niinkun tossa VM:lle kirjottelin, niin tällä kierrolla meillä on ainoostaan pregnyl pistos, jonka pistin lauantaina. Oli muuten ihan hirveetä pistää... vaikka oon sairaanhoitaja, niin on se aika häijyä itteensä piikittää ja kun se aina vielä kirveli ja sattu. Noh... saimpahan kuitenkin pistettyä ja seksiä on harrastettu niin, että oksat pois. =) Toivottavasti tärppää... mä en nimittäin haluis enää itteeni pistellä. =0)



Onks teillä vaikuttanu harrastuksiin tää hedelmättömyys? Mulla on periaatteessa... mietin aina, että ilmottaudunko seuraavalle ratsastuskurssille vai en, koska jos tuun raskaaks, niin en voi juuri ratsastaa... Olis niin helppoo, kun tietäis, että raskautuis vaikkapa maaliskuussa, niin vois siihen asti panostaa ratsastukseen täysillä (ja muuhunkin), eikä tartteis miettiä... =)



Eipä kai muuta tällä erää... Hyvää viikonalkua kaikille!

Heipparallaa pitkästä aikaa!



Ja superhyperonnittelut Rizzulle!!! Ihana kuulla noita plussauutisia!! Mukavaa ja onnellista odotusaikaa!



En ole jaksanut kirjoitella pitkään aikaan, mutta olen kyllä käynyt aina silloin tällöin lueskelemassa teidän viestejänne. Menkat alkoivat taas viime perjantaina, joten nyt odottelen, että vuoto loppuisi ja pääsisi taas tästä jaloilleen. Tosin en minä hirveän pettynyt ollut, jotenkin sitä kait itseään suojelee, eikä enää odota liian suuria. Menkat alkoivat vielä pari päivää etuajassa, joten senkään takia en ehtinyt vielä toiveita raskautumisesta elättelemään. Mutta ei muuta kuin kohti uutta kiertoa (heh, heh.. kunpa se olisikin niin helppoa..) Vaikka olenkin aika positiivinen ihminen ja uskon, että kaikki vielä kääntyy hyväksi, niin kyllä tästä hommasta positiivinen asenne on välillä aika kaukana!



Työpaikkaakin hain, ja pääsin haastatteluihin asti. Työn saanti kuitenkin kaatui siihen, ettei mulla ollut kyseisestä työpaikasta kokemusta. Eivät kuulema oikein ehtisi perehdyttämään.. Joten se siitä sitten. Pari päivää harmittelin, mutta sitten päätin, että ei tämä elämä nyt yhdestä työpaikasta ole kiinni. Ja eipähän tarvinnut vielä viedä lasta vieraalle hoitoon. Ensi syksystä mulla olis mahollisuus saada vakituinen työpaikka, ja ihan just koulutusta vastaavaa työtä, joten siitä kyllä aion taistella kynsin hampain. Tämä kotona olo on sellaisina vaikeina päivinä aika raskasta, kun ajatukset pyörii koko ajan vauva-asioissa, mutta sitten saattaa mennä pitkiäkin aikoja, ettei oikeastaan murehdi asiaa ollenkaan. On tämä aikamoista vuoristorataa välillä. Onneksi on tuo ihana lapsi, jonka takia tätäkin jaksaa paremmin.



No mutta nyt meni aikamoiseksi oman navan tuijotteluksi tämä kirjottaminen, mutta hyvää alkanutta vuotta teille ihan jokaiselle! Ja koitetaanhan jaksaa mennä taas eteenpäin!



Terveisin LeiMu

Pikapikaa ajattelin kirjotella kuulumisia. Clomejahan ne sitten oli, mitä mulle määrättiin tähän kiertoon! Oon ottanu niitä yhen päivässä kp3-kp7. Ultra on torstaiaamuna, saapas nähdä montako munista sieltä tupsahtaa... toivottavasti ei liikaa.

Mitä sivuoireita teille muille on tullut noista clomeista? Mulla on ollu vaikka mitä kummaa, muttei onneks ollenkaan kipuja. Elikkä on ollu päänsärkyä ja huimausta, janotusta ja pissalla juoksentelua, univaileuksia sun muuta... :) oon kai aika herkkä reagoimaan, mutta kai nuo aika voimakkaitaki on nuo lääkkeet...?

Odotuksia ei oikeen oo, mutta katotaan nyt mitä tuleman pitää! Eniten jänskättää, että miten nuo clomit vaikuttaa ja sehän nähään sitte torstaina.

Mukavaa talvista alkuviikkoa kaikille!

Kai se päänsärky tietty lasketaan kivuks, mutta tarkotin lähinnä vatsanseutuun liittyviä ;) Hyvä minä!

Eli siis heippa kaikille!



Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti Länsi-Suomesta. Lapseni on 3-vuotias tyttö, jolle olemme mieheni kanssa toivoneet ja yrittäneet sisarusta elokuusta 2004. Syyskuussa kävimme molemmat perustutkimuksissa ja miehen spermasta vikaa löytyi, mulla ilmeisesti kaikki ok. Siittiöistä vain 2 % on normaaleja, tiheys ja liikkuvuus olivat normaalirajoissa. Pääsimme lapsettomuuspolille (julkiselle puolelle) joulukuussa ensi käynnille ja nyt ensi viikolla on vuorossa SSG ja saamme myös kuulla miehen toisen näytteen vastaukset.



Mahdolliset hoidot ovat kohdaltamme täysin auki, mies ei ole halukas lainkaan hoitoihin, koska meillä jo yksi lapsi on. Olen kuitenkin hieman toiveikas, että hän saattaa muuttaa mieltään vielä tutkimusten edetessä. Toivon kovasti, että simppatestin arvot riittäisivät inseminaatioon, sikäli mikäli mulla nyt torvet auki on, toivotaan! Asumme keskikokoisessa kaupungissa, jossa tehdään inseminaatioita, mutta rankemmat hoidot tehdään joko Turussa tai Tampereella. Matkustelu edestakaisin ei siis myöskään kovasti inspiroi...



Kovasti tuntuu olevan eroja gynejen välillä, miten tulkitsevat mieheni vastausta. Lähetteen tehneen lääkärin mielestä noilla arvoilla ei kannata tehdä kuin ICSI, sitten taas polin lääkäri sanoi, ettei hedelmällisyys ole kuin hieman alentunut ??? Että tiheys ja liikkuvuus ovat ne tärkeimmät, joihin tuijotetaan. En tiedä, sekaisin ainakin itse olen....Toisaalta olen luovuttanut luomutärpin osalta, toisaalta taas toivon sitä kuitenkin joka kuukausi. Kiertopäiviä emme tiedä/laske emmekä muutenkaan mitenkään ajoita seksipuuhia mihinkään, koska tärpin mahdollisuus on kuitenkin ilmeisesti erittäin pieni :(. Mutta silti aina kovasti harmittaa, kun punaista alkaa näkymään :((.



Tulipas pitkä sepustus, toivottavasti saitte tolkkua! Kaikille plussaonnea joko luomusti tai hoidoilla :),



toivotteleepi Antika

Onkin taas muutama päivä vierähtänyt, etten ole tullut kirjoitelleeksi, vaikka teidän juttuja olen lueskellutkin.

Tänään vielä sen verran kiirusta pitänyt, että nyt vasta iltapäivällä pääsin istahtamaan ihan kunnolla tähän koneen ääreen.



Ihan ensimmäiseksi ONNITTELUT RIZZULLE!! =)

Toivottavasti masuasukki pysyy loppuun asti kyydissä mukana.



Tervetuloa myös uusille, joita ainakin kaksi bongasin tässä lukiessani..

EmmaEmilia olikin kysellyt mun perään ja juu, erittäin mielelläni vaihdan kanssasi asiasta ajatuksia, koska meillä tosiaan täysin samanlainen tilanne.

Ei ainuttakaan siittiötä siemennesteessä. =(

Nyt tuli itseasiassa torstaina toisen näytteen tulokset (mies kävi antamassa varmuuden vuoksi näytteen paikan päällä) ja aivan sama juttu. =( ..höh.. en nyt varsinaisesti odottanutkaan enää mitään ihmettä, mutta kuitenkin salaa toivoin että josko kuitenkin olisi viimeksi mennyt näyte vain pilalle kun taskussa sitä kuljettelin ja pakkastakin oli aika mukavasti.



Nyt sitten sain tänään tilattua ajan ensikäyntiä varten väestöliittoon 14.2.!

Onhan tuohon aikaa, mutta nyt on kuitenkin taas askel eteenpäin.

Mies ei oikein mitään halunnut aiheesta viikonloppuna keskustella, mutta tokaisi sitten nukkumaan mennessä, että no jos haluat soittaa ni soita, mutta puhua ei halunnut sen kummemmin..

Itteäni taasen kovasti häiritsee, kun asiat vaan polkee paikoillaan eikä mitään tapahdu. No, nyt on sitten sekin askel otettu ja katotaan nyt sitten mihin päädytään.

Ystävänpäivää odotellessa.

Mites EmmaEmilia, joko teidän verikokeen tulokset on tulleet?

Ootteko kerenny jo miettiä jatkoa?



Jollain muullakin oli täällä miehen sisko odotusvaiheessa ja täällä sama tilanne ja samat ankeat fiilikset asian suhteen.

Jouluna sain tietää (näilläkin tärppäsi tyyliin nyt ois sopiva aika ja kas kummaa.. kaksi ensimmäistäkin ovat tulleet aivan yhtä helposti), mutta olen kyllä ollut onnellinen heidän puolestaan, vaikka välillä katkeruus valtaa mielen.



Eilen oli jotenkin todella masentunut fiilis koko vauva-asian suhteen, mutta ehkä se taas tästä..



Oikein mukavaa päivän jatkoa kaikille!!

(se siitä lyhyestä tervehdyksestä... heh..)



-viivi-

Burdelle ja muillekin eli täällä mennää keskiviikkona sitten ekan kerran sinne VL:ään. Vähän kyllä silleen jännittää, mutta tähän kiertoo ne eivät kuitenkaan tee mitään. Sitten seuraavassa kierossa ollaan matkalla, joten se sitten siitäkin kierrosta. Eli mulla tosiaan oli sitten tässä kierrossa " mukava" 2vkon tiputtelu vuotoa ennen menkkoja ja menkat tuli ihan ajallaan. No keskiviikon jälkeen ollaan taas viisaampia (toivottavasti).



Tänne oli taas uusia tullut joukkoon tervetuloa vaan, mukaan mahtuu ja toivottavasti ei tarvitse joukossa kauaa viihtyä...



Me viikonloppuna puhuttiin, että jos meille ei omia lapsia suoda niin sitten adoptoidaan. Haluan kyllä sitten tytön ja pojan, että niillä on seuraa toisistaan. Maailmassa on kuitenkin niin paljon ihania lapsia joilla on oikeus rakastaviin vanhempiin. Eikä mulla olis mitään sitä vastaan että meile joskus tulis lapsi maailmalta, mutta tiedä sitten miten se sopeutuminen ja biologisten lasten suhtautuminen.



Hyvää viikon alkua kaikille ja mä tuun sitten keskiviikkona kertomaan lääkäri kuulumiset

Aikani kuluksi aattelin taas kirjotella tänne, kun mieskin on iltavuorossa klo 23 asti. =/



Tuupalainen: Kyselit clomien sivuvaikutuksista.. No mä söin niitä viime kierrossa 1/2tbl kp3-7 ja mulla oli sillon päänsärkyä, hermot tosi kireellä, alavatsakipuja, pikkusen unen kanssa ongelmia. Tällä kierrolla en clomeja syönyt, mutta silti oli samoja sivuvaikutuksia kun viimekskin (lähinnä päänsärkyä ja ihan tajuttoman kireellä pinna).



Antika: Tervetuloa joukkoon sinullekin!



Joalin: Pahoittelut menkkojen alkamisesta! Ja siitä kun menee pari kiertoo " ohi suun" ... Mut toisaalta se, että kun etukäteen " tietää" , että tällä kierrolla ei oo mahkuja tulla raskaaks, niin vapauttaa oloa mulla ainakin tosi paljon. Kyllähän se surettaa ja ottaa päähän, mutta toisaalta just on vapautuneempi olo, kun ei tartte " stressata" että onko raskausoireita vai ei. =)



Mäkin olen miettiny adoptiojuttua, et jos sattuis niin että ei sitten omia saisi. Mies ei oo niin innokas sitä asiaa miettimään, kun se aattelee, että katotaan ensin nää hoitokuviot loppuun ja sit jos ei oo muuta vaihtoehtoo enää niin sitten mietitään sitä adoptioasiaa.



Viivi99: Kiva kuulla, että varasit ensikäynnille ajan ja teilläkin pääsee hommat eteenpäin... Tuntuu varmaan pitkältä ajalta odottaa kuukausi, mutta uskon, että se menee loppujen lopuksi aika nopeesti. Varsinkin jos aattelee niin, ku tossa Joalinille kirjottelin... että ottaa rennosti eikä stressaa. Helpommin sanottu kun tehty! =)



LeiMu: Voimia sinne kotio! Ja toivottavasti työkuviot onnistuu parhain päin! =)



).( Mulla alko yhen sortin " piinaviikot" . =S Eli 2vkon päästä pitäis sit kai tietää, että auttoko se irrotuspiikki ja oonko raskaana. Tän päivän oon kärvistelly kotona ja päihkäilly vaan vauvajuttuja... toivottavasti loput kaks viikkoa menee touhutessa niin ettei ehdi juuri sitä " murehtia" .



Hyvää illan jatkoa...



-Burde-

Olipa hölmö aloitus, mutta enpä keksinyt muutakaan kun ei omaan napaan kuulu mitään erikoista.



Tervetuloa joukkoon Antika!



Niistä Clomien sivuoireista sanoisin, että minullakin päänsärky oli karmea ja unettomuus oli yllättävän voimakasta. Kumpaankaan minulla ei ole yleensä ollut taipumusta. No tässä kierrossa en napsi mitään lääkkeitä, joten pääkin saa levätä.



Joku kyseli pinon alussa harrastuksista. Jäin itse ajattelemaan, että ai niinkun joku muu harrastus tän lapsettomuuden lisäksi...heh siis vitsi! Tuntuu vaan, että ajatukset pörrää tämän asian parissa niin paljon, että kai tätä vois kutsua jo harrastukseks. Ei vaan minä olen ainakin yrittänyt keksiä entistä enemmän harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita masennusta estämään. Olen päättänyt lähteä aina urheilun pariin kun kiristää. Tämän talven jälkeen taidankin olla huippukunnossa... Myös luovemmat harrastukset eli käsillä tekeminen ja koira auttavat paljon pään pysymisessä kasassa.



Uutta puhtia toivottelen kaikille ja Burdelle peukut pystyssä! Olikos muilla piinapäiviä edessä!



Itse odottelen vielä pari viikkoa ensimmäsitä sairaala-aikaa. Olen yrittänyt miettiä, mitä pitäisi tehdä, että ne laittais meidät suoraan esim. IVF jonoon kun ei haluttais enää inseminaatiota kokeilla. Pelkään että ne lyö jotain clomeja kouraan ja määrää tutkimuksiin, vaikka kaikenmaailman tutkimukset on jo tehty.Räjähdän varmaan siellä vastaanotollajos tuntuu siltä, ettei asiat lähde etenemään.

Täällä ollaan pyöritty niin pohjamudissa koko viime viikko, että olen edelleen ihan uupunut siitä tunnemyrskystä jonka kävin läpi. Kierto venyi siis tällä kertaa 32 (26) päivään. Testasin negan 29 kohdalla, mutta silti niiden alkaminen oli tosi iso pettymys. Lisäksi ainoa tahtomattaan lapseton ystäväni ilmoitti olevansa raskaana, joten oikein iski vasten kasvoja tunne, että nyt olen ihan yksin tämän asian kanssa. Oli niin iso ahdistus kaikesta tulevasta, kun ei yhtään tiedä mitä on vielä edessä.



Nyt on siis menossa viimeinen clomi-kuuri. Kiusasin gyneä taas puhelinsoitolla heti maanantaiaamuna, mutta ei se oikein sanonut mitään erityistä. Sanoin harkinneeni Väestöliittoon siirtymistä ja hän suositteli samaa jos ei tämäkään kierto tuota tulosta. No, reippaana tyttönä soitin seuraavaksi Väestöliittoon ja varasin meille ajan viikolle 8. Näin ehdin vielä syödä tämän hormonikierron loppuun ja sopivasti menkatkin on jo loppuneet. Joalinin kanssa siis ollaan tasan samassa vaiheessa! " Kiva" vaihtaa kuulumisia käyntien edetessä.



Nyt siis porskutellaan paremmassa hengessä eteenpäin tämän lapsettomuuden kanssa. Katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Varjokkaalle on pakko sanoa, että minä panin viikonloppuna paremmaksi tuolla piikit-itku-linjalla. Itkin nimittäin joka kerta kun pelkästään ajattelin sitä pistämistä. Esitin pelkoni myös gynelleni, joka lohdutti että on muitakin keinoja kuin piikitys. Puhui jostain munasolun kypsyttämisestä. Saa nähdä minkä tuomion lopulta sitten saan.



Nyt oli varsin itsekeskeinen kirjoitus, mutta lupaan nyt taas keskittyä kaikkien juttuihin enemmän ja olla aktiivisempi kirjoittaja!! Tervetuloa kaikki uudet joukkoomme, toivottavasti ette viivy kauaa vaan siirrytte tuonne odottajiin! Ja Burdelle (ja tietysti muillekin piinailijoille) tsemppiä piinaviikkoihin. Missä ihmeessä Manco on? Sinua ei ole pitkään aikaan " näkynyt" palstalla.



Rizzulle paljon onnea plussan johdosta!!



-Tuittu-

Tervetuloa joukkoon uudet!

Itsekkään en vielä mikään konkari ole ja tutkimuksiakin vasta aloitellaan, mutta jo kauemmin sivusta seuranneena voin sanoa, että täällä on sellaiset tukijoukot, ettei yksin jätetä sitten millään!! :)



Mies soitti rohkeena poikana lääkärille ja kyseli niistä simppatestien tuloksista, sanoi että pitäisi toivoa olla, mutta ei osaa sanoa mitä A+B eli nopsaan liikkuvat ja hitaasti liikkuvat vaikuttaa. Eli niidenhän pitäisi vissiinkin olla yli 50% ja " meillähän oli a 0% ja b 32%.

Nyt sitten odotellaan kutsua lääkäriin tarkempaan sepustukseen ja sitä haluaisinkin vähän tiedustella (ou nou, on pakko paljastaa vähän omaa itseään) eli onko jollain kokemusta Seinäjoen sairaalan palveluista? Onko hoito ollut hyvää, oliko pitkä jono jne jne...



Tuskastuneena kyselee vaimonalku, jonka pitäisi jälleen olla hää- eikä vauvasivuilla... ;) siksi vain pikainen sepustus!

On niin kovin hiljaista täällä vasta-alkajien pinossa.



Mitenkäs Joalinin eka lääkärireissu sujui?

Minkälainen lääkäri? Saako udella, että kuka lääkäri teillä mahtaa olla?

Mekin ollaan menossa ensi kuussa VL:n, niin ois kiva jonkinlaisia kokemuksia kuulla jo hieman etukäteen. =)

Kattelinpa tuossa muuten, että ootkin saman ikäinen kun minä ja yrityskin on aloitettu samoihin aikoihin.



Burdelle kovasti peukutuksia ensi viikon lopun ja sitä seuraavan viikon piinistelyihin. Toivottavasti olisi viimein onnistanut.



Tuitulle jaksuja.

Toivottavasti mieli on vähän parempi taas.



Kattelin tuota meidän listaa ja siellä on tosiaan aika paljon nimiä, mutta kovin moni ei kuitenkaan tänne kirjottele.. olisi kiva kuulla enemmänkin kuulumisia.

Mitähän on mahtanut tapahtua Piutiinalle, jolla on ollut sama tilanne kuin meilläkin?

Löytyikö biopsiasta siittiöitä ja joko ICSI on tehty?



Varjokkaastakaan ei ole kuulunut hetkeen... huhuu..



Tervetuloa myös kaikille uusille, joita en vielä ole muistanut toivottaa tervetulleeksi. Ainakin Antika, niin ja tietysti Tokkopa (enska tuttu).



Omassa navassa ei mitään kerrottavaa.



-viivi-

Itsekin mietin samaa, että ei paljoa kuuluu :) osa varmaan lomalla..eikös varjokas kirjoittanut jossain vaiheessa, että on nettipimennossa pari viikkoa?? Itselleni ei kuulu mitään uutta..uutta ICSI:tä odotellessa. Mulla on nyt ovulaatio ja oon salaa toivonut luomuihmettä..jos meillekin kuin muillakin tapahtuu ihmeitä. Aika surullista koska meillä miehen spermassa 100% vasta-ainetta joka liimaa siittiöt yhteen ja hedelmöittyminen ei onnistu. Kiusaan siis itseäni ihan turhaan, mutta ei tässä nyt muutakaan osaa kun seuraavsita menkoista alkaa hoidot..ehkä noin kuukauden päästä. Vähän ahdistaa taas toi 6h välein sumuttelu. OOn tosi huono kaikissa rutiiniasioissa :)



täytyy nyt vaan odotella et kaikilla hoidot pääsee käyntiin niin voidaan piinailla yhdessä



Nyt kommentoinut ketään, mutta sitten seuraavaan kertaan!!

Kiva kun joku on kuulolla... =)



Mites muuten, jos siellä siemennesteessä on noita vasta-aineita, niin eikös sitäkin pysty jotenkin parantamaan? (ei varmaankaan sen kummemmin kun tekin ootte noinkin järeeseen toimenpiteeseen menossa, mutta muistelin vaan jonkun puhuneen, että johonkin tuon tapaiseen ongelmaan olisi ollut jotain muitakin konsteja..)

Onnea teille tulevaa varten!

Ja eihän sitä tosiaan Ikinä tiedä, ihmeitä tapahtuu! ;)



Meilläkin on sitten tuo samainen (näin olen käsittänyt) toimenpide edessä, jos päätetään ruveta metsästämään noita siittiöitä kiveksistä.

Mies ei ollut aivan täysin varma vielä mihinkä haluaa ryhtyä, noiden toimenpiteiden osalta. Varmaankin arveluttaa nimenomaan tuo, että kosketaan kaikkein intiimeimpään paikkaan ja se että sieltä leikellään.

Toinen vaihtoehto on ilmeisesti sitten nuo luovutetut siittiöt, jota mies ei ole myöskään tyrmännyt huonoksi vaihtoehdoksi.

Mutta, ens kuussa ollaan taas viisaampia.

Jännä juttu muuten, kun nyt tän lapsettomuuden osalta on ruvennu mieheltäkin tulemaan kertomuksia kuinka se ja se työkaveri tai tuttu on onnistunut pidempienkin vuosien yritysten jälkeen saamaan lapsia.

Ja tässä edellisessäkin tapauksessa oli käyty hoidoissa. =)

Mun mieheltä leikattu tyrä vauvana ja veitsi sohaissut vähän liikaa. Kiveksissä on sama järjestelmä kuin esim kilpirauhasissa. Oma verenkierto ja sinne ei saa joutua mitään muuta. Nyt kun mieheltä leikattiin siis 37 vuotta sitten tyrä niin veitsi sohaissut sitä johdinta niin että verenkiertoon päässyt muuta ainetta ja kun siittiöitä muodostuu niin niissä on aina sitä vasta-ainetta joka todella liimaa ne yhteen ja tätä vasta-ainetta oligoastenoteratozoospermia ( kiva sana ) ei saa pois. On siis ikuisesti :( joku lääkäri osais selittää tän paremmin, mut näin tää tarina jotenkin meni. Spermatutkimuksessa diagnoosina, että näytteessa riittävä määrä siittiöitä hedelmöityksen aikaansaamiseksi asusteisilla menetelmillä..luomu siis yks äääääääääärettömästä...meillä hedelmöittyi ekassa ICSI:ssä kolme ja yks kuoli PAS sulatuksessa ja kaksi ei vaan kiinnitynyt..?? En tiedä miksi kun mussa pitäis olla kaikki just niin kuuluu..??



Miten viivi teillä? Oli siis niin että sun miehellä ei siittiöitä? Olen kuullut tosta ja meidänkin läkäri kertoi tosta et niitä siittiöitä otetaan kivespussista ja vieljellään..ei..vai miten se menee?? Anteeksi en muista nyt yhtään, mut kiinnosta kovasti. Miten sun mies on ottanut sen? Onko se sitten kivuliasta miehelle?? Toisaalta kyllähän naisena joutuu käymään kans kipua läpi näissä hoidoissa. Mullakin kun kaikki todella toimii kellontarkasti niin tuntuu vaan hassulta et mä käyn kaiken läpi..mut näinhän se menee.



Laitetaan vielä viestiä - kiva kun säkin oot kuulolla. Mulla tulee nyt äiti ja miehen vanhemmat kylään niin kahvittelen heitä hetken :) pitkää peukkuja :D ei, ne on tosi ihania kaikki.



HALIT

Heti alkuun varoitus ja pahoittelut, että tämä viesti sisältää 99% omaa napaa, mutta on taas niin paljon mielenpäällä... Oon nimittäin odotellut kuumeisesti niitä verikokeiden tuloksia ja siksi en oo kirjoitellut, mutta nyt vihdoin sain puhelinajan lääkärille ja on jotain uutta kerrottavaa. Lääkäri tuumasi, etta miehen hormoniarvot on matalalla, mistä voi johtua se, ettei niitä siittiöitä muodostu. Ensin pitää kuitenkin vielä tehdä yhdet verikokeet, joilla suljetaan pois kromosomivika (toivottavasti siis se voidaan sulkea pois). Se asia selviää parin viikon päästä ja jos ei vikaa löydy, niin mies alkaa syömään hormoneja, joilla nuo hormonitasot pitäisi saada nousemaan. Ja jos hormonitasot lähtee nousemaan, niin on mahdollista että niitä siittiöitäkin alkais kehittymään. Huono puoli tässä on vaan se, etta siittiöiden muodostumiseen menee aikaa 3 kk eli tuloksia alkaa näkyä aikaisintaan silloin (saattaa mennä jopa puoli vuotta). Mutta haluan nyt takertua siihen yhteen lauseeseen, jonka lääkäri sanoi, eli että toivoa on!! Sen mielestä olisi ihan täysin mahdollista, että niitä siittiöitä alkaisikin kehittymään ton lääkityksen myötä. Toisaalta, tuo kromosomivian mahdollisuus on vielä selvittämättä, joten en uskalla kauhean positiivinen olla, mutta toisaalta: tänään ois voinut tulla myös täysi kuolinisku meiän toiveille yhteisestä lapsesta, joten kai tässä saa ihan hyvällä mielellä olla! Kärsivällisyyttä tämä vaan vaatii, mutta pakko uskoa, että ehkä se joskus vielä palkitaan. Nyt pitäs alkaa kaivamaan kaikki mahdollinen tieto noista hormoneista ja miten ne vaikuttaa mihinkin. Mahtaiskohan näiltä sivuilta löytyä ketään, jolla ois kokemusta asiasta¿?



Eli Viivi ja muut, joilla on sama lohduton tulos sperma-analyysistä: toiveita kai on vielä, että asialle voi tehdä jotain. Viivillähän oli kai aika VL:ään jo varattuna, joten sieltä varmaan passittavat sinunkin miehen verikokeisiin ym. Ikävää tässä on vaan tuo pitkä aika, jonka kaikkea joutuu odottamaan¿ Kärsivällisyys on tosissaan koetuksella, kun jokaisen kokeen tulosta joutuu odottamaan ja sitten tehdään uusia kokeita, joita taas joutuu odottamaan ja odottamaan. Toisaalta, mitäpä sitä ei tekis tämän asian eteen, joten ei kai auta kuin koittaa jaksaa. Itteä mietityttää sekin välillä, että kun miestä vaan tutkitaan ja testataan, että entä jos minussakin on jotain vikaa, mikä selviää vasta sitten kun joskus ¿päästään tositoimiin¿ joko omilla tai luovutetuilla siittiöillä. No, ehkei kannata liikaa ajatella vaan ottaa yksi asia kerrallaan, kuten meidän lääkärikin sanoi.



Tosi vaikeaksi tämän odottelun ja asioiden hitaan etenemisen tekee kaikki ympäristössä tapahtuvat jutut. Vasta sai yksi tuttu vauvan ja toinen synnyttää keväällä jne. ja itsellä ei tapahdu edistystä suuntaan tai toiseen. Tekis vaan mieli vältellä kaikkia vauvaperheitä ja odottavia äitejä, kun se vaan saa tämän oman tilanteen tuntumaan entistä surullisemmalta ja painostavammalta :/ Taas lähipiiristä kuulin ihan äsken, että alkavat piakkoin yrittämään vauvaa ja oon ihan varma, että niillä on pieni nyytti sylissä ennen kuin meillä on edetty yhtään mihinkään¿ Mutta ehkei kannattais nyt miettiä noita synkkiä ajatuksia, kun niistä miehen verikokeista tuli kuitenkin ihan lupaavat tulokset. Pitäs vaan oppia tarttumaan kaikkiin positiivisiin juttuihin kaksin käsin kiinni, kun niitä on tällä taipaleella kuitenkin niin kovin harvassa. Eli kovasti positiivisia ajatuksia kaikille (varsinkin niille, jotka jaksoivat kahlata tämän kilometrivuodatuksen läpi :)!

Kirjoitin äsken pitkän viestin, ja kun yritin lähettää sitä, se jotenkin vaan katosi jonnekin...Voihan pee! Yritän uudelleen..



Tervetuloa joukkoon Antika! Mukava, että uusia tulee mukaan, vaikka eihän lapsettomuutta toki kenelläkään toivoisi. Mutta helpompi on mennä eteenpäin kun tietää, ettei ole ajatuksinensa ihan yksin! Mekin olemme sekundäärisesti lapsettomia, eli meilläkin jo yksi lapsi on. Tosin tätä " tuomiota" emme ole vielä lääkäriltä saaneet, koska tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa, mutta kyllä tämä nyt jo siltä alkaa tuntua. Ja pelkään, että meilläkin vika löytyy miehestä. Minulla kun tuntuisi kaikki ainakin " päällisin puolin" olevan kunnossa, ja gyne oli vähän sitä mieltä, että kun meillä jo se yksi luomusti saatu lapsi on, niin todennäköisemmin syy löytyy spermasta kuin esimerkiksi johtimien aukiolosta tai muusta minusta johtuvasta syystä. Tiedä sitten, kevään aikana asioiden pitäisi ruveta selkitymään.



Viivi: Hyvä, että teillä asiat ovat lähteneet etenemään! Oloa helpottaa kummasti, kun on edes jotain välietappia, jota odottaa. Vaikka tietysti odottavan aika tuntuu aina pitkältä, mutta loppujen lopuksi tuohon ystävänpäivään ei ole enää montaakaan viikkoa!



Joalin: Mitenkäs se lääkärireissu meni? Minä otin tässä kerran puheeksi adoption, ja meillä mies tyrmäsi sen ihan totaalisesti, joten siitä tuskin tarvitsee meillä enää keskustella... Miehen mielestä kun on vielä muutenkin ihan liian aikaista puhua mistään tuollaisesta, kun tutkimuksetkaan eivät vielä ole kunnolla alkaneet. Ja niinhän se tietysti onkin...



Burde: Toivottavasti piinaviikot menevät nopeasti, ja tietysti toivon, että päättyisivät haluamaasi lopputulokseen, elikkä vahvaan plussaan!!



Tuittu: Mukava, että teilläkin asiat etenevät ja olet jo paremmalla mielellä! Jaksamista ja paljon voimia!



Möröm: Positiivista on kuitenkin se, että teillä hoitojen alkaminen on jo noin lähellä! Eikähän se luomuihmekään mikään mahdottomuus ole, ihmeitä tapahtuu!!! Rankkaahan se hoitojenkin aloitus varmasti on, mutta aika paljon sitä on valmis tekemään sen pienen nyytin vuoksi..



Emma-Emilia: Jaksamista sullekin ja toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin! Eihän nuo teidän tulokset kuitenkaan aivan lohduttomia olleet, joten ei muuta kuin rohkeasti eteenpäin, asioilla on tapana järjestyä!



Terkkuja lähettelee Leimu!



Ps. Kohta se kevätaurinkokin alkaa jo pilkistellä!!

Kärsin täällä alaselän särystä, valitettavan tuttu menkkaoire... no, ei sitä nykyään oikein muuta osaa enää odottaakaan. Toisaalta, kunhan menkat sieltä alkavat niin pääsen aloittamaan clomit. Joku jo niistä oireista kirjottelikin (en muista enää kuka, pitkä muisti...), saas nähdä miten itselleni käy.



Meillä mies kävi eilen antamassa spermanäytteen, ensi viikon tiistaina sitten saa tietää mitä sieltä näytteestä on löytynyt. Jännittää... en viitsi vielä ajatella kyllä asiaa, pitäisi varmaan jotenkin varautua mahdollisiin ikäviin uutisiin.



On kyllä nyt viime aikoina alkanut tuntumaan entistä pahemmalle tämä koko yritys. Olen kovasti yrittänyt saada muuta ajateltavaa, mutta päähän ei muuta tunnu mahtuvan... eipä sen takia ole paljon huvittanut täällä Vauvan sivuillakaan pyöriä. Vielä kun olen tällainen perusnegatiivinen luonne, niin ei oikein positiivinen ajattelu luonnistu...

Eipä täällä siis tämän kummempia. Hyvää viikonjatkoa kaikille!



-Lupus kp 24/31

Kiva kun täällä kiinnostuneita meidän ekasta lekuri käynnistä...



Elikäs meillä lääkärinä VL:ssä oli Päivi J-K en viitti laittaa koko nimeä, kun en tiedä kuinka näitä sivuja tarkkaillaan. Mutta varmasti noista kirjaimista on apua jos on sama lääkäri. Hän oli todella mukava ja aika nuori lääkäriksi varmaan joku 30-35v. Tällä tapaamisella hän kävi läpi sitä meidän esitietolomaketta, sitten mulle tehtiin sisätutkimus ultralla ja käsikopelolla. Ja miehen etuvarustus myös tarkistettiin. Saatiin molemmille lähetteet verikokeisiin, missä katsotaan yleisesti verenkuva, hepatiitit, hiv. Mulle ei ainakaan nyt määrätty mitään kierto seurantaa, koska ne on tehty silloin kesä/heinäkuussa. Mies sai sen spermalähetteen. Meillä kun on se matka tuossa helmikuussa niin sovittiin että heti matkan jälkeen mennään antamaan verinäytteet ja mies spermanäytteen ja sitten maaliskuun puolessa välissä meillä on tulosten kuuleminen. Haluttiin mennä ihan vastaanotolle niin saa sitten suunnitella jatkoa ja molemmat kuulevat toisensa tulokset. Lääkäri sanoi että jos sperma on ok niin sitten mulle tehdään vielä se munajohtimien aukiolo tarkastus (en muista sen hienoa nimeä), ja sitten hoitona olisi se inssi ja se tehtäisiin heti hormoni peräiseen kiertoon, eli siis mun pitäis piikitellä ja syödä niitä eri lääkkeitä (mulla on nää termit ihan hakusessa vielä, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan) ettei sitä tehdä ilman niitä lääkkeitä. Mutta jos sperma on huono laatuista niin sitten koeputkihedelmöitys. Voisko joku kertoo mulle miten se niinkuin käytännössä tapahtuu??? Siitä me ei vielä keskusteltu, kun lekuri sanoi ettei vielä kannata niin pitkälle miettiä.



Se lääkäri oli ihan ihmeissään, kun me sanottiin että jos sitten maaliskuussa tullaan uudestaan ja sano että kun hän on tottunut että kaikilla on aina niin kiire. Meille pääasia on että ollaan nyt päästy alkuun ja kk sinne tänne niin kyllä sen jaksaa odottaa. Varsinkin kun lekurikin sano ettei meillä ole mitään hätää koska, mä olen kuitenkin vielä sen verran nuori (25v).



Joo ja se mikä meille oli iloinen yllätys... Niin sieltä sai ostaa sellasia kondomeja jota voi käyttää siihen sperman " keräämiseen" eli sen voi hoitaa tavalliseen tapaan ja sitten sen kondomi viedään sinne labraan tunnin sisällä. Meillä se tapahtuu sitten ainakin helpommin tällä tapaa:) Tosin aika arvokas se kyllä oli kun maksoi 25e siis yksi kortsu. Mun ukkelille tää sperman saaminen näytteeksi asti on ollu kaikista suurin " ongelma" , mutta näin se sitten hoituu helpommin.



Olikohan muuta... Ei kai nyt ainakaan tähän hätään. Mulla on kyllä nyt tosi hyvä mieli, kun ollaan saamassa kuitenkin apua. Nii joo se munajohtimien tutkimus, tuleeko siitä kauhean kipeeksi??? Mulla noin on yleensä aika kipeät eri käsittelyjen jälkeen???



Oli nyt oma napaista tekstiä, mutta ehkä joku jaksaa lukea ja jopa vastailla kysymyksiin

Heipat Vasta-alkajille, toivotaan, että tämä vuosi tuo paljon plussia tähän pinoon!



En muista, mitä kaikkea olisin halunnut kommentoida kenellekin, lukiessani nyökyttelen täällä tai tunnen myötätuntoa, mutta sitten en enää muista, että kuka kertoi ja mitä. Mutta Joalinin tilanteen muistan, koskapa aikas tuttu hoitosuunnitelma oli teille esitelty. Ja siitä pääsenkin sopivasti omaan napaan...



Mulla on eka clomikierto nyt menossa, toinen pilleri otettu ja toistaiseksi ei oireita. Katsotaan nyt, milloin ilmestyvät vai ilmestyvätkö ollenkaan. Viikon päästä on aika seurantaultraan, toivottavasti siellä on hyviä uutisia. Ajateltiin yrittää tässä ja parissa seuraavassa kierrossa vielä " luomusti" , siis ilman inssejä tai muita hoitoja, mutta aikas todennäköistä on, että niihin joudutaan, kun mun miehen sperma on muuten hyvää, mutta siittiöt eivät pääse siitä kuljetinaineesta kunnolla irti. Mies vähän empii sitä, että vauva sais alkunsa muuten kuin yhdynnässä, mutta ei se sille kynnyskysymys ole. Tässä totutellaan ajatukseen vielä vähän aikaa.



Joalin tiedusteli munatorvien aukiolotutkimuksesta. Mulle tehtiin se hiljattain ja sattui kyllä jonkin verran, mutta sattui kai siksi, kun ne mun torvet pisti vähän hanttiin. Eli kaiken järjen mukaan jos torvet on kunnolla auki, niin homman pitäisi olla ihan tavallinen tutkimusjuttu, joka korkeintaan nipistää pikkuisen. Minäkään en tiedä IVF- tai muista koeputkihedelmöityshoidoista, sillä toivon, että sinne asti ei tarvitse mennä, joten en ole niistä murehtinut...saapa nähdä.



On ollut aikas raskasta, kun ympärillä on kaverit ja työkaverit raskautuneet. Tänään olin palaverissa naisen kanssa, jolla on laskettu aika 2 päivää sen jälkeen kuin omani olisi ollut (helmikuun lopulla). Katsoin mahaa, kun se oli niin suuri ja ajattelin, että mullakin olis nyt tollanen...ja sitähän mun ei pitäisi yhtään ajatella, koska niin ei nyt ole ja katse pitää suunnata tuleviin mahdollisuuksiin. Mutta kyllä se vaan koskee, kun ei ole vielä mitään takeita siitä, että koskaan voisin olla äiti. Tää palsta on kyllä tosi tärkee, kun edes jossain " tapaa" saman asian kanssa painivia. Oma lukunsa on mahaa tuijottelevat appivanhemmat ja muut vanhan polven ihmiset, jotka on jo ehtineet jossain määrin ihmetellä, kun me ei olla vieläkään alettu lapsia hankkimaan. Pelkään, että ovat leimanneet meidät urakeskeisiksi, rahanhimoisiksi nyky" nuoriksi" , vaikka totuus on vähän toinen. En vaan vielä ole jaksanut alkaa selitellä, että toivotaanhan mekin...



Härkäviikoilla moni on ottanut härkää sarvista ja raivannut tiensä tutkimuksiin. Voimia teille ja meille kaikille!