Vauvan viihdyttäminen

Meillä myös poika istuu sitteris ja kaari on myös siinä ja tuntuu viihtyvän. Varsinki ku oon kahdestaan pojan kans kotona ni joskus tulee ihan huono omatunto ku tekee omia askareita ja poika istuu sitteris. Yleensä kyl ilmoittaa ku alkaa tylsistyyn tai nälkä tulee :) Aika paljon kyl tulee istuttua pojan kans lattialla ja juteltua ku pojalla on alkanu tuota asiaa tuleen jo niin kovasti... On niin hellyttävän kuuloinen ku huutelee ja hymyilee ku äiskä juttelee :) Monesti jää kotihommat tekemättä ja sit on sen takia tulee huono omatunto... Mielestäni on ihan hyvä jos vauva on välillä itekseen ettei kokoajan joku ole vieressä ku sitä kumminki on siinä lähellä... Kyllä vauva ilmoittaa jos ei ole tyytyväinen, ainaki meillä!

Ei todellakaan tarvitse vauvaa kokoajan viihdyttää. Olkaa tyytyväisiä, kun viihtyy noin hyvin omissakin oloissaan. Vielä se tulee aika, jolloin sitä tekemistä saa olla keksimässä oikein tosissaan. Kyllä vauva ilmoittaa jos on tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen.

Meillä nyt reilu 2 kk:n ikäinen tyttö ja viihtyy mielestäni tosi hyvin itsekseen. Makoilee sitterissä ja höpöttelee itsekseen sillä aikaa kun minä laitan ruokaa/lajittelen pyykkiä tmv. Tulee välillä ihan huono omatunto, jos liian kauan annan olla itsekseen, mutta sitten myös vastaavasti tulee huono omatunto siitä, jos touhuan koko päivän vaan tytön kanssa ja kaikki kotityöt on illalla tekemättä (tätäkin on tapahtunut..). Mutta olen kyllä tyytyväinen, että saan tosi hyvin tytön kanssa tehtyä kotitöitä. Tiedän, ettei tämä kaikilla onnistu. Ja kyllä meilläkin tyttö ilmoittaa, jos tulee tylsää tai nälkä. Onneksi on silloin kantoliina keksitty. :)

Ei varmasti kannata potea huonoa omaatuntoa, jos vauva viihtyy yksin. Kyllä hän kertoo, milloin kaipaa seuraasi! Meillä piti viihdyttää tyttöä ekat kuukaudet. Ei viihtynyt juurikaan yksikseen, eikä meinaa vieläkään viihtyä. Olkaa siis onnellisia, jos vauvanne tykkää olla itsekseen. Meillä telkkari on kova juttu, piirrettyjä tyttö tykkää katsoa joskus pitkäänkin ihan itsekseen. :) Vähän huono omatunto meinaa tulla telkkarin eteen lykkäämisestä, mutta aina ei jaksaisi olla leikittämässä, kun yötkin on nykyään huonoja.



-Pilkku & Sara-Ellen 301105-

Vauvoilla tulisi olla omaa aikaa, kuten neuvolasta saadussa " Meille tulee vauva" -oppaassakin todetaan. Rauhottuminen, mutta samalla myös itsenäinen tutkiskelu ja ympäristön havainnointi on vauvalle tärkeää.



Itse olen koettanut luoda lapselle virikkeitä hänen omiin hetkiinsä. Paras tekemäni ostos, on ollut Tinyloven jumppa-alusta. Yläpuolella ristiin menevissä kaarissa roikkuu kaiken näköistä lelua. Myös alusta on iloisen värikäs ja siinä on pikku tutkittavaa (tööttejä, rapisevia papereita, erilaisia rusettaja ym.) makuultaan viihtyvälle lapselle. Otin jumppamaton käytöön, kun vauva oli 1kk vanha. Hän rakastui uuteen leikkipaikkaansa välittömästi. Alkoi heti kurotatutua leluja kohden. Ei osannut tietysti heti ottaa niistä kiinni, mutta osasi läimiä leluja liikkeelle ja siinäkös riitti ihmeteltäväää. Motoriikka kehittyi aimo askelia niin, että pian jo pienet sormet tarttuivat leluihin ja 2,5-3kk iässä niitä jo repiä rettuutettiin. Vauva oppi hienosti nostamaan niskaansa. Tätä ei kehitystä ei sitterissä istuskelu tue.



Muutenkin lattia on mielestäni paras paikka lapselle viettää omaa aikaa. Vauvamme oppi kääntymään selältään makuulleen 2,5kk iässä ja makuultaan selälleen oli kiepsahdettu jo ainakin kuukautta aikaisemmin. Sitterin käyttö jäi hyvin hyvin varhaisessa vaiheessa kokonaan pois. Nykyään (4,5kk) meillä pyöritään pitkin lattioita ja ollaan lähdössä pikkuhiljaa ryömien liikkeelle. Paras yöasento on makuultaan peppu pystössä tai kyljellään. Lapsi on ihanan liikkuvainen ja reipas. Havannoi ympäristöään silmät tapillaan. Useat ihmettelevät hänen tarkkaavaisuuttaan ja liikkuvuuttaan. Salaisuus on varmasti osittain juuri aikaisin aloitetussa lattiatreenissä.



En toki anna lapseni olla jumppaalustalla loputtomiin. Koetin välttää sen, ettei hän pitkästyisi siihen, vaan että mielenkiinto säilyisi pitkään. Nyt hän tosin viihtyy siinä pelkästään makuullaan ja roikkuvat lelut eivät enää niin kiinnosta. Olemme ottaneet tavaksi viettää aina laulutuokioita ja yhteisiä leikkihetkiä aivan muualla kuin omalle ajalle varatulla jumppa-alustalla. Silloin kun emme itse hoilottele kuuntelemme joskus lastenmusiikkia levyiltä ja tanssimme niiden mukana. Ai niin ja muuten, meillä oli alusta pitäen käytössä myös askeettisempi köllöttelyalusta, jossa ei siis ollut mitään ylä puolella roikkumassa. Se lie saanut lapsen jo aikaisemmin kääntyilemään kun yläpuolella ei ole ollut niin paljoa mielenkiintoista nähtävää.

Minulla on kaksi lasta, vauva 2kk ja esikoispoika 1,5 vuotta. Tästä syystä vauvan on " pakko" viihtyä myös itsekseen, en mitenkään ehdi häntä koko aikaa viihdyttämään. Kotityöt on myös tehtävä ja isoveli hoidettava. Lattialle ei vauvaa voi laittaa, isoveljellä kun ei ole mitään järkeä päässään ja saattaisi aivan hyvin vaikka astua vauvan päälle. Joten ainut paikka on sitteri ja sekin usein pöydälle nostettuna. En näy mitään syytä miksi en vauvaani siinä pitäisi, kun selvästi viihtyy lelukaaren alla varsinkin. Neiti kyllä ilmoittaa heti kun alkaa kyllästyä ja kaipaa sylittelyä tai muuta huomiota.



itselläni hieman kalskahti silmään edellisen kirjoittajan teksti vauvan varhaisesta kehityksestä. Itselläni ei ole mitään tarvetta opettaa vauvaa käntymään selälleen ja mahalleen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yms. Luotan täysin siihen että tämäkin yksilö ne taidot oppii kun on sen aika, vaikka sitten viettääkin enemmän aikaa sitterissä kuin lattialla. Ja vauvat ovat niin erilaisia sekä luonteeltaan että kehitykseltään. Meidän neiti on paljon vauvamaisempi kuin isoveljensä aikanaan oli (isoveli mm.kääntyi 3kk iässä ja ryömi 4,5kk iässä). Mutta ei tule mieleenikään että esikonen olisi jotenkin ollut " parempi" vauva kun hän oli niin tarkkaavainen ja aikaisin kehittyvä.



No joo, tulipahan mieleen äitien ainainen kilpailu kenen lapsi ekana on oppinut sen ja sen taidon... voi meitä äitejä =)

vauva 7kk. Eipä ole paljoa tätä toista tarvinut äidillä viihdyttää, kun esikoisen päikkäriaikaan. :) Vauva on ollut alusta asti lattialla, " jotakin" pään alla hieman pehmusteena ja joskus jopa sen lelukaaren alla. virikkeitä ei ole tarvinnut keksiä ja hyvin on viihtynyt myös yksin touhutessa. Pakkohan se on, kuten edellinen kirjoittaja kirjoittikin.



Mitä liikkumaan oppimiseen tulee, on vauvamme ollut aika paljon myös sitterissä. Esim. siinä vauiheessa kun kääntyi itse mahalleen, mutta ei jaksanut kauaa päätä kannattaa ja taas hetken päästä oli mahallaan kitisemässä, oli sitteri meillä pelastus, kun muitakin kotihommia piti saada tehtyä. Ja iltaväsyn iskiessä. Siitä vauva sitten seurasi minun ja esikoisen touhuja tyytyväisenä. Ja on lähtenyt liikkumaan suht. aikaisin, vaikken minään tavoitteena ole suinkaan sitä pitänyt.



Olen toiminut aika lailla sen mukaan, että vauva ilmoittaa, kun ei viihdy ja näin kyllä on myös aina käynyt. Toki vauvan kanssa on myös seurusteltu.

kun on myös tuo esikoinen reilu 2v ja kotihommat. Olkaa onnellisia jos vauvanne viihtyvät itsekseen, kyllä ne ilmoittavat kun eivät enää viihdy!



Mullakin kyllä sorahti korvaan tuo kirjoitus, että lattialla olon ja viihdykkeiden ansiosta vauva kehittyi nopeasti. Jokainen vauva kyllä kehittyy omaan tahtiinsa ja sillä on turha kilpailla tai kehuskella. Toki asiaan vaikuttaa jos vauva on jatkuvasti sitterissä tms. Mutta ei meidän tyttö oppinut kääntymään vatsalleen kuin vasta vajaa 5kk vaikka meillä ei edes ollut sitteriä silloin, ja minä häntä yritin houkutella ym. Hän kääntyi silloin kun oli siihen valmis. Niin tekee myös poikamme, enkä tällä kertaa odota sitä yhtä malttamattomana. Päinvastoin, tiedän hänen terveenä, hyvin kehittyvänä lapsena kyllä kääntyvän, ryömivän ym. aikanaan, ja nautin tästä helposta ajasta, kun vauva on lattialla suunnilleen siinä mihin jätin 10 min. sitten (toki 3+kk jo vähän saa liikutettua itseään). Nyt tämä on vielä helppoa, kun ei ole kuin tuo esikoinen suuna päänä joka paikassa, vauvaa ei vielä tarvi niin vahtia mihin menee ja mitä tekee....



No joo, ei ollut kuitenkaan tarkoitus loukata eikä arvostella ketään =)



Kölli ja lapset 12/03 ja 1/06

Viestissäni ei mielestäni ollut mitään äitien kilpailuhekisyyttä. Kysehän oli alkuperäisessä viestissä siitä, että äiti tunsi huonoa omatuntoa siitä, että jätti lapsen itsekseen. Tarkoitukseni oli tuoda esiin, että yksinolo on todella tärkeää ja että siitä ei todellakaan tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa. Ja että se on siis tärkeää lapsen yksilölliselle kehitykselle. Virikkeet saavat lapsen viihtymään paremmin itsekseen ja samalla hän oppii uutta. Mitä pahaa siinä on, jos nämä kaksi yhdistää. Minusta on ihanaa nähdä lapseni kasvavan ja kehittyvän. Ei siis niin, että hänellä olisi hoppu mihinkään. Ei todellakaan tarvitse olla. Mutta minä ainakin olen iloinen siitä, että lapsellani on mielekästä ja kehittävää puuhaa. Hän on reipas, tyytyväinen ja maailman hyväntuulisin lapsi siitä huolimatta, että leikkii itsekseen ilman jatkuvaa paimennusta. Niin, että hohhoijaaaaaa vaaaan.