terveiset ekasta ultrasta :)
kyllä siellä ultrassa näkyi eilen joku pikkuolento, jonka sydän sykki! raskausviikkoja on tasan 7. ihan hassu tunne, en ole oikeen vielä ymmärtänyt tätä asiaa. mies on ihan liikuttunut, mutta minä pöllähtäneenä hymyilen ja ihmettelen vaan.
sain neuvolaan ajan joulun jälkeiselle viikolle eli silloin rv 9. miehen kanssa puhuttiin, että nautitaan nyt tästä raskaana olosta täysillä 2,5 vuoden odotuksen jälkeen. jos raskaus ei jatku tai tulee muita ongelmia niin surraan vasta sitten, kun on suremisen aika.
minkälaisella fiiliksellä muut plussanneet täällä? kaikille ihanaa ja rentoututtavaa joulunodotusaikaa!
Kommentit (12)
m@dicken ja miliko, jotenkin rohkaisevaa lukea teidänkin juttunne=). Itse kans menossa ensi viikolla alku-ultraan ja pelkään myös kohdunulkopuolista ja tuulimuna ym.aivan valtavasti.... Toivotaan että saan kuitenkin kokea saman " joululahjan" kuin te=), varmasti helpottavaa... crisse rv6+2
Minä plussasin testin pari viikkoa sitten. Pitkän kierron mukaan minulla olisi menossa nyt rv.5+6 ja alkuraskauden ultra meni joulun välipäiville asti. Ennen uutta vuotta kuitenkin. :) Hirveä pelko persiissä ettei kaikki ole hyvin, olihan tämä plussakin todella vaikea saada " aikaiseksi" . Menettämisen pelko on suuri. Ja oireina minulla ei ole oikein mitään... Alussa oli vihlaisuja alamaasussa, nyt harvemmin. Väsymystä on sekä vilutusta, mutta eipä oikein muuta. Kaipaisin kunnon oireita jotta tietäisin raskaushormonien todella erittyvän. :)
Mukavaa joulunodotus aikaa kaikille..
ViiviWagner, joka yhä " piinailee" .. varmaan ultraan asti..
pelätään sitä tuulimuna raskautumista. Plussasin vasta viime viikon sunnuntaina ja neuvola on vasta 3.1 johon asti mä en vielä usko tätä todeksi ennen kuin näen että siellä varmasti on joku.
Miten tavallisia muuten nuo tuulimuna raskaudet on?
itse kans säikähtänyt oikein sitä miten yleisiä ne onkaan, ainakin kun näitä sivuja selailee niin kaikkihan ne silmiin sitten osuu tässä vaiheessa ja oma pelko senkuin kasvaa... mulla on kolme lasta jo ennestään ja jokaisen kohdalla olen samoja pelkoja kokenut, nyt tietysti tuntuu että kun kolme jo mennyt hyvin niin voiko enää neljäs... sitten taas, onhan ihmisiä joilla on kymmenenkin lasta=). Uskoisin kans että omat pelkoni juontaa alkuvuosien loputtomalta tuntuviin lapsettomustaisteluihin, ei uskalla missään vaiheessa pitää mitään itsestäänselvyytenä. Aina jälkeenpäin olen sitten sitäkin harmitellut että ois pitänyt nauttia vaan raskudesta eikä pelätä=), olenkin päättänyt että jos ensi viikon alku-ultrassa on asiat hyvin, eli sikiö/(t) sykkeineen oikeassa paikassa=), niin aion todella yrittää vain nauttia, päivän kerrallaan, yrittää vaan luottaa siihen että kaikki ois hyvin.
On se elämä kummaa, kun koko ajan täytyy pelätä jotakin...olisipa luonteelta oikein opitimisti, niin olisi elämä varmasti helpompaa. Ensin pelkää ja murehtii, että onnistuuko raskautuminen, sitten pelätään tuulimunaa tai muuta ongelmaa, ultran jälkeen pelottaa, että jatkuuko raskaus loppuun asti.
Lääkäri AVA-klinikalla sanoi, että nyt pitää lopettaa netin selailu, sillä netti on täynnä kaikenlaista kamalaa luettavaa. Siksipä pysyttelen tästä eteenpäin visusti tällä palstalla enkä enää kaivele esiin kauhukertomuksia...helpommin ehkä sanottu kuin tehty...
Lääkärin mukaan tässä vaiheessa kun sydämen syke on havaittu, on enää 5 prosentin mahdollisuus keskenmenoon ja silloin taitaa syynä olla kehityksen häiriö, joten nyt synkät ajatukset taaemmas ja toiveikkaasti tulevaan. Ja niin kuin mieheni sanoi aamulla, että mieluummin sitten keskenmenon kohdalla suuri itku, kuin ainainen marina ja murehtiminen koko raskauden ajan. Jos on onnistunut raskautuminen kerran, niin kyllä se onnistuu uudelleenkin.
Pakkasen kirpeitä puraisuja toivottelee,
Miliko
mä olen oikein tarkoituksella kans YRITTÄNYT edes RAJOITTAA tätä nettailua, en edellisissä raskauksissa netissä roikkunut ja vaikka pekoja oli niin kyllä nyt on entistä suuremmat, eli tieto lisää tuskaa...
Kunpa osaiskin ottaa plussan plussana-vauva tulossa ja sillä selvä=), kadehdin niitä jotka siihen kykenevät, vaikka eihän murehtiminen tosiaan mitään auta, suree sitten jos siihen aihetta tulee... tämän mukaan yritän kans elää---> sitten alku-ultran jälkeen=)
eli joulukuun 21. päivänä - silloin täyttyy 8 rv. Meillä siis PAS marraskuun alussa, ja keskiviikkoa odotetaan nyt peukut pystyssä... Jännittää rutosti, samoin kuin teillä muillakin näemmä...
Ei kai sille mitään voi, että pitkien yritysten ja pettymysten vuosien jälkeen ei tohdi iloita ja tuulettaa täpöllä ennen kuin jonkinlaista isompaa varmuutta asiaan saadaan.
Ihana kuulla, että teillä muilla on tullut varmistuksia asiaan ja pikkuruisia sykkeitä ilmaantunut laitteisiin... :)
teidän muidenkin uutisia!
tsemppiä isosti jokaiselle, nautitaan tästä olosta ja yritetään pitää ajatukset positiivisina!
en ole kyllä oikeen vieläkään ymmärtänyt, että sisälläni kasvaa jonkun toisen sydän, on siinä ihmettä kerrassaan :)
hämmentävä kokemus, ei voi muuta sanoa. Aivan ihmeissäni olen edelleen. Aamuisessa ultrassa näkyi pikkuruinen " toukka" (" vain" yksi, mikä oli lopulta helpotus) ja kiireisesti napsuttava sydän.
Nyt on kuvaprinttiä toljotettu kerta jos toinenkin, aika neuvolaan tilattu ja lähimmille uskallettu asiasta kertoa. Vuoden pimein päivä ja näyttää kuin se olisi täynnä huikaisevaa auringonpaistetta...!
Onnea matkaan meidän ihmisenaluillemme ja kaikille ihanaa joulunaikaa!
Juulia rv 8+0
eli kyllä sieltä kohdusta pikkuinen asukas löytyi=)...ja sydän sykki=)...
ei voi taas kuin ihmetellä näitä elämän suuria ihmeitä, koko sitä prosessia missä uusi elämä saa alkunsa, jokaisen asian pitää mennä kohdalleen jotta elämä olisi mahdollista...ja näyttäis että jälleen on kaikki mennyt kohdalleen, mitä muuta se on kuin suuri ihme=)
-*sekaisin onnesta*-crisse7+0
jossa myös havaittiin yksi ihme eli sykkivä sydän.
4 vuoden odotuksen jälkeen ihana näkymä!
Nyt odottelen ihan hissukseen viikolle 12, jonka jälkeen olen päättänyt juhlistaa asiaa muidenkin ihmisten kanssa :)
Toivottavasti sinne kunnialla päästään. Ainakaan olossa ei ole kovasti kehumista eli sen puolesta hyvältä näyttää.
Eli jouluruokien kanssa on kyllä niin ja näin miten ne saa maistumaan, kinkku yak ;) Voisin paremmin elää kirpeillä ja kylmillä hedelmäjuomilla...
Pia ja Tintti 8+4
Heips!
Minäkin kävin tänään ekassa ultrassa ja kyllä kohdussa sykki pikkuruinen sydän nuppiseulanpään kokoisella sikiöllä! Kylläpä oli helpottava kokemus, nyt ei tarvitse enää pelätä tuulimunaa tai kohdunulkoistaraskautta. Pikkuhiljaa voin jo alkaa miettimään tapettien väriä tulevaan lastenhuoneeseen ;) Jos ei kuitenkaan ihan vielä, mutta ajatuksen tasolla kumminkin.
Seuraava operaatio onkin sitten neuvola-ajan varaaminen ja se on varmaan helpommin sanottu kuin tehty, sillä ilmeisesti soittoaika on klo 12-13 ja silloinhan ollaan töissä eikä puhelimen varressa...
Onnellinen Miliko