Odottavien puolelta tänne..
Tätä lapsettomien palstaa olen lueskellut kohta vuoden ajan aina silloin tällöin, mutta itse en ole juurikaan kirjoitellut.. Odottavien puolelle innostuin jo tässä välissä vähän kirjoittelemaankin..
Meillä yritystä on ollut siis kohta kolme vuotta ja kaksi inseminaatiota on tehty clomien tuella. Toisella inseminaatio kerralla saimme elämämme ensimmäinen plussan nyt marraskuussa. Eilen ultrassa sitten näkyikin pelkkä tuulimuna eli ei sittenkään sikiötä. Pettymys oli suuri, kun sitä niin ehti jo iloita, toivoa, suunnitella kaikkea... mutta ei sitten ollut vieläkään meidän pienokaisen aika. Tässä on nyt mennyt aika surressa ja totullessa ajatukseen uudesta yrityksestä. Ensin täytyy odotella hoitaako luonto itse tyhjän pussin ulos vai tarvitseeko mennä kaavintaan. Me halutaan nyt kuitenkin mahdollisimman päästä taas yrittämään.. tuo plussa antoi kuitenkin lisää toivoa, että kyllä me vielä onnistutaan! Onko muilla vastaavia kokemuksia, mutkien kautta etenemisestä...?!
T.Helmiina
Kommentit (5)
Tai silloin se todettiin. Olin raskausviikolla 9+0 ja sikiö oli jo surkastunut rv 7+2 kokoiseksi. Kaksi kertaa kerettiin nähdä sykekin ultrassa, mutta kesken meni silti. Luultavasti kromosomihäiriö, koska sikiö oli koko ajan kolme päivää liian pieni kooltaan. Tärppäsi ekasta inseminaatiosta. Vauvaa oli yritetty 1 vuosi ja 4 kuukautta. Samaan aikaan selvisi, että mulla on maitohormoni koholla, joten ei tiedetä kumpi auttoi, inssi vai lääkitys. Parlodeliä en kerennyt syödä kuin kaksi viikkoa ennen plussaa.
Suru oli valtava, kun keskenmeno todettiin, vaikka olinkin jotenkin varautunut siihen, koska olin vuotanut jo viikon. Samana iltana (siis keskiviikkona) kaikki tuli itsestään ulos, joten ei tarvittu kaavintaa eikä lääkkeitä. Sairaalassa kehottivat odottamaan yhdet menkat ennen yritystä, mutta oma lapsettomuuslääkäri sanoi, ettei tartte käyttää mitään. Yritys ei ole vieläkään mielessä, mutta päätimme että emme käytä mitään. Parlodeliä olen silti jo alkanut syödä uudelleen. Tuskin tuo kuitenkaan meidän kohdalla heti onnistuu.
Nyt näyttää jo paljon valoisammalta, joka ihmetyttää kovin. Kerkesi sitä kuitenkin niin tottua ajatukseen, että oli raskaana. Kaipaan sitä tunnetta ja haluan kokea sen uudelleen. Sitten kun sen aika on.
MollyJii
Kyllä siitä pikkuhiljaa selviää, vaikka vaikeaa onkin. Itselläni on keskenmenosta aikaa kohta kuukausi ja vieläkin välillä itkettää. Meillä kans kohta kolme vuotta yritystä takana. Neljäs inssi toi kauan odotetun plussan ja sen jälkeen ilo ja onni oli ylitsepursuvaista, vaikka keskenmenon mahdollisuuden tiedostikin. Mulla oli myös tuulimunaraskaus ja lopulta mulle tehtiin kaavinta. Kohtu ei alkanut tyhjentyä ja tuntui siltä, että henkinen jaksaminen on ihan lopussa, joten pyysin, ettei enää tartteis odotella. Lääkkeellistä tyhjennystä ehdotettiin, mutta kieltäydyin siitä koska koin, etten kestä yhtään ylimääräistä kipua, kun on jo pää hajalla. Siispä pyysin kaavintaa ja sen sain. Olo tuntui helpommalta jo heti nukutuksesta herättyä ja tuntui, että kyllä tästä selviää. Sairaslomaa piti ruinata ja nihkeästi sain muutaman päivän. Töissä en kuitenkaan pystynyt olemaan ja onneksi työterveyshuollosta sain lisää saikkua. Nyt muutama viikko myöhemmin elämä alkaa jo hymyillä ja ajatukset on tulevaisuudessa. Kuukautisia odotellaan... Kahdet menkat pitäis vielä odotella ja sen jälkeen vielä muutama inssi kokeillaan, koska kaikesta huolimatta tulosta on tullut! Se tässä täytyy ottaa positiivisena asiana! Tsemppiä sinne ja iso halaus!
Niin kurja tilanne, kuin tämä onkin meille kaikille, niin vähän kuitenkin lohduttaa, kun saa jakaa murheensa toisten kanssa.. Nyt toivotaan vaan kovasti parempaa onnea meille kaikille jatkossa!
Tuosta kaavinnasta vielä.. mulla ei siis ole mitään kokemusta/tietoa kyseisestä operaatiosta. Ajatus siitä tuntuu jotenkin vastenmieliseltä, vaikka toisaalta haluaisin päästä tästä tilanteesta ja odotuksesta nopeasti. Sitten voisi keskittyä taas pikkuhiljaa uuteen yritykseen.
Mutta niin, tehdäänkö kaavinta siis aina nukutettuna?! Minua ei ole koskaan edes nukutettu ja sekin ehkä vähän pelottaa.. Onkos kellään sitten kokemusta noiden lääkkeiden avulla tyhjennyksestä? Tuleeko niillä varmasti kaikki ulos ja kuinka pitkä prosessi se sitten mahtaisi olla? Olen ajatellut, että otan ensi viikon alussa yhteyttä ultran tehneeseen lääkäriin (lupasivat antaa sieltä lähetteen julk.puolelle kaavintaan, jos/ kun haluan). Toivottavasti koko homma järjestyy vielä ennen joulua.
Jaksamista ja kaikesta huolimatta mukavaa perjantaita!
T.Helmiina
Minuakin pelotti kaavinnassa nukutus. En ole ainakaan kuullut, että kaavintaa ikinä tehtäisiin pelkällä puudutuksella. Minua ei oltu aiemmin nukutettu, eikä toimenpide muutenkaan kuulostanut houkuttelevalta. Mieli muuttui äkkiä, kun käkin kaksi päivää sairaalassa kouristelemassa eikä mitään edistystä tapahtunut. Itse halusin (tyhmä)ensin lääkkeellistä, kun on luomumpi vaihtoehto. Tai siis et tietenkään sinä ole tyhmä jos valitset lääkkeellisen ;-) Itse, kuten jo aiemmin sanoin, olen tyytyväinen kun yrittämään pääsi aiemmin eli heti. Lääkkeellisen prosessi kestä pari-kolme viikkoa kauemmin, sen verran enemmän yleensä kestää odottaa seuraavia kuukautisia. Mulla kaavinnan jälkeiset menkat tuli vain pari päivää myöhässä.
Plussaonnea jatkoon Helmiina sinulle ja teille kaikille muillekin!
Meilläkin tulee vuodenvaihteessa kolme vuotta täyteen. Kovin kuulosti tutulta tarinalta :-( Meillekin tehtiin inssejä viime vuonna (tuloksena yksi kohdunulkoinen). Tuulimuna on meilläkin tuoreessa muistissa, se todettiin syyskuussa. Voi, tunnistan niin hyvin tuon toiveikkaan ilon... minäkin ehdin jo hörhöillä kaikenlaista ennenkuin totuus selvisi. Minulta tuulimuna kaavittiin, ja nyt olen siihen ratkaisuun tyytyväinen, koska ei tarvinnut jäädä odottelemaan luonnollista keskeytymistä. Pelkäsin kaavintaa vähän, mutta se oli sekä fyysisesti että psyykkisesti helppo ja uuteen yritykseen päästiin nopeasti. Onnenpotkuja jatkoon...