Hoitoihin keskenmenon jälkeen?
Maailmamme romahtamisesta ja pikku-tiitiäisen menettämisestä (yllättävä keskenmeno rv 14 +1, bakteeritulehdus ilmeisesti levisi kohtuun) on vasta puolitoista viikkoa.
Pysyn jotenkin järjissäni ja lohdutan itseäni ajatuksella, että vaikka tiitiäisen menettämistä suren pitkään (=aina) kaikista vauvahaaveista ei tarvitse luopua.
Lopputarkastus on uudenvuoden aatonaattona. Sitä ennen spekuloin kuitenkin jo hoitojen jatkamisella.
Meillä pikku-tiitiäinen saatiin alkun ekalla ICSIllä. Pakkasessa alkioita yhteen PAS-siirtoon.
Tavallisesti keskenmenon jälkeen suositellaan vain yksien kuukautisten väliin jättämistä ennen uutta yritystä, mutta suositellaanko hoitoja ennen pidempää taukoa.
Keskenmenon jälkeen on luomuilijoilla kuulemme helpompi tulla raskaaksi (raskaushormonien vuoksi), mutta keskenmenon riski on tavallista suurempi mahd liian ohuen kohdun limakalvon vuoksi.
Miten teitä on neuvottu? Etenkin kiinnostaa, jos km:n syy on bakteeritulehdus kuten minulla. Toivottavasti ole ole jotain kamalan pitkää puolen vuoden varoaikaa tulehduksen jälkeen...
En millään malta kysymyksineni vuodenvaihteeseen. Luonnollisesti en ennen sitä uskalla edes luomuilla (heh - sarkastista naurua, ihan kuin heti napsahtaisikin). Ei tässä jälkivuodossa, surua itkiessa seksiä tee mieli edes ajatella. Enkä halua ottaa mitään riskejä.
Pitäisi saada nyt fysiikka kuntoon ja henkisesti edes jonkinmoiseen tasapainoon ekaksi tietty. Tällä hetkellä olen AINAKIN pari viikkoa sairaslomalla vielä. Antibiootit kotihoidossakin loppuivat, mutta olo ed heikko fyysisestikin. Onhan hemoglobiinikin edelleen vain sata.
On vauvahaaveiden takia ainakin motivaatiota saada fysiikka kuntoon, vaikka muuten ei ruokakaan vielä maistu, eikä mikään kiinnosta.
Kokemuksianne odottaen pt
Otan osaa suruunne=( Todella ikävä juttu tuollainen... Mulla on jotain kokemuksia hoidoista km jälkeen eli joihinkin kysymyksiin yritän vastailla.
Meillä takana kaksi km, viimeisin vajaa vuosi sitten rv 9+4 sykettä ei enää löytynyt, tästä seurauksena kaavinta, tulehdus, kaavinta, iv-antibiootit jne... no kuitenkin. Lääkäri oli sitä mieltä että aluksi odotetaan raskauden keston ajan ennenkuin aletaan suunnittelemaan tulevaisuutta. Meillä nyt meni sitten kuitenkin kaikkien kommervenkkien jälkeen niin että ensimmäistä hoitoa km jälkeen toteutetaan siis nyt vuoden päästä.
Muistan että minullakin oli kova tarve saada hoitoa alkamaan mutta jotenkin sitä on vain nöyrtynyt kovasti vuoden kuluessa kun " paskaa" on satanut niskaan joka lääkärikäynnillä -aina on löytynyt jokin asia miksi ei olla voitu edetä. Toisaalta hyvä niin, nyt km ei ole enää mielessä joka hetki, eikä joka toinenkaan, vaikka aluksi sanoin vauvalle hyvät yöt joka ilta.
En halua mitenkään pelotella mutta halusin kertoa oman kokemukseni, sure rauhassa surusi, kehosikin on sitten valmis kun sen aika on. Tosiaankin täytyy vahvistua että jaksaa uutta raskautta kantaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.
Waimo