Kuulumiset ensimmäisestä ultrasta (rv7)
Ihanaa! Siellä se pieni, noin 5 millin pituinen ruipelo, näkyi ultran kuvassa :) Ja sydämen lyönnit näkyivät myös. Oli valtava helpotus nähdä, että ei ole kohdunulkoinen ja kaikki on muutenkin lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka paljon voikin vielä tapahtua ennen kesää.
Ultrakeskusteluihin oma osuuteni: Melkein en kehtaa kertoa tätä juttua, mutta toisaalta siitä voi olla jollekin muulle apua. Eli olin todellakin niin malttamaton (eli hysteerinen ;) ) että menin ultraan ekan kerran jo rv 6+3 vaikka tiesin että kiertoni on ollut usein jopa 35 päivää. Siinä ultrassa ei näkynyt alkiota ollenkaan. Lääkäri sanoi että voi tulla jo muutaman päivän kuluttua uudestaan jos ei kestä odottaa viikkoa, ja enhän minä kestänyt. Kävin siis uudestaan ultrassa kolmen päivän kuluttua ja siinä näkyi se puolisenttinen epeli.
Ensimmäisen ultran jälkeen ehdin jo hermorauniona ajatella että onkin tuulimuna, mutta mulla selvästikin ovulaatio on ollut vasta esim kierron 21.päivä (35 päivän kierron mukaan). Joten muutamallakin päivällä voi olla ultrassa merkitystä, ja yrittäkää malttaa mielenne mahdollisimman pitkään ettei tarvitse turhaan huolestua! Eli älkää tehkö niin kuin minä tein vaan niin kuin minä neuvon... ;)
Kommentit (16)
Kyllä niitä kiireisiä ja malttamattomia taitaa olla kolme. Olen varannut ultran 7+4 viikolle, mutta aamulla ajattelin, että aikaistaisin sitä viikolla, jos se on mahdollista. Luettuani teidän viestit päätin pitää ultran aiemmin sovitussa aikataulussa... Tai itseasiassa aikaistin sitä muutamalla tunnilla. =)
Möhkö-Fantille tiedoksi, että ystävälleni kävi juuri pari viikkoa sitten niin, että " sikiö" näkyi, mutta sykettä ei. Hän meni ultraan viikon päästä uudestaan ja jo näkyi vahvasti viuhahteleva pumputus! Uskon, että sinulle käy samoin.
Itse en oikein uskalla vielä iloita raskaudestamme, koska kohdun ulkopuolinen- ja tuulimunaraskaus ovat vielä mahdollisiai! Tai uskallan kyllä iloita, mtta en nostaa odotuksia liian korkealle... Vielä 13pvä!
Hyviä vointeja ja kirjoitelkaa ihmeessä lisää oloistanne. On niin hauskaa lukea, mitä muut kanssasisaret kokevat!
Möhkö-Fantti kyseli milloin mulla testi näytti plussaa. Sehän oli isänpäivänä! :o) Aika hauska sattuma. Viimeiset kuukautiset mulla alkoi 5.10. Eli nyt viikot on kai 7+1. Testasin raskautta kun kuukautiset oli jo yli viikon myöhässä, kun ajattelin että on vaan jotain hormonihäikkää. En halunnut ajatella että voisin olla raskaana, koska olen neljän vuoden aikana niin monta kertaa tehnyt testin heti kun kuukautiset ovat olleet hiukan myöhässä ja olen saanut aina pettyä :( Mutta nyt olikin iloinen yllätys :)
Onko teillä pahoja oireita? Mulla on ollut aika ihmeellistä syömisen kanssa, välillä etoo niin ettei mikään ruoka maistu ja välillä on valtava ruokahalu niin että tulee oikein ahdettua. Ja tietysti on rinnat kipeet ja vatsa turvoksissa, väsyttää ja muuta sellaista kivaa ;)
Kiitokset Hatti ja Junikki vastauksistanne.
Hatti: Minä testailin haamuviivoja paljon aikaisemmin kuin sinä, malttamaton siinäkin asiassa, 37-vuotiaanakin näin kärsimätön.
Nolottaa ostamieni raskaustestien määrä, kyllä sillä tämän kylän apteekki on tienannut pitkän pennin. En kyllä ole ostanut pitkään aikaan apteekista, kun katsoivat siellä pitkään, ties vaikka mikä vedonlyönti olisi ollut käynnissä, että tuleeko se muija tässäkin kuussa... Onneksi netistä saa tilattua ...
Minulla edellinen raskaus oli tuulimuna ja viimekertainen keskenmeno, siksi kait sitä hermoilee. Kaksi isompaa lasta minulla jo on, mutta syli on jotenkin niin tyhjä, kun ovat jo niin isoja ja omatoimisia. Hassua kun juuri kun elämässä pääsis helpommalla, sais nukkua aamuisin, koti pysyy siistinä (kun joku vain viitsis siivota, eikä täällä netissä kököttäis), niin silti haluaa pieniä riesoja rakastettavaksi.
Oh hoh, eksyinpäs kauaksi aiheesta, enkä oikeestaan enää muista mitä minun pitikään kirjoitella.
Hormoonit ainakin on sekaisin. Katselin sohvalla tytön kanssa lastenohjelmia ja vetistelin kun pieni porsas sadussa perusti oman rockpändin. Niin että silleen..
Kyllä niitä raskaustestejä täälläkin on kulunut. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että kun toiset puhuvat viikottaisista harrastuksistaan, voisinko minä puhua raskaustestien tekemisestä. Aina oli muka jotenkin sellainen tunne, että nyt on onnistuttu! Hienoa tietää, etten ole ainoa testien liikakäyttäjä!
Kun viimein isänpäivää edeltävänä päivänä näin kaksi viivaa tikussa, en ollut uskoa silmiäni! Siispä tein toisen!
Jo ennen testien tekemistä rintani olivat hyvin kipeät ja " raskaan" tuntuiset. Tämä tunne on vähentynyt viimeaikoina ja olenkin ollut vähän huolissani. Lukemistani opuksista sain kuitenkin tiedon, että se on normaalia. Lisäksi alussa oli pientä lämmön nousua ja pissalla sai ravata jatkuvasti. Nyt nekin ovat jo menneitä merkkejä. Parin viimeisen päivän aikana olen saattanut havaita jonkinlaista pahoinvointia, hyvin lievää. En kuitenkaan ole varma, vaikka se olisi vain onnellisesti kuviteltua!
Toivon todella, että vointini huononee ja saan siten varmistuksen pienokaisen olemassaolosta. Ja, että vatsani kasvaa nopeasti ja voin oikeasti tuntea olevani raskaana... Yksi merkki voi myös olla se, että minusta on tullut aivan höosö, kuten tekstistäni voi päätellä. Onneksi kuitenkin onnellinen höpsö!
Täällä myös toivotaan kunnon oireita. Minusta tuntuu että oireeni olisivat lieventyneet, rintojakin puristelin töissä vaivihkaa ja tuntuu etteivät enää ole yhtä kipeet. Posti-Patekaan ei itkettänyt äsken, eivätkä muumit- huolestuttavaa. Minä tahdon kunnon pahoinvointia.
Oksuttaako Hattia? Onkos neuvola jo tilattu?
Meillä pitäis Junikin kanssa olla joulu- eiku ultrakalenteri. Mulla on enää kuus luukkua ja sitten...
Mulla on kyllä tosiaan kaikki mahdolliset oireet, uusimpana oksetus. Tänään oli vähemmän hilpeä olo kun aamulla lyllersin töihin turvonneiden masun ja rintojen kanssa ja koko ajan nukutti ja oksetti... Mutta silti täytyy myöntää että olen oireista iloinen, kun se kuitenkin kertoo että on edelleen olemassa joku pieni asukki joka niitä oireita aiheuttaa :) :) Mutta käsittääkseni monet raskaudet sujuvat ihan normaalisti ilman kummempia oireita, joten ei siitäkään varmasti tarvitse huolestustua, Junikki ja Möhkö-Fantti. Ja kyllä siinä alkaa työkaverit ihmettelemään jos näkevät Möhkö-Fantin puristelemassa rintojaan työpaikalla :D ! Kaikkea tämä vauvakuume meille teettää :)
Mulla on ensimmäinen neuvola-aika 2.12. ja silloin kai kyselevät ruokailutottumuksia ja sellaista. Onkin sitten kiva saada ruokavalioon neuvoja ja muuta tietoa. Ja aaton aattona on raskausviikon 12 ultra ja se vasta jännää onkin kun sitten näkee vauvasta jo vaikka mitä. Nyt vaan kovasti toivon että kaikki sujuu hyvin siihen asti.
Kirjoitin äsken jo viestin, mutta se katosi...
Minulla Möhkö-Fantti on jo joulu- ja ultrakalenterit. Joulukalenterista saan karkkia ja ultrakalenterista hyvän mielen! Heti ultran varattuani piirsin liitutaululle kalenterin, josta lasken jäljellä olevia päiviä tai siis kukkasia... Tuntuu, että ne kukat on ainoita, jotka saan pysymään hengissä... ne ei lakastu ikinä... 10 jäljellä. =)
Olen Hatti pikkuisen kateellinen olotilastasi. Kumpa itsekin tuntisin raskauden noin vahvasti. (Harvoja tilanteita,kun on kateellinen toisen huonosta olosta.) Itselläni rinnat ovat taas tulleet aremmiksi ja uutena vaivana ruuanlaitto tuntuu kauhealta. En tiedä onko se etova asia ruuan haju, koska jo jääkaapin avaaminen tai ruokakaupassa käynti tuntuvat pahalta. Ruoka kyllä maistuu! Yhdyn siis sanoihisi, outoja asioita tämä raskaus meille teettää.
Nyt täytyy kyllä ruveta töihin. Kivaa viikkoa teille ja toivotaan, että se menee nopeasti! :)
Kolme yötä ultraan. Mä jännitän ihan sairaasti. Olen yrittänyt keskittyä noihin joulujuttuihin, että ajattelisin jotain muuta.
Kohtuullisia kuvotuksia ja aristavia rintoja Hatille ja junikille. Siellä ne sintit polskii ihan hyvin, uskokaa pois..
T: möhkö-fantti-68 viikolla8+1
Onnea Möhkö-Fantille huomiseen ultraan! Mulla on ylihuomenna ensimmäinen neuvola-aika. Sain sopivan ajan terveyskeskuksen puolelle vasta näin " myöhään" ja siksi kävinkin jo aiemmin yksityisellä puolella ultrassa. Tänään mulla viikkoja 8+0.
Runsaat oireet ovat jatkuneet, mikä on toisaalta kivaa, silloin voi konkreettisesti tuntea olevansa raskaana. Mutta voin lohduttaa Junikkia ja Möhkö-Fanttia ettei ole kivaa kun koko aamupäivän ja alkuiltapäivän etoo ja kiertää vatsassa. Mulla on rutiiniksi vakiintunut nyt tuo " aamu" pahoinvointi ja saan syötyä oikein kunnolla aina vasta kolmen maissa iltapäivällä. Illalla taas tekisi mieli ahmia vaikka mitä :) Hassua.
Tsemppiä Möhkö-Fantti ultraan, mä pidän peukkuja :)
.. muttei se auttanut. Kohdussa oli edelleen pelkät pussit. Huomenna tarkistetaan ja kaavitaan.
Teidän kanssanne on ollut kiva kirjoitella. Toivottavasti törmäämme vielä jossain vauvapalstalla.
Toivotan Teille muhkeita masuja ja vauvan tuoksuista tulevaisuutta!
Suuri, lämmin hali sinulle ja perheellesi ja voimia suruun.
En tiedä auttaako tämä sinua yhtään, mutta itse olen aina ajatellut näin, kun homma on mennyt mönkään:
Nyt ei vielä ollut teidän aika. Saatte vielä varmasti lapsia ja saat nauttia heidän hoivaamisestaan myöhemmin. Toisten vauvat kasvavat, mutta sinä saat nauttia vauvan tuherruksesta vielä tulevaisuudessa, kun toisten lapset ovat jo isoja.
On todella ollut kiva jakaa tuntemuksia kanssasi ja toivon + uskon, että törmäämme vielä samoilla sivuilla tulevaisuudessa! Nimimerkit muistiin!
Otan osaa. Voimia teille ja toivottavasti vielä törmätään vauva-palstalla. Älkää lannistuko, ihmeitäkin tapahtuu.
Ajatelin pienen tauon jälkeen kysellä kuulumisiasi. Vieläkö huono olo jatkuu? Toivottavasti raskaus etenee hienosti!
Itselläni ei edelleenkään ole havaittavissa suurempia merkejä, mutta kyllä siellä masussa joku asustelee. Keskiviikkona nähtiin ultrassa 14.4mm pitkä VAUVAMME! Oli se hieno tunne! Aivan sanoin kuvaamaton!
Ja Möhkö-Fantille terveisiä, jos satut lukemaan tämän viestin!
Onneksi olkoon ultrassa näkyneestä lapsukaisesta :-) !!! Hauska kuulla että kaikki on hyvin ja muutenkin kuulla sinusta taas pitkästä aikaa.
Mulla on oireet ehkä vähän lievittyneet tai sitten olen oppinut hoitamaan niitä paremmin. Luultavasti jälkimmäistä... Olen edelleen turvoksissa kuin pieni possu ja jouduin ostamaan isommat housut, mutta pahoinvointi on hiukan vähentynyt. Olen oppinut syömään jotain pientä ennen kuin nousen ylös, niin vältyn aamupahoinvoinnilta. Sängyn vieressä pidetään säkillistä banaaneja :o)
Olin toissapäivänä lääkärintarkastuksessa ja tunnusteltuaan kohdun hän totesi että kohtu on aika iso viikkoihin nähden. Sitten hän kysyi ihan muina naisina että näkyikö ultrassa kuitenkin vain yksi alkio. Mutta alkioiden määräähän ei käsittääkseni vielä erota niin aikaisessa ultrassa kun mulle tehtiin eli viikolla 7. Olin kai vähän jännittynyt lääkärissä kun jotenkin kotona vasta tajusin että lääkäri meinasi että voisi olla kaksoset! Se olisikin aika hassua kun usein hoidoista voi tulla kaksosia ja mekin ollaan oltu menossa hoitoihin, mutta tämä oli kyllä ihan luomutapaus. Ehkä pelkkä hoitojen ajatteleminen vaikutti :) Mutta eihän sitä nyt vielä tiedä, saattoihan kohtu olla muuten vaan nopeammin kasvanut.
Nyt jännitän ihan hirmuisesti vajaan kahden viikon päässä olevaa rv. 12 ultraa! Sydämensyke on katsottu viimeksi viikolla 7, joten vaikka vuotoa ei ole ollut, tietysti jännittää onko kaikki varmasti kunnossa. Ultra on sitten juuri ennen joulua, joten jouluvalmisteluihin ei oikein osaa keskittyä. Eikä ehkä tee hyvää lukea täältä palstalta juttuja, joissa alkio on kuollut kohtuun aiheuttamatta vuotoa... :(
Millä viikolla sinä Junikki nyt olet? Onko jo varattu aika 12. viikon ultraan?
Hatti iloisesti viikolla 9+3
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Oma lääkärini sanoi tunnustellessaan vatsaani, että joko raskaus on pidemmällä tai sitten kohdussa on kaksi sikiötä. Ultratessaan hän kuitenkin huomasi, että sikiö on juuri oikean kokoinen kertomiini päiviin verrattuna ja hän on siellä yksin. Kohtu oli kuulemma lähtenyt hyvin kasvamaan ja lapsivettä oli paljon. Näistä syistä sikiö tuntui ulkopuolelta suuremmalta. Ehkä sinullakin on niin!? Tai sitten saatte kaksi vauvaa kerralla! Sekin olisi hienoa! Itse sanoin heti lääkärin kaksoskommentin jälkeen, että ei mitään väliä, meille on kaikki vauvat tervetulleita!
Me elellään nyt yhdeksättä viikoa eli 8+2 olisi takana. Kerrottiin eilen just tuleville isovanhemmille, tädeille, enoille ja sedille ja parhaat kaverit tiesivätkin sen jo etukäteen. Oletteko te kertoilleet uutista? Me ei oltaisi maltettu enää päivääkään! Raskaus tuntuu edelleen kuitenkin niin uskomattomalta, kun ei ole ollut pahoinvointia tai muita suoria merkkejä.
Mutta hyviä vointeja löysissä housuissa ja toivotan, että se pahaolo alkaa jo pian helppaamaan! Ei se yleensä koko raskautta kestä, lohduttavaa! Pistele, pistele banaania poskeen...! =)
Ilmoittele taas kuulumisista ja sikiöiden määrästä!
Sain taas pientä toivonkipinää. Olin ultrassa myös 6+3. Kohdussa näkyi kaksi sikiöpussia, muttei sikiökaikuja. Nyt pelkään ihan järjettömästi tuulimunaa tai munia.. Uusi ultra mulla on vasta ens viikolla.
Sain taas uskoa. Jospas minunkin ovulaatio on ollut myöhemmin. Testailin tosi himmeitä viivoja pitkään aconilla. Milloin sinulla näytti testi plussaa?
Kiitos vielä, meitä on ainakin kaksi hosua ollut liikeellä. Pitäkää peukkuja torstain ultraan.
Niin ja tärkein viimeiseksi: OIKEIN SUURET ONNENTOIVOTUKSET SYKKIVÄSTÄ SYDÄMESTÄ SIELLÄ VATSASSASI!
T: möhkö-fantti-68 7+3 kuukautisista laskettuna