Lue keskustelun säännöt.
näin entisen opiskelukaverin ruokakaupassa ja eka reaktioni oli jättää ostokset ja lähteä pois.
03.11.2006 |
..sitten tajusin etten varmaan voi niin tehdä jos haluan ruokkia perheeni. teki myös mieli hiippailla hyllyjen takana piilossa kunnes se toinen lähtee, mutta sain hillittyä myös tämän mielihaluna ja käyttäydyin loppuun saakka ihan normaalisti väistelemättä ja pälyilemättä.
sitä vaaraa ei ollut että olisin joutunut tervehtimään, olen aiemminkin törmännyt kaupungilla ko. tyyppiin eikä se todellakaan katso mua päin. no eikä kyllä katsonut koulussakaan.
meillä oli pikkuisen huono ryhmähenki.. harmittaa sikäli että ennen ajattelin aina, että sitä omaa alaa opiskellessa tapaan sitten omanlaisiani ihmisiä ja saan pitempiaikaisia ystäviä, niin vissiin joo :/ kauhukohtauksen sokoksen ruokaosatolla meinasin saada ://
Kommentit (3)
tää asia saa mut hämmennyksiin ja kirjoitan vissiin ihan mitä sattuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli käsi- ja taideteollisuusoppilaitos.
ap
naisvaltaistunut ala joka tapauksessa. meidän ryhmässä oli alkuun kaksi miestä joista, toinen kun lopetti niin helvetti repesi valloilleen ja kaikkien pahimmat puolet nousi esiin että humps vaan.
vieläkin ihmettelen että miten kaikki oikeestaan tapahtui.. ryhmässä oli ihan fiksujakin ihmisiä, mutta siinä kohtaa kun pari paskiaismaisempaa rupes dominoimaan hommia niin fiksuimmat vetäyty samantien omiin oloihinsa, eikä mitään ryhmää enää ollutkaan, hajanainen läjä ihmisiä ja kauhee ahdistus ja paha olo muutaman tyypin jatkuvasta vittuilusta, kyttäämisestä, arvostelusta ja kuittailusta.
nyt kun aattelen niin miten helppo ois ollu sanoa että " kakarat hiljaa" tai " nyt suut soukemmalle" tai ihan mitä vaan.. ja miten vaikeeta se oikeesti siinä tilanteessa ois ollu. hyvä että uskalsin avata suutani ollenkaan koulussa, joinain päivinä ylipäätään mennä sinne.
ärsyttää että mä olen ollut vielä täysikäisenä niin nössö. tai siis oon toki vieläkin, justhan se ruokakaupassa huomattiin.
ap