Kuinka kauan kestänyt, että " unikoulu" auttanut?
Meidän 1,8 v on tottunut siihen, että koko ajan jompikumpi vanhemmista on vieressä siihen asti, kunnes nukahtaa. Nukutus rupesi käymään tosi hankalaksi, sillä kesti hyvinkin tunnin ennen kuin pikku pillipiipari nukahti. Sen ajan käyttäisi mieluiten siihen kuuluisaan vähäiseen omaan aikaan?! Esikoinen nukahtaa nykyään itse omaan sänkyynsä. (On 5v ja oppi sen vasta äskettäin, emme halua samaan rumbaa kakkosen kanssa.)
Juttelin asiasta neuvolassa eivätkä suosittele kuulemma enää perinteistä unikoulutusta vaan sitä, että reagoidaan lapsen itkun mukaan eli huoneeseen mennään sitten, kun itkuun tulee hätäännystä. No, nyt on opetettu tytsiä nukahtamaan itse kolme iltaa. Ekana iltana huusi tunnin (kävin siellä monta monta kertaa, silitin ja juttelin rauhallisesti ja sitten taas poistuin), eilen 40 minsaa ja tänään 45 minsaa.
On aika raskasta kuunnella tytön huutelua. Ottamatta kantaa siihen, onko tällainen unikoulutus hyvä vai huono asia, niin kysyn teiltä, jotka sellaiseen olette syystä tai toisesta päätyneet, kuinka kauan kesti, että lapsi oppi nukahtamaan yksin ja miten homma kaiken kaikkiaan sujui?
Tietäisi vähän, mitä tässä kenties on odotettavissa.
Kommentit (2)
Tyttö oppi tutista luopumisen jälkeen siihen, että äiti/isä istuu vieressä. Aluksi se oli OK, kun vei kymmenisen minuuttia, mutta kohta oltiin 30-45 minuutissa. 2-vuotiaana tuli stoppi. En jäänyt sängyn viereen, vaan istuin lattialla niin, että tyttö näki mut, mutta ei voinut koskea. Siitä sitten ilta illalta kohti ovea, ovensuuhun ja vähitellen viereiseen huoneeseen. Sanoin etukäteen isälle, ettei tulisi huoneeseen, vaikka tyttö miten huutaisi, mutta puuhailisi kuitenkin jotain niin, että tyttö kuulisi.
Tärkeintä on itse pysyä rauhallisena, muuten lapsikin hermostuu, ja pitää juttelut ihan minimissä.
Meillä kesti pahin aika vajaan viikon ja siihen vielä toinen päälle että rauhoittui kokonaan. Tosin tämä pehmeän mallin unikoulu oli jo noin puoli vuotiaana kun tyttö ei suostunut nukahtamaan muutoin kuin tissille tainnuksiin. Kannattaa olla sitkeä, tosin kaikillahan koulutus ei toimi. Nyt kuukautta vaille 2-vuotiaana on ilmennyt uusi " ongelma" kun tyttö vaatii päästä joka yö äidin ja isän väliin. Muutoinhan asia ei meitä haittaa paitsi että tyttö potkii ja pyörii niin paljon että meinaa omat unet jäädä vähiin. Periaatteessa ajattelen että lapsi tulee väliin huomion kipeydestä ja silloin sallin sen, mutta pitemmän päälle homma tympii. Kaipaisin vinkkejä vastaavista tilanteista, miten olette hoitaneet homman fiksusti? Meillä nukutaan vielä pinnasängyssä joten voisikohan uusi sänky auttaa vai asiapuhe niin kuin eräällä tutullani kun lapsi tuli jatkuvasti viereen kunnes vanhemmat sanoivat ettei toivottua pikuveljeä tai siskoa tule jos jatkuvasti tulet välimme. Kun vaan meidänkin kaksvee pikkuneiti vielä ymmärtäis tommosen päälle....
Kommentteja kaivaten,
Väsähtänyt