Pitkästä aikaa hei kaikille!

Tsempit sinnepäin elämän uusiin haasteisiin! :-)

Olipa kiva kuulla susta pitkästä aikaa - ainakin näin jonkinlaisia " elonmerkkejä" ... minkälaiset fiilikset sulla on tällä hetkellä?



Itsellä vuodet vierivät (kohta 42), näkymät ovat lapsentekosaralla synkemmät, mutta ei vielä oikeen osaa luovuttaakaa - en kertakaikkiaan halua!!! Meillä pitää tehdä vielä uusi biopsia (epävarmuustekijä!), ja FSH:n on noussut aikaisemmasta (on vielä rajoissa, mutta lääkärin mukaan näyttää liian optimistiseltä!) ja viimeissä punktiossa viime vuoden syksynä ei ollut kuin 2 munista, että nyt saisi pieni ihme tapahtua!!! Joulukuun puolessa välissä alkaavaan kiertoon olisi tarkoitus tehdä hoito, jos kaikki onnistuu siihen saakka!!



Terkkuja ja halauksia!



Eemeli

(hupsista, meinasin vetäistä ihan omankin nimen tohon ;-)





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla joulukuun puolessavälissä alkavaan hoitoon: Menopur tai Menogon ja Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)

Itselleni ei oo tapahtunut muuta kuin ero tuossa pari kk sitten ja sen myötä ajatus totaalilapsettomuudesta on pyrkinyt kovinkin paljon pintaan... tuskin tässä iässsä enää miestä, joka haluisi hoitoihin löytynee, enkä kyllä kauheen aktiivisesti ole uuteen suhteeseen pyrkimässäkään... oisko nyt sinkku kauden aika :DDDD



Viimeisen 15 vuoden aikana, tuntuu, että jotain olisi jäänyt elämättä / kokematta ja nyt aion ottaa kaiken menetetyn takasin päin... ikiteiniksikin taisi joku mua taannoin tuossa kutsua :D



Mutta voin rehellisesti sanoa, että nyt eron myötä on ollut mulla ainaki TILAA HENGITTÄÄ, eikä AHDISTA koko aikaa... ja yllätys yllätys... LUOPUMINEN haaveesta saada lapsi, on koko ajan hiipumaan päin...

Ehkäpä näin on tarkoitettu tai sitten mulle on jokin muu tehtävä varattuna tulevaisuudessa....



Lätty

Olipas kiva kuulla sinusta!! Monesti olet ollut ajatuksissani ja olen miettinyt, miten jakselet. Kuulostaa ihan hyvältä. Sehän tässä lapsettomuuden suossa on yksi pahimpia puolia, kun se vaikuttaa muuhun elämään niin totaalisesti. Minäkin jo välillä surin myös sitä, että osaanko nauttia täysillä esikoisen lapsuudesta tämän tunnemyllerryksen keskellä ja sekin tietysti sitten lisäsi sitä stressiä osaltaan.



Todella ihana kuulla, että elämä on sinulle nyt helpompaa, meillä kun on vain tämä yksi ja se pitäis kuitenkin yrittää elää niin että olisi hyvä olla.



Halauksia ja rakkaita terveisiä!!



T:Eevuska, rv 33+5