" Käytännön" haaveiluja vauvan hoidosta jne. -muillakin?
Olen ollut vauvakuumeessa jo yli vuoden ajan. Lasta ei ole tulossa, eikä siihen ihan ainakaan lähiaikoina ole todellisuudessa mahdollisuuksiakaan. Syitä en jaksa nyt selostaa, mutta sen tiedän, että vauvasta on oikeastaan turha nyt haaveilla. Silti haaveilen ja jopa suunnittelen vauva-asioita mielessäni harva se päivä.
Surffaan Vauva-palstoilla ja lainaan vauvalehtiä. Katselen lastentarvikkeita ja mietin, millaiset vaunut tai turvaistuimen ostaisin. Olen tullut siihen tulokseen, että vauvallemme hankittaisiin kestovaipat ja kantoliina. Niistä tiedän jo aika paljon, kun olen lukenut niistä. Tiedän myös synnytyksestä, imetyksestä, nukkumisesta ja monesta muusta kuumasta vauva-aiheesta suhteellisen paljon, kun nettisurffaamiseni on keskittynyt niihinkin.
Vauvan vaatteet saavat minut toivomaan tosissaan, että saisin hankkia niitä omalle vauvalle. Haluaisin hankkia kaikkea ihanaa, aivan omaan tyyliin. Mielessä pyörivät ne ajat, kun sain hoitaa pikkuisia sisaruksiani ja pukea heille pikkuisia vaatteita päälle. Muistan myös sen, kun sain järjestää vaatteita tulevalle vauvalle ja viimein lähteä hakemaan isän kanssa äitiä ja vauvaa sairaalasta. Se odotus oli niin mukavaa ja vauva vielä mukavampi.
Oman lapsen nimet olisivat jo puoliksi mietittyinä, jopa miehen mielipiteiden kanssa. (Hänellä ei ole vauvakuumetta yhtään, vaikka ottaisikin ihan mielellään vauvan vastaan, jos sellaisen saisimme.)
Olen monen lapsen isosisko ja melkein yhtä monen lapsen täti, au pairina työskennellyt ja opettajana edelleenkin. Tiedän paljon lapsiperheen arjesta, kun lasten hoidosta on runsaahkosti kokemusta. Se on hyvä, kun joskus menee niin ruusunpunaisten ajatusten puolelle nuo ajatukset. Oikeasti se ei ole fiksua / hyvä asia, että haaveilen vauvoista ja että vauva-asiat ovat niin pinnalla, koska se vain lisää vauvakuumetta. Todennäköisesti se lisää sitten surua ja ehkä katkeruuttakin :(
Tarkoitus oli kysyä, onko muita, jotka haaveilevat vauva-asioista samalla tavoin, vaikkei vauvaa ole näköpiirissä. Suunnittelee asioita " valmiiksi" ? Lukee tietoa vauvanhoidosta ja selailee vaunujen kuvia? Miltä se tuntuu?
Kommentit (5)
Luultavasti noita samoja ajatuksia on kaikilla täällä olevilla, mutta haaveilut ja kuumeilut on hieman eri vaiheessa kun sulla. Täällä ihmiset painivat hoitojen maailmassa, pettymyksissä yms.
Olen joskus nuorena tyttönä kokenut tuollaisen vauvakuumeen tilanteessa, jossa raskaus olisi ollut mahdoton, mutta näistä asioista kannattaa varmasti jutella tuolla vauvakuume puolella. Siellä on muitakin samassa tilanteessa olevia.
...tietäisitpä vain. Kyllä tälläkin puolella kerkeää höyrähtämään ihan yhtä lailla kuin Vauvakuumeella. Viimeisimmän poskelleen menneen raskauden aikana mopo lähti käsistä ja ostelin kaikkea. Ja vaikka raskaus ei edes jatkunut, vauvatavarapöhinä jatkui. Vasta nyt olen saanut itseni jollain lailla aisoihin (esim. huutonettiin on ehdottoman kiellettyä mennä). Yksityiskohtia en kerro edes tässä. Laske siitä sitten, millaiset määrät häpeää tähän liittyy. Ja kyllä, selvitettynä ovat niin kantoliina-, kestovaippa-, turvaistuin- ja kaikki muutkin mahdolliset ja mahdottomat asiat.
Siis... mulla on ihan toi sama. Häpeä... Hiukan nolottaa jos joutuu taas tunnustaa, että on menny ostaa jotain. Tai usein käy niin, että mä en yksin kertasesti voi olla näyttämättä esim. ylisöpöjä hahtuvavaippahousuja kaverille.. vaikka hävettää ja nolottaa ihan hirveesti! =/
En kyllä oo ees kehdannu kertoo ku ukolle, että mitä kaikkee haaveilen ja oon suunnitellu jo valmiiks... =S
Ymmärrän hyvin tunteenne, mutta ei teillä kellään ole mitään aihetta hävetä haaveiluanne eikä edes vauvantavaroiden/ vaatteiden hankkimista. Kaikilla meillä on oikeus haaveilla, ja se on ihan tervettä, jollei mene liiallisuuksiin, pakkomielteeksi. Antakaa itsellenne lupa haaveilla ja ostaa vauvanvaatteita, jos se tuntuu hyvältä. Jokaisella on siihen oikeus, vaikkei sitä omaa vauvaa koskaan saisikaan. Ja toivon, että te kaikki sen vielä saatte.
Mulla vauvakuume on kestäny 3 vuotta ja on ollu ihan samoja juttuja kun sullakin... ainoo vaan, että mä OLEN ostanu jo kaiken näköstä... Kauheeta.. mutta kaikki vauvajutut on niin ihania. Mä en yksinkertasesti voi olla ostamatta. Vaikka ollaan lapsettomuushoidoissa, niin silti uskon, että saadaan joskus vauva ja mun jo ostamat jutut saa käyttäjän. =0)
Noh.. oon mä kyllä miettiny, että entäs jos ei tuukaan ikinäkoskaan vauvaa, niin mitäs mä sitten teen niille, mutta... en tiä. Tuntuis pahalta luopua niistä, kun on ostanu ne omaa vauvaa ajatellen, mutta kyl mä varmaan ne siskolle tai veljille antaisin, jos ne sais lapsia.
Haaveilu on ihanaa, mutta se myös masentaa... Tulee paska fiilis kun haaveilee, eikä pääse toteuttaa niitä käytännössä. Ja sit se kun onhan se aika hölmöö tollanen haaveilu ja ostelu jo etukäteen.. mut toisaalta jos sitä ei olis ni tää vauvakuumeilu olis pelkkää kärsimystä, pettymystä jne... Toisaalta oon antanu ittelleni luvan haaveilla ja ostella juttuja... eihän siitä oo haittaa varsinaisesti, mutta kyllä sit tulee syyllisyyden tunteita ym.