tuttisotaa ja kesäaikaa
Neuvoja kaivataan nyt kipeästi. Tyttö 2v 3kk on ollut pitkään hyvä nukkumaan (tutin kanssa). Illalla kun laitetaan sänkyyn, on sinne jäänyt ja nukkunut hyvin aamuun asti omassa huoneessa (9kk iästä saakka). Joulun paikkeilla vaihdoimme pinnasängyn pois ilman sen suurempia ongelmia. Nyt kun siirryttiin kesäaikaan, ilmeni outo juttu: joka ilta hyppii moneen kertaan sängystä pois ja hiipii oven rakoon. Saattaa kestää 15-60 minuuttia ennenkuin rauhoittuu. Jotenkin tuo kesäaika ilmeisesti vaikutti, vaan en käsitä miten. Olen jo miettinyt että onko yhtäkkiä sattumalta alkanut pelätä pimeää vaikka on aina huoneessa ollut yövalo. Toinen ongelma tuli pääsiäisen aikana.
Olemme pitkään miettineet tutista vieroittamista. Olisi pitänyt se tehdä jo syksyllä ennen uhmaikää mutta en hennonut kun oli jatkuvasti sairaana ja lopulta leikattiin kitarisat ja putkitettiin korvat. Pääsiäistä edeltävänä keskiviikkona lähdin tytön kanssa mummolaan ja veljeni luo vierailulle ja " unohdin" tutin. Mukaan eksyi vain yksi " hiiren nakertama" rikkinäinen. Kylässä tyttö nukkuu matkasängyssä joten sieltä hän ei pois pääse. Nyt nukkumaanmenosta on tullut hirvittävää huutoa ja taistelua. Ei millään halunnut matkasänkyyn ja heilui ja raivosi siellä. Huomasin kyllä että nukahti ja rauhoittui sitten hyvin kyllä heti kun menin itse samaan huoneeseen nukkumaan (se oli kyläpaikassa ihan luonnollista). Päiväunilla sama juttu. Kolmena iltana ja päivänä nukuttiin ilman tuttia. Öisin ei ylimääräisiä heräämisiä edelleenkään. Lauantaina tulimme kotiin ja yritimme omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Järkyttävää huutoa ja täys melske. Ei mitään puhettakaan että olis pysyny sängyssä. Lopulta laitoin taas matkasängyn ja istuin hetken huoneessa. Rauhoittui ja kerran piti käydä uudelleen. Äsken päikkäreille meni ensin omaan sänkyyn ja sieltä taas noustiin pois jatkuvasti, tällä kertaa ei kyllä hirveää huutoa ollut. Kysyin että pysytkö sängyssä vai laitetaanko matkasänky. Tiedän ettei halunnut matkasänkyä joten se tehosi muutaman kerran ja hän meni takaisin. Lopulta kuitenkin pinnani paloi ja pistin taas matkasänkyyn. Sinne nukahti hyvin pian. Nyt pitäisi siis saada pysymään omassa sängyssä ja sitten varmaan pitää istuskella hiljaa huoneessa jonkun aikaa. Mutta kun sais ensin pysymään siellä sängyssä. Itsellänikin on tosi raskas ja vaikea olo, mutta en nyt millään 4 päivän tutittomuuden jälkeen haluaisi antaa periksi. Tää tuntuu painajaiselta. Onko kellään kanssasisarella vastaavia kokemuksia?
Meillä lapsi 2v2kk. Pinnasängyn vaihdoimme lastensänkyyn 1v9kk, koska nukahtaminen pinnasängyssä alkoi venyä ja huutaminen alkoi kun poistui huoneesta, vaikka ennen oli nukahtanut kuin unelman yksinään pinnasänkyyn. Ajattelimme, että nyt vaihdetaan, sillä tiesimme, että lastensänkyyn joutuu kuitenkin nukuttamaan vieressä.
Ihan aluksi kokeilimme jättää lapsen omaan sänkyyn, mutta siitä ei tullut mitään. Se kömpi sängystä pois joka kerta poistuttuamme huoneesta. Joten päätimme jäädä sängyn viereen nukahtamiseen asti. Näin teimme kuukauden.
Seuraavaksi siirryimme huoneen oven viereen sisäpuolelle odottamaan nukahtamista hyvänyön toivotusten jälkeen. Eli emme olleet näin enää ihan lapsen vieressä. Nyt olemme siinä vaiheessa, että hyvänyön toivotusten jälkeen siirrymme huoneen oven ulkopuolelle odottamaan lapsen nukahtamista, johon menee 10-30 minuuttia. Ovi on hieman raollaan, jotta lapsi näkee jonkun olevan siinä, näin ei pyri sängystä pois. Kun hän tähän sitten aikanaan tottuu, niin voimme kenties yrittää vain poistua huoneesta ja jättää hänet nukahtamaan yksin.
Tutista sen verran, että jätimme sen myös pois näin pääsiäisen kunniaksi. Tutti oli ollut vain nukkuessa tähän asti, mutta oli silti lapsellemme hyvin tärkeä. Meillä tutti meni myös rikki " jostakin syystä" . Yönukahtamiset menivät oikein hyvin, vain kaksi kertaa kysynyt tuttia nukahtaessaan, ja siitä ollaan samalla keskusteltu vähän aikaa, että tutti on nyt rikki ja se on nyt roskiksessa (sai sen itse sinne heittää) ja rauhoittunut tähän keskusteluun. Päiväunille hän kaksi ensimmäistä kertaa meni huudon kera ja rauhoittui vasta sitten, kun käveli vaunujen kanssa vähän aikaa ennen kuin nukahti. Mutta nyt kaksi viimeistä kertaa ovat samanlaisia kuin ennenkin eli nukahtaa itsekseen vaunuihin ulos.
Meillä mennyt jotenkin uskottaman helposti tuo tutittomuus (ainakin vielä), joten en osaa antaa kovin paljon neuvoa teille. Mutta mitä, jos yrittäisit olla lapsesi vierellä nukahtamiseen saakka. Koska hänellä on tutti ollut ennen käytössä, jonka avulla hän on rauhoittunut, niin hän saattaa kaivata nyt jotakin muuta turvaa vierelleen, ennen kuin tottuu tutittomaan ajatukseen. Ja ole johdonmukainen nukkumispaikan suhteen. Jos tyttönne on kuitenkin joulun jälkeen nukkunut hyvin omassa sängyssään, niin älä mielestäni laita enää matkasänkyä hänelle kotona, vaikka se helpommalta ajatukselta kuulostaakin. Nämä meidän lapset kun ovat uhmaiässä, niin ne koettelevat meitä vanhempia myös nukahtaessaan, joten johdonmukaisuus tuo turvallisuutta.
Voimia, älä luovuta tutin kanssa!!!!!!