Imettämispaineita?
Hei!
Kirjottelen ensimmäistä kertaa koska ihmettelen kovasti ettei imettämisestä koskaan puhuta järkevästi täällä. Tuntuu kuin jokainen leikkisi " superäitiä" ja mitä kauemmin imettää, sitä parempi äiti on. Mielestäni tuo on täyttä potaskaa! Itse imetin 2kk ja se aika oli kauheaa! Sain tulehduksen käteeni, en voinut syödä kipulääkkeitä pahemmin ja kärsin viikkokaupalla. Lisäksi jatkuva kesäkuumuus ja rintojen " valuminen" pahensivat asiaa. Ulosmeno oli inhottavaa kun paidassa aina läikkiä suojista huolimatta, vauva oli hermostunut heti jos söin jotain väärin, eli vähänkin mausteita tai maistuvampaa ruokaa ja imettäminen sattui! Voin vaan kuvitella kun vauvalle tulee hampaita miltä sitten tuntuu! En voi siis sanoa että oli minulle spesiaalia äiti-vauva aikaa...Olenpa miettinyt että kyllä korvikkeet ihan turvallisia ja ravitsevia ovat, suurin osan ulkomaalaisista julkkiksista ei todellakaan imetä ja saavat ihan terveitä lapsia. Ranskassa tuttavani mukaan ei haluta usein imettää ollenkaan ja otetaan jopa lääkettä joka estää maidon herumisen. Oma vauvani on ollut täysin terve, yhtä ainoaa nuhaa lukuunottamatta. Äitini imetti minua suhteellisen pitkään ja olen todella allerginen, astmat, siitepölyallergiat ym. jatkuvia vaivoja..Yritän siis sanoa että ei se imettäminen hyvää äitiä tee, kyllä se on ihan jokin muu. Ja jostain täältä luin kuinka 6-vuotiaan imettäminen on mielestänne ok.. Minusta ei, lähentelee jo pedofiliaa. Jos nainen antaa kohta kouluikäisen imeskellä rintojaan, voisi ehkä antaa homman miehelleen eikä isolle lapselle. Kasvakaa jo, olkaa rehellisiä älkääkä ottako paineita jos ei jokin hyvältä tunnu, ei sen takia tarvitse itseään soimata ja tuntea olevansa huono. En minä ainakaan! Keväänjatkoa kaikille imettäjille ja ei-imettäjille! :)
Kommentit (11)
Tuon jo ihan oikeasti pakko olla porvoosta... ;)
Ikävää, että imetys oli sinun (MamaMe) kohdallasi huono kokemus ja hyvä sinänsä, että vaikeuksistakin puhutaan ääneen. Mielestäni ei kuitenkaan ole kovin j ä r k e v ä ä kritisoida imetystä (ja puolustaa korvikkeita) vedoten esim. siihen, että jotkut ulkomaalaiset julkkikset tai ranskattaret eivät k u u l e m m a imetä lapsiaan!
Eikö fiksuin tapa keskustella aiheesta olisi ensinnäkin myöntää se tosiasia, että imettäminen ja ihmisenmaito o n vauvalle parhaaksi? Se on sitä siitäkin huolimatta, että se varmaan lähes aina aiheuttaa äidille kipua (aluksi), pakkoa elää uudella tavalla lapsentahtisesti ja enemmän kotosalla kuin ennen, märkiä haisevia paitoja ja lakanoita, väsymystä, muotojen muuttumista jne. Järkevää on myös todeta, että kaikilla imetys ei syystä tai toisesta onnistu, ja siinä tapauksessa otetaan käyttöön vaihtoehto b eli korvikkeet tai luovutettu äidinmaito.
Hyvä äitiys taas liittyy mielestäni ylipäätään siihen, että äiti tekee päätöksiään lapsen etua ajatellen, oman jaksamisensa rajoissa. Imetyksen osalta se voisi merkitä esim. sitä, että äiti tiedostaisi imetyksen hyödyt, asennoitumisen tasolla h a l u a i s i imettää ja olisi valmis imetyksen mukanaan tuomiin muutoksiin. Ja niin varmasti lähes kaikki äidit tekevätkin! Moni on täällä kirjoittanut yrittäneensä kaikkensa, ollut surullinen ja pettynyt, ja saanut vielä kuulla ulkopuolisiltakin kunniansa. En usko, että kukaan täällä haluaa leimata heitä huonoiksi äideiksi! Jostain tänne on vain syntynyt sellainen keskustelukulttuuri, jossa kirjoittajan imetysmyönteinen sivulausekin tulkitaan terrorismiksi, fanaattisuudeksi, fasismiksi, syyllistämiseksi tai mitähän vielä!
Minulla imetys on onnistunut, mistä olen todella iloinen ja kiitollinen. Alku teki todella kipeää, ja muutaman kerran lapsi (nyt 1v.) on myöhemminkin purrut rinnanpäihini pienet haavat. Etukäteen otin aika paljon selvää imetyksen " mekanismeista" (hormonitoiminta yms), mahdollisista ongelmista, hyödyistä jne. Olin myös asennoitunut asiaan myönteisesti ja halusin imettää. Uskonkin, että em. asioista oli paljon apua meidän tilanteessamme. En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään erityisen s u p e r ä i t i n ä sen vuoksi, että imetys on onnistunut - kenties vain onnekkaana! Tiedän hyvin, etteivät asiat mene kaikkien kohdalla niin yksinkertaisesti.
Toivon kaikille mahdollisimman hyvää imetyskokemusta, myönteistä asennoitumista, tukea ja rohkaisua esim. neuvolasta, tsemppiä, järkevää keskustelua ja hauskaa pääsiäistä!
t. Ompunäiti
Kiitos siitä yhdestä älykkäästä viestistä, ymmärrän kantasi ja olen toisissa asioissa samaa mieltä kuten että imetys on luonnollista ja enhän väittänytkään että imetys huonoksi lapselle on vaan että itselläni ei onnistunut..Ja että en kanna hirveän huonoa omaatuntoa siitä. Pitäisi varmaan koska noin vihaisia viestejä sain;) Ja jos mielipiteeni on " porvoosta" , teidän kahden sitten pimeiltä keskiajoilta! Sori että jaoin kokemukseni, ensi kerralla esitän " täydellistä" jos tänne lässynlässyn mamma-kerhoon viitsin edes tulla!
mutta varmaankaan ei kukaan voi kiistää etteikö äidinmaito olisi parasta vauvalle..itse en ainakaan halua tuomita ketään joka ei ole imetyksessä onnistunut vaan on joutunut antamaan korvikkeita,
mutta kyllä hiukan ottaa päähän kun heti leimataan että " leikkii superäitiä" jos haluaa niinkin luonnollista asiaa kun imetystä,
itse kuulun taas niihin jotka ei korviketta antaisi ollenkaan (toistaiseksi 1 lapsi joka on 2v+ eikä koskaan syönyt korviketta)..en toki itsekkään edes maistaisi korvikkeita, niin keinotekoisia ne mielestäni on
mulle ainakin imetys oli ihan myönteinen kokemus, joka ei mielestäni rajoittanut elämääni mitenkään merkittävästi (yhtään sen enempää kun lapsen saaminen yleensä)..
tuntuukin että keskustelun avaajalla on hiukan teinivaihe vielä kesken ja voisi olla aika herätä aikuiseksi..etenkin jos on jo toisen ihmisen äiti!
kaikki imettäköön niin paljon lapsiansa kun tahtoo!
t.anni 38+
Ristiriidat ja huonommuuden tunteet johtuvat pitkälti juuri siitä, että täällä ihmiset kirjoittavat asenteella " minulla meni näin, niin olisi mennyt sinullakin, jos et olisi tehnyt väärin" .
Elämä ei ole ihan niin yksinkertaista. Suunnitelmat muuttuu, tilanteet muuttuu ja luojan kiitos monet myös oppivat sen aikana ymmärtämään, että on muitakin tapoja kuin omani.
Imetys on yksi osa äitiyttä, mutta ei se kenestäkään äitiä tee.
Sinä vain onnistuit listaamaan kaikki imetyksen vastaiset argumentit, joita olen onnistunut löytämään ja lukemaan, samaan viestiin. Alkoi " hieman" epäilyttää...
Itse en ole superäiti (onko joku?). Imetys ei onnistunut täydellisesti, mutta on parantunut koko ajan. Jopa täysimetykselle lopulta pääsimme. Eli olen antanut korviketta, josaain vaiheessa miltei pelkästään.
Tästä huolimatta olisin toivonut voivani imettää vauvaani kokonaan, nyt tämä korvikkeenanto (joka oli tosiaan ihan pakollista) oireilee mahdollisena maitoallergiana. :P En voi sanoa, että olisin tyytyväinen...
Ja siinä suhteessa olen samaa mieltä, että äitiys ei ole imetyksen onnistumisesta tai onnistumattomuudesta kiinni. Kyse on aika lailla pidemmästä projektista...
Pyydän vielä kerran anteeksi ja poistun häpeämään takavasemmalle..
Olet varmaan huomannutkin jo, että imetyksestä saa aikaan täällä aikamoisia keskusteluja ja tunteenpurkauksiakin (niin kuin sinunkin kirjoituksesi osittain oli ;-) ). Se on kumma juttu, että se on tämän päivän äitiydessä niin kuuma peruna!
Omat kokemukseni imetyksestä ovat olleet myönteisiä ihan alkuvaihetta esikoisella lukuunottamatta (miten se imetys voikaan SATTUA näin paljon, ihmettelin!). Täysimetin esikoista 5kk ja kokonaiskesto oli 1 vuosi. Kuopusta olen täysimettänyt 6kk ja hän on nyt 8kk ikäinen ja osittaismetys kiinteiden ohella jatkuu edelleen.
Pienestä on äitiyden itsetunto kiinni, jos se mitataan imetyksellä. Pääasia on, että ruokkii lapsensa. Toinen tärkeä asia mielestäni on se, että sekä vauvan että äidin tulee nauttia siitä. Jos se ei tunnu hyvältä, ei mikään mahti maailmassa saa äitiä siihen pakottaakaan.
Surullista taasen on se, jos äiti vilpittömästi haluaa imettää mutta epäonnistuu siinä esim. puuttellisen tiedon vuoksi. Esim. sanoo, että maito ei riitä, kun rintapumpullakaan ei tule kuin 5ml jne. Näissä tilanteissa olen itse yrittänyt olla avuksi mutta tosiaan, saa neuvoa (ja neuvonkin vain kysyttäessä) kieli keskellä suuta - sitä kun helposti saa " imetysterroristin" leiman ja yrittää puhua imettämisen puolesta.
Täällä palstalla saa vähän sellaisen kuvan, että tosi moni imettää ja täysimettää kauan. Kuitenkin vain 3% suomalaisista vauvoista saa pelkkää rintaa elämänsä 6kk elinkuukautta. Se on vähän toisin kuin suositukset, eikö? Tai ehkä se sitten on niin, että ne täällä kirjoittavat imetyksestä, jotka siihen ovat perehtyneet, siitä innostuneet ja siinä ennen kaikkea onnistuneet.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, ja hölmöähän asiasta olisi edes väitellä: totta, hyvän äidin mittari ei ole se, kuinka kauan imetät ja imetätkö ylipäätään. Itselleni se on ollut vain suuri nautinnon lähde. Olen nauttinut imetyshetkistä ja toivottavasti myös vauvani.
Kun mainitsit niistä julkkisäideistä... no, jos puhutaan tyyliin Victoria Beckhamista jne. tämän luokan naisista, voisi ajatella ja kuvitella että he ovat monessa tapaa vähän todellisuudesta " irrallaan" , jos näin voisi sanoa. Imetys rupsauttaisi rinnat eikä pitkiä lomamatkoja Bahamalle ilman vauvaa voisi tehdä kun David tällaista pyytäisi... että ei varmaan kauheasti kannata näille leideille ja heidän puheilleen painoa panna... en minä ainakaan.
Eletään 25 vuotta eteen päin näiden vauvojemme rinnalla. Katsotaan sitten kasvatuksemme, välittämisemme saldo: eivät ne lapsemme mahdollisessa terapiassa istu sen mukaan, olemmeko heitä imettäneet. Se, pärjäävätkö he tässä elämässä, on kiinni siitä, kuinka me heitä pidämme, kuinka rakastamme ja annamme syliä aina kun he tarvitsevat. Olemme käytettävissä joka hetki, emmekä käännä selkäämme vaikeuksien tullen. Kuljemme rinnalla ja annamme kompastella, jotta oppisivat seisomaan omin jaloin. Annamme heille elämän lahjoista arvokkaimman: tunteen lapselle siitä, että juuri tuollaisena, kun hän on, joka solullaan jolla edessämme seisoo, hän meille kelpaa ja häntä sellaisenaan rakastamma.
Imetys on loppujen lopuksi tässä perspektiivissä kovin pieni osa vanhemmuutta.
Hyvää pääsiäistä! T. Tiiti
Kiitos Tiiti74 juuri tätä yritin sanoa..Ehkä kömpelöstikin. Hyvää pääsiäistä myös sinulle! :)
pari-kolme viikkoa sitten aivan samanlaisen kohtelun, kun esitin samankaltaisia mielipiteitä kuin sinä. Ihanaa huomata, että täällä on joku muukin vähemmän fanaattinen(ja nyt sata imetyksen puolestapuhujaa painaa vastaus -painiketta ja haukkuu minut pystyyn!). Mulla oli myös ongelmia imetyksen kanssa (maitoa tuli liikaa, 3 rintatulehdusta etc.) ja imetin vaan 3 kuukautta ja sen jälkeen kaikki helpottui, niin äidillä, kuin lapsellakin. Tutteliin kun ei vaikuta, vaikka äiti söisi kolme litraa mansikoita (tissimaitoon vaikutti 3 mansikkaa!!!). Lapsi ei ole ollut erityisen paljon kipeänä (vuosi tulee täyteen kohta) ja muutenkin kaikki on sujunut loistvasti. Hän on nukkunut 12 tunnin öitä puolivuotiaasta samalla, kun imetetyt ystävänsä heräilivät useita kertoja yössä syömään. Tämä oli meille aivan varmasti paras ratkaisu tilnteen huomioiden, enkä häpeä/kadu sitä pätkääkään. Päinvastoin, olen aina reippaasti kaikille kertonut, etten imetä " enää" , enkä ole sen kummemmin asiaa joutunut/halunnut selittämään (johtuu varmaan siitä, että olen ollut itsevarma asian suhteen). Tsemppiä sulle ja iloista kevättä!
Mielestäni alkuperäinen viesti oli kiinnostava ja vaikka siinä ehkä jotkut asiat olivat kärjistettyjä, niin kokemuksesta ymmärrän niiden taustat. Haluaisin erityisesti kommentoida mainittua superäitiyttä.
Meidän vauva on elänyt lähes kokonaan alusta asti. Heti alussa tuli melkoinen ahdistus, kun joka puolelta tyrkytettiin imetystä. Vaikka mitä teki, se ei onnitunut. Mistään ei tuntunut saavan tukea korvikkeiden käytölle. Kun olisin halunnut hakea tietoa eri korvikkeista verkosta, niin sitä ei löydy. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä tietoa ei valmistajan sivuilla saa olla. Minun siis oletetaan kokeilevan vastasyntyneelläni, mikä korvike hänelle on paras. Sairaalassa ei neuvolan pelossa ilmeisesti uskallettu/haluttu kertoa korvikkeista.
Vauva on kuitenkin korvikkeillakin kasvanut hyvin. Hän nukkuu ja nukahtaa hyvin (kuten koko perhe), on ainakin toistaiseksi ollut terve eikä kränise. Tämä tuntuu ympäristön imettävissä äideissä aiheuttavan sen tunteen, että olen äitinä huonompi. Ollakseni äiti, minun pitäisi valvoa yöt, muuttaa ruokavaliotani, luopua omista menoista yms. Korvikkeita antavana noin ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Ylipäätään uhraukseni vauvan takia ovat olleet liian pienet ja siksi minua ei voida pitää näiden superäitien veroisena. Muiden korviketta antavien äitien taholta en ole moista kohtelua saanut osakseni. Nykyään olen muiden äitien seurassa hyvin hiljaa omasta vauvastani enkä kerro, jos jokin asia hänen kanssaan on sujunut helposti. Sen sijaan yritän kertoa kaikista huonoista asioista ja kehua muiden vauvojen kehittymistä, niin saan olla rauhassa. Ehkä alkuperäinenkin kirjoittaja on jotain tällaista joutunut kokemaan.
Korostan vielä, että tämä kokemus on muodostunut melko pienestä äitijoukosta eli äitikerhon ja naapuruston äideistä.
Niin, miksi imettää, lehmäkin on keksitty! vauvat juokoot lehmänmaitoa! Ja tissit tosiaan takaisin miehille! Ei ihmekkään, että kaikiien miehet pettää, kun akat vaan istuu sohvilla imettämässä kouluikäisiä lapsiaan!!!!!!