Vinkkejä 11 kk yövieroitukseen

Unikoulu on pidetty ja tässä tulee kokemuksia! Eli taustaa vielä: Tyttö 11kk, saanut vielä rintaa iltaisin ja öisin, eikä osannut nukahtaa ilman tissiä, saati omaan sänkyyn. Jos ei tissiä herunut, alkoi kova ja epätoivoinen itku.



Viime torstaina eli 20.4. aloitin unikoulun. Syötin typyn päivällä hyvin ja annoin reilusti maitoa pullosta. Illalla sai viimeiseksi rintaa, mutta sen sijaan, että olisin antanut nukahtaa rinnalle, nosti ylös ja vein omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Kerroin että nyt aletaan nukkumaan ja hyvää yötä, peitto päälle. Tyttö oli niin väsynyt, kun päivällä oli ollut paljon ohjelmaa, että nukahti nopesti silittelyyn. Ekana yönä heräsi puoli kaksi ja vaati maitoa. Otin käyttöön tuon ronskimman otteen, enkä päästänyt tyttöä kampeamaan itseään ylös, painoin vain määrätietoisesti alaspäin. ALuksi huuto yltyi hysteeriseksi, jolloin oli otettava tyttö syliin ja sain siinä n. 10 min. rauhoitella. Mutta sitten kun laskin sänkyyn, meni n. tunti, tyttö kääntyili, ähisi, itkeskeli, torkahteli ja haki unta. Itku alkoi uudestaan, jolloin päätin antaa maitoa pullosta (klo oli 3.30) johon nukahti.



2. yö meni lähes samalla kaavalla eli 2h meni rauhoitellessa. Muutos edelliseen yöhön oli kuitenkin se, ettei tyttö enää yrittänyt punkea pystyyn, vaan sieltä makuulta huuteli. Totesin, että meillä toimi parhaiten käsi selän päällä ja taputtelu pyllylle yhtä aikaa. Oli taas 3.30 annettava maitoa pullosta, muttei enää rinnasta. Illalla sai rintaa ja nukahti silittelyn jälkeen itsekseen sänkyyn.



3. yönä heräsi vain kerran! Menin huoneeseen, laitoin tytön makuulle, peiton päälle, käden selälle ja jo rauhoittui. Otin käden pois lähes heti ja nukahti itsekseen uudestaan. Eikä enää vaatinut ruokaa! Ja tätä ei ole tapahtunut vielä kertaakaan elämänsä aikana! :)



4. iltana päätin jättää pos iltatisun. Maitoa reilusti pullosta. Vien omaan huoneeseen, kerroin taas,että nukutaan ja hyvää yötä. Laskin sänkyyn, lauloin unilaulun, hetken silittelin ja jätin itse nukahtamaan. Nyt meni n. 20 min., mutta kaiken kaikkiaan itsekseen nukahtaminen illalla on sujunut yllättävänkin helposti! Yöllä heräsi 2 kertaa, mutta laitoin vain takaisin makuulle ja peiton korviin, niin johan nukkui.



Saas nähdä miten tänään menee! Mutta suosittelen, kannatta yrittää tuota tassuttelua. Luulin, ettei meillä onnistu se IKINÄ, mutta onnistuipa kuitenkin. Ja samalla kertaa oppi itse nukahtamaan omaan sänkyyn, vieroitettiin rinnasta lopulta kokonaan ja ei heräile yöllä 2-3 tunnin välein vaatimaan rintaa. Ja päivisin ruoka maistuu paremmin. Olen vielä näinä päivinä keksinyt paljon ohjelmaa, jotta olisi illalla sitten varmasti väsynyt. Mutta päiväunetkin on nukuttu kunnolla kuitenkin. Ja illalla olen tytölle antanut sänkyyn oman paitani, jota voi nuuhkia, hiplailla ja imeskellä, meilläkun ei syödä tuttia.



Näin meillä! Halusin kertoa kokemukseni, sillä itse olin ennen tätä jo aika epätoivoinen ja tuntui, ettei saa enää koskaan nukkua öitään hyvin. Tsemppiä kaikille unikouluun lähtijöille!!



T: Laurastiina ja S.

Kiva Laurastiina kun kirjoittelit kokemuksia ja hieno juttu, että teillä ovat yöt parantuneet!



Takana siis eka yö ilman imetystä koko neidin 11.5 kk elämän aikana, tai no ihan pienenä nukkui kyllä välillä öitään syömättäkin. Illalla söi huonosti puuroa ja meinasin jo perua koko jutun, kun ajattelin, että on varmaan nälissään sitten yöllä, mutta onneksi sain tsempattua itseni aloittamaan, nyt kun tyttö on vihdoin taas terve. Imetin sängyssä nukkumaan mennessä ja sen jälkeen vauva nukahti hetken päästä viereeni, kuten tavallista (puoli yhdeksän jälkeen). Heräsi ekan kerran vähän ennen puoli kahtatoista, taputtelin ym. mutta kun ei rauhoittunut otin syliin, nukahti, mutta heräsi hetken päästä uudelleen, tätä jatkui 1,5 h. Itku ei kuitenkaan ollut hysteeristä missään vaiheessa. Kun sitten viimein kunnolla simahti, heräsi seuraavan kerran klo 4, jolloin mikään edellä mainittu ei auttanut, itki hysteerisenä ja annoin nokkamukista tuttelia. Pari kertaa hörppäsi eli ei siis kuitenkaan tainnut ainakaan kova nälkä olla. Sen jälkeen alkoi pyöriä ja hakea itsekseen unta kuten yleensä iltaisinkin nukkumaan mennessä. Seuraavan kerran heräsi klo 6 ja sen jälkeen en saanut kuin vähän torkkumaan puolisen tuntia, puoli seiskalta noustiinkin jo ylös. Jäi kyllä yöunet neidiltäkin liian vähäisiksi kun yleensä nukkuu 10-12 h, mutta aika odotettavaahan se ainakin näin alkuun olikin.



Tää oli vasta eka yö ja osaan varautua, että jatkossa homma vielä vaikeutuu, mutta tää oli mulle kyllä sellainen erävoitto, että jaksan varmasti tsempata jatkossakin. Täytyy nyt katsoa miten tuon tuttelin kanssa teen, annanko vielä parina yönä, mitään tapaa en siitä kyllä halua. Mutta ainakin tää eka yö meni miljoona kertaa helpommin kuin ikinä osasin kuvitella! Olisi kyllä toisaalta ihan kiva saada vauva samalla omaan sänkyyn nukkumaan, mutta jotenkin en vaan henno tähän samaan syssyyn tehdä liikaa muutoksia, vaikka se varmasti toimisi tässä unikoulun yhteydessä hyvin. Kertokaahan muutkin vielä unikoulukokemuksistanne!

Meillä on ollut nyt viikon sellainen kevennetty versio unikoulusta. Tyttö syö yötissiä vasta aamuyöstä ja yöt ovat parantuneet tosi paljon. Entiseen, yli kymmenen tissittelyn yöhön verrattuna yksi-kaksi syöttöä on hieno saavutus. Meillä ei se tassu tehoa itkuun, kantaminen vain. Ja kyllä tämä unikoulu lankesi minulle sit kuitenkin...



Yöt ovat siis parantuneet, näen jopa unia. :)



Sillä päiväsyömisellä on suuri merkitys, meillä on ollut ruokailukoulu tässä samalla, eikä päiväunilta herätessään saa tissiä.



Nukutus kuitenkin tapahtuu vielä imettämällä, mutta jos unilta herää maitoa en anna.



Nyt tuli tytöltä kakka, gotta go :)

josko jollakulla olisi kokemusta vielä näinkin ison vauvan yövieroituksesta!

... jätettiin yösyötöt myös tosi myöhään (noin n. 9kk jälkeen aloin yrittämään) pois (vieläkin syötän klo 5 aamulla, mutta en muuten).



Aluksi vauva tosiaan huusi kuin syötävä. Muutamana kertana sitten hellyinkin antamaan maitoa, kun en tiennyt, voiko olla nälkä vai ei. Meillä tassuteltiin, eli vauva koko ajan huutaessaankin tunsi, että ei ole yksin, vaan joku on lähellä. Syliin myös otettiin, kunnes huuto lakkasi.



Nuo tassuohjeethan menevät lyhyesti niin, että jos vauvan itku laantuu taputtelemalla, niin hyvä. Lopeta taputtelu ennen nukahtamista, niin vauva oppii nukahtamaan itse. Jos itku ei lopu taputtelulla, ota syliin. Kun rauhoittuu, laske vuoteelle ja jatka taputtelemalla.



Kannattaa varautua siihen, että ensimmäisten öiden aikana saa kantaa aika paljon. Aina sänkyyn laskiessa saattaa ruveta uudestaan huutamaan. Mutta kärsivällisyys varmasti palkitaan, 11kk pitäisi jo jaksaa nukkua useamman tunnin heräämättä syömään.



Minä myös lopetin yösyötöt vaiheittain. Ensin päätin, että enne klo 3 en syötä (koska parina yönä vauva nukkui kolmeen saakka tarvitsematta ruokaa). Sitten kun tämä rytmi oli vakintunut, päätin, että klo kolmen syöttö jää väliin, ja vauva saa vasta klo 5 maitoa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että klo 5:n syöttö pitäisi saada siirrettyä myöhempään, mutta viikon kokeilulla ei vauva oppinut olemaan heräämättä, joten uskon, että silloin on jo nälkä ja ainakin toistaiseksi annan maitoa klo 5, vaikka jo klo 6-7 herätäänkin...



Tsemppiä ja kerro, miten teillä menee!

Hei!

Meidän tyttö täyttää 11kk 24.4. ja on samanlainen tuon tissin suhteen. Herää yöllä monta kertaa, en edes pysy itse laskuissa mukana. Olen onneksi hyvä nukahtaja. :)



Olemme mieheni kanssa miettineet tilannetta paljon. Viimeistään kesällä vieroitan lapsen tissistä, kunhan oppii ensin juomaan tavallista maitoa (tai siis ensin kokoeillaan sopiiko se). Syksyllä menen töihin enkä haluaisi enää imettää siinä vaiheessa.



Tassu-unikoulu ei varmaan sellaisenaan meille sovi. Lapsi huutaa kaarella ja naama punaisena jos ei saa tissiä suuhunsa kun havahtuu unestaan. Hän ei välttämättä ole täysin hereillä ja silloin huuto on tosiaan hysteeristä. Raukka on niin tottunut tisun ja maidon rauhoittavan hänet. Voi pientä. Mua pelottaa, että lapsi saa jonkun trauman, jos ei saa rintaa hätäänsä. Syli, kantaminen, laulaminen, silittely, taputtelu, keinuttelu... mikään ei rauhoita lasta paitsi rinta. Mua jotenkin huvittaa sen tassuttelun helppous. Tassuta selkää ja peppua niin että lapsi rauhottuu... En vain oikein usko sitä kokemukseni perusteella.



Me nukumme perhepedissä, tai nykyään se on mennyt siihen, että mies nukkuu toisessa huoneessa. Olemme miettineet olisiko paras, jos isä nukkuisi tytön kanssa isossa sängyssä ja minä toisessa huoneessa vai että minä hoitaisin vieroituksen. JOskus lapsi syö iltapuuroa niin vähän, että on aivan varmasti yöllä nälissään ja tarvitsee maitoa. Miten voisin olla syöttämättä nälkäistä lasta, en vaan voisi.



Mitäs keksittäis? Onko se nyt loppujen lopuksi niin kamalaa että lapsi tarvitsee rintaa? Joskus tuntuu että pääsen nukuttamisessa ja rauhoittelussa niin helpolla kun on nuo lapselleni niin tärkeät tissit. :)

En tiedä tosiaankaan mikä olisi paras vaihtoehto... Se lapsen itku ja hätä on niin kamalaa, etten ehkä pysty...



Voimia :)

Eli meillä sama tilanne: Tyttö 11,5kk ei syö tuttia, illalla ja yöllä nukahtaa tissille, muuten ei enää tisutella. Suursyömärin tilanne on aivan vastaava kuin meillä! Olen pohtinut tätä tissillenukahtamisongelmaa jo pitkään, miettinyt miten siitä kivuttomimmin pääsisi. Olen tullut tulokseen, että varmaan itkutta siitä ei selviä. Toki voisi odottaa, kunnes lapsi itse tekee stopin, mutta jos se tapahtuu vasta 2-vuotiaana?! Ei käy meille, kiitos, mitenkään arvostelematta taaperoimetystä. Haluaisin siis jo eroon imetyksestä, rehellisesti sanottuna! Vaikka se on ollut ihanan helppoa ja muutenkin. Mutta mua on alkanut häiritä se, että siinä on aina niin kiinni. Ei olisi tullut mieleenkään jättää lasta vielä yöhoitoon, ei edes isin syli auta rauhoittamaan pientä.



Ja tuosta tassuttelusta, Suursyömäri puki myös minun ajatukseni sanoiksi: Kuulostaa niin helpolta, mutta eipä taida toimia meillä! Olen tuota kokellut jo 6kk lähtien silloin tällöin lyhyinä jaksoina, mutta neiti vääntäytyy aina istualleen siitä seisomaan ja huutaa. Syli vähän rauhoittaa, mutta yritäpä taputella ja silitellä lasta, joka heti nousee ylös eikä merkkiäkään rauhoittumisesta! Pohdinnan jälkeen olen ajatellut kokeilla rauhoittamista sylissä hetken, sitten jättää sänkyyn, peitto päälle ja hyvän yön toivotukset. Unilaulu ja silittely, ja sitten mennä itse " nukkumaan" niin että vauva näkee. ELi ehkä väliakaisesti peti vauvan huoneeseen. Tyttö nimittäin hermostuu jo siitäkin, että lähden pois huoneesta. Sitten seuraan tilannetta, annan touhuta sängyssä ja jos tulee itku, menen hetken kuluttua rauhoittelemaan silittelemällä, en puhu mitään enkä nostä sängystä. Tätä " unikoulua" ajattelin kokeilla, saa nähdä miten onnistuu.



Tsemppiä kaikille, joilla sama koulu edessä. Lapsen itku on sydäntäsärkevää, mutta on vain ajateltava, että hetken harmi on koko perheen parhaaksi!



T: Laurastiina

Olen tosiaan itsekin pähkäillyt asiaa suuntaan jos toiseen; joka toinen aamu olen yösyöttöjen poisjättämisen kannalla ja joka toinen aamu päätän jatkaa näin. Itsekin ajattelen, että jos lapsi kerran näin rauhoittuu, niin mitä pahaa siinä on ja olen myös miettinyt, että saa varmaan jonkun " trauman" , jollei saakaan sitä tissiä, etenkin kun minun pitää kuitenkin itse tämä vieroitus hoitaa eikä mieheni sitä tee eli maitoa on vieressä, mutta sitä ei anneta kuten 11 kk tähän saakka. Myös minun lapseni on menossa syksyllä päivähoitoon, joten siihen mennessä öiden pitäisi parantua eli ei kai tässä muu auta kuin huudatus, vaikka olen NIIN sitä vastaan! Olen ostanut myös Pantleyn kirjan ja kokeillut parisen viikkoa hänen ohjeitaan, tuloksetta. Hänhän neuvoo kirjassaan tarkasti pehmeän unikoulun, jonka hänen mukaansa pitäisi toimia aina, kunhan se toteutetaan oikein. Mutta myös hän mainitsee, että kaikki vauvat eivät lopeta yösyömistään äidin vieressä nukkuessaan, jolloin ainoa konsti on siirtää omaan sänkyyn. No nyt tästä pohdinnasta tulee romaani, innostuin vain kirjoittamaan, kun jaoitte molemmat ihan samoja ajatuksia kanssani, se tuntui kivalta. Tsemppiä myös teille molemmille, ei kai tähän ole olemassa mitään oikeaa ratkaisua!

olit ehtinyt vastaamaan myös tässä välissä, kiitos myös sinulle! Juu kuten sanoin, ei meilläkään varmaan tassuttelut auta, olen välillä kokeillut sitäkin, toki pidemmän aikaa kuin yhtenä, kahtena yönä. Meilläkään ei vauva osaa olla yhtään yksin, ei päivällä eikä yöllä. Hermostuu aivan täysin, jos koitan jättää yksin nukahtamaan. Vieressä täytyy siis olla.

Tuntuu hyvältä jakaa ajatuksia, kiitos teille. :)

Kertokaa mihin ratkaisuun päädytte ja kuinka lapsenne muutokseen sopeutuu. Tunnustan, että päivän ensimmäisiä päikkäreitäkin jatketaan maidon voimin, että lapsi saa tarpeeksi unta. Tyttömme on kovin herkkäuninen eikä aina siis yleensä osaa nukahtaa itsekseen, vaan tarvitsee siihenkin tisua. Kyllä joskus turhauttaa... :(

Ehkä tuo päikkäritisu olisi lopetettava meillä ensin ja sitten vasta yötisut. ..



Mutta niin kuin sanoin, antakaahan kuulua itsestänne. :)

Minäkin olin aluksi tosi epäuskoinen tassuttelun vaikutuksiin. Parina ekana kokeilukertana vaikutusta ei tullutkaan. Sitten huomasin, että tassuttelun tulee olla tosi määrätietoista: välillä vauvaa piti ihan voimalla pitää paikoillaan, kun se yritti vain kömpiä ylös. Kun opimme tuon kunnon otteen huomasimme seuraavaa:

-vauvan iltaheräilyihin riittikin tuo painaminen/silitys, eikä tarvittu maitoa

-yölläkin joka toinen herääminen muuttui silittelyllä nukahtamiseksi ja joka toisella enää syötiin

-seuraavalla tassu" koulutusjaksolla" oppi olemaan syömättä kolmeen saakka ja nykyisin syö enää viideltä.



Tärkeää oli siis oppia " oikea" ja tarpeeksi tiukka ote. Vauva saattoi havahtua unesta huutamaan (vielä silmät kiinni, mutta silti huutavana). Tällöin laitoin kädet tiukasti päälle, ettei päässyt ylös ja suhistin tai hyräilin. Hysteeriseltä kulostava itku (joka aikaisemmin oli aina saanut minut nostamaan tytön syliin) loppui lähes aina puolessa minuutissa ja tyttö jatkoi uniaan tyytyväisenä!!! Olin niin hämmästynyt tästä, että aluksi luulin sen olevan sattumaa. Mutta tosiaan tuo tarpeeksi tiukka ote oli kaiken A ja O.



Tassutteluakin voi siis kokeilla, jos se tuntuu hyvältä. Onnea vain kokeiluihin! Kerro miten sujuu!

ja odotin todella kovaa vastustusta yösyöttöjen poisjättämisen yhteydessä. Meillä oli myös perhepeti käytössä. Etukäteen olin päättänyt, että en ala kanniskelulinjalle (hartiat oli muutenkin tuossa vaiheessa jo ihan jumissa). Tein yksinkertaisesti niin, että vauva nukkui vieressäni kuten ennenkin, mutta kun alkoi huutamaan tissiä pidin vaan lähelläni ja silittelin ja tyynnyttelin muuten. Alkuun huuto oli hirveä, mutta yllättävän nopeasti siitä päästiin yli. Muutaman yön päästä saattoi vielä tissiä pyytää, mutta tyyntyi aina vain nopeammin kun huomasi, ettei sitä kertakaikkiaan tule. Luulisin, että tärkeää on pysyä päätöksessään, koska aina lipsumisen jälkeen joutuu ikäänkuin aloittamaan alusta.



Tsemppiä teille!

Vielä ei olla aloitettu vieroitusta, mutta pääsiäisen jälkeen on jo kokeiltava, kun tyttö on jo tervehtynyt. Meillä on nyt sairastelusta johtuen nukuttu perhepedissä, mutta nyt ajattelin samalla siirtää tytön samaan sänkyyn. MugSkab kirjoitit, että teillä auttoi tassuttelussa oikean " otteen" löytäminen. Nukutitko siis omaan sänkyyn? Ja oliko vauvallasi tapanasi nousta heti ylös, kun heräsi? Meillä ollan heti pystyssä, kun vähänkin unilta havahtuu, sama on jatkunut jo 4kk. Ja oletko heti alkanut tassutella, kun vähänkin inisee? Meillä tuntuu, että on pakko HETI olla taputtelemassa, jotta ei nouse ylös ja herää totaalisesti. Tästä pystyyn nousemisesta johtuen tuntuu, että meillä ei tassuttelu toimisi. Ja silloin olisi käytettä todellakin voimaa, jos haluaisi tytön pysyvän patjassa... No, jotain kokeillaan jo ens viikolla. Mutta uskon, että tuo määrätietoisuus on joka tapauksessa a ja o.

Minä imetin vuoden ikään ja 11.5kk vanhana aloitin yösyötöistä vieroittamisen, kun havaitsin, ettei neiti syönyt ruokaa kunnolla, vaan halusi elää vaan maidolla.

Meillä onnistui yösyötöistä luopiminen noin viikossa, mutta vaati kyllä minulta muutaman eri huoneessa nukutun yön. Meilläkin tyttö tuli aivan hysteeriseksi, kun halusi maitoa ja haistoi äidin samassa huoneessa, mutta kun jätin tytön isän kanssa nukkumaan, niin ei edes huutanut maidon perään!

Noin viikossa neiti oppi nukkumaan ilman heräilyjä, joten täytyy sanoa, että helpolla se vieroitus sujui:)

Juu, meidänkin neiti nousi heti pystyyn, silmät vielä ummessa ja ihan unessa, mutta hirmuisen huudon kera. Kyllä se tosiaan voimaa vaati, että sai neidin pysymään sängyssä pitkällään, mutta kuten sanottua, hämmästyksekseni vauva tuntui tyyntyvän tuohon pakko-otteeseen.



Vauva on meillä nukkunut sängyssä kiinni olevassa pinnasängyssä, jonka reunapinnat on poistettu - siis melkein perhepedissä =)



Jonkun aikaa kesti, ennenkuin yöt rauhoittuivat. Minusta tuntuu, että se oli tietty vaihe siinä kävelemään opetellessa, kun oltiin tosi levoton ja silloin piti olla tosi nopea, että sai pikkuherääjän painettua takaisin unten maille. Nykyisin tyttö nukku rauhallisesti, eikä enää nouse yöllä herätessään edes pystyyn vaan saattaa jatkaa unia ihan vain päätä silittämällä. - Siis toivoa on! Jos meidän unta vastaan tappelijasta on saatu kelpo nukkuja, on muillakin mahdollisuuksia =)

Unikoulu alkoi tänään. Pääsiäinen oli ihan mahdotonta aikaa ja teimme miehen kanssa päätöksen unikoulun aloituksesta.



Tänään tyttö meni ekoille päikkärille raivarimielellä. Hän nukahti lopulta mun syliin nyyhkyttäen. Maha oli täynnä maitoa ja puuroa eli hänellä ei ollut nälkä. Tulevan viikon tyttö nukkuu isänsä kanssa ja minä nukun työhuoneessa. Hänet siirretään sitten myöhemmin omaan sänkyynsä.



Nimimerkkiä en muista... anteeksi, mutta voisitko kuvailla sen tassuotteen tarkasti. Minä en ainakaan saa pidettyä lasta paikoillan sängyssä. Tyttö möyrii niin voimalla ettei mikään ote pidä. Olisin tosi kiitollinen. :)



Raportoin huomenna kuin kävi. :)

Siis MugSkab, sinua tarkoitin. :)

...Suursyömäri kuinka kävi. Harmittaa, kun ei meillä voi tehdä samoin, että mies hoitaisi heräilyt (useastakin syystä) ja uskon, että äidin kanssa se tulee olemaan vaikeaa. No kokeillaan, kunhan tämä flunssa nyt vaan helpottaa.

Kysyisin vielä, että minkä ikäinen vauvasi oli tuon unikoulun aikaan ja söikö ennen sitä usein öisin? Entä imetitkö vielä päivisin?



Meidän yötissistä vieroitus nyt siirtyy, kun vauva on flunssassa ja kuumeessa - näin on käynyt muuten ennenkin, kun olen suunnitellut jotain unikoulua; vauva on sairastunut tai on tullut hampaita, ja sitten koko juttu onkin jäänyt toteuttamatta. Mutta toivottavasti ei tällä kertaa!

Meidän neiti on 10kk ja samalla lailla mennään kuin teillä muillakin. vieressä nukutaan ja aina tissi tarvitaan että uni tulee uudestaan. Ajattelin nyt ensin tässä saada nuo yösyötöt pois ja neidin nukkumaan omaan sänkyynsä sen jälkeen kun ne saadaan onnistumaan niin ajattelin jo jättää tissin pois kokonaan. Olen niin loppu! alipainoa olen saanut kerättyä jo 6 kiloa ja alan olemaan luuranko. Eikä voimia enää löydy että voisin jatkaa tissin antamista, minulla tulee koko ajan paha olo ja olen aivan väsynyt. parempi neidin on saada kuitenkin terve äiti kuin sitä tissiä. Tiedän että helpolla en saa loppumaan tätä yösyöttöä enkä muutakaan, huutoa tulee olemaan ja kovasti meidän neiti on aika vahva tahtoinen, olen joskus jo hieman kokeillut unikoulua ja saattaa huutaa puolitoista tuntia vaikka mitä yrittäisin ja sitten nukahtaa vartiksi ja sama jatkuu. Pelottaa alkaa nyt unikouluttamaan mutta muuta mahdollisuutta ei enää ole koska minun oma jaksamiseni on mennyt tälläiseksi ja tiedän että jos yrittäisin kestää tätä pahaa oloa ja väsymystä niin masennun! Masennus oireita on alkanut tulemaan välillä kun on niin väsynyt eli on nyt tosiaan vain pakko opettaa neiti pois tissiltä yöllä kuin myös päivälläkin. Olen joskus ajatellut että voisin imettää vaikka yli vuodenkin mutta... tämä on varmaan aika sekavaa tekstiä mutta ihana kun saa purkaa tätä omaa mieltä tähän vaikka tulis kuinka sekava teksti tahansa. Viimeistään pääsiäisen pyhien jälkeen alkaa meidän unikoulu ettei äiti sekoa :) Voimia teille kaikille!