onko muita maala asuvia äitejä täällä

Heippa! Mä olen koko ikäni asunut maalla, kunnassa on alle 2000 asukasta ja matkaa lähimpään kaupunkiin 35km. Kuntakeskukseen (kauppaan, pankkiin, neuvolaan...) on kans noin 10km eli auton varassa sikäli elellään, rattailla/pyörillä ei pääse " mihinkään" . Opiskeluajan asuin parissakin eri kaupungissa Suomessa ja ulkomailla, mutta lapset ovat aina asuneet maalla, maalaistalossa, eläimiä tosin on vaan koiria, kanoja ja pari lammasta.



Mulla on lapset 6v (eskarilainen), 4v, 1v6kk ja minä päivänä tahansa syntyvä nelonen. Naapureissa ei pieniä lapsia ole. Hienosti tuo 4v kuitenkin keksii tekemistä sisällä ja ulkona ja vuosikas touhuaa perässä. Kun esikoinen palaa kotiin, meno yltyy :D 4v käy kerhossa 2h/viikossa, perhekerhossa ei olla käyty kun pari kertaa, en itse viihtynyt siellä. Kyllä meidän päivät kuluvat ihan kotioloissa, kauppa-/kirjasto-/neuvola-asiat tuovat kivaa vaihtelua.



Kohta saa taas pyörät kaivaa esiin ja odotan innolla (kuten 6 ja 4v lapsetkin) että päästään lenkkeilemään. Kaks pienintä tuplarattaisiin ja isommat ajavat pyörillä. Mitään kohdetta meillä ei useinkaan ole, kierretään joku 5-6 km:n lenkki tai otetaan eväät ja käydään järven rannassa.



Kyllä sitä puuhaa löytyy ja toisaalta, eivät lapset välttämättä niitä kavereita niin kovasti kaipaa. Meillä lähellä (3km päässä!) asuu pphoitaja, jolla isommat olivat vuoden päivät hoidossa ja siellä voidaan käydä kavereita moikkailemassa (ulkoilemassa) jos huvittaa.



Tsemppiä sopeutumiseen! Mä ainakin omasta mielestäni vietän suht sosiaalista elämää muksujeni kanssa, tavataan kaveriperheitä ja huristellaan autolla milloin minnekin ettei höperöidytä. Välillä tietty harmittaa, kun kaupungissa asuvat ystävät kertovat, miten he ulkoilun aikana käyvät rattailla/bussilla asioilla, mutta toisaalta, nautin suunnattomasti, että voin laittaa kaikki 3 muksua ovesta pihalle ja olla varma, etteivät juokse autojen alle yms. Ja naapureihin on matkaa vähintään 500m niin ei rupea sekään ahdistamaan :D



Tulipa pitkä sepustus, toivottavasti antoi jotakin vinkkiä tai ajatusta!



T: Vuokko rv 40, lapset -99, -01 ja -04

se auttoi todella!Kaikki nykyään paasaa niin että lapsen pitää saada tarpeeksi virikkeitä ja nähdä kavereita päivittäin ja täällä maalla nuo kaverit eivät välttämättä ole joka päivä mahdollisia.Meidän kylässä asuu tosi vähän eli olikohan n.600 asukasta.Vielä tosissaan on sopeutumista ja en tunne kyläläisiä.Meillekkin on tulossa pikkukakkonen nyt lokakuussa 3 vuoden ikäerolla esikoiseen ja hyvä että edes tuon sisaruksen saa leikkikaveriksi sit joskus.asutaan rivitalossa ja piha on metsään päin joten siinä on sit kiva leikkiä.Kyllähän maalla sillei virikkeitä lapselle hyvin keksii mutta ne kaverit on vähän hakuses näin pienessä kylässä.Meidän poika on kyllä aina osannut hyvin itsekseen leikkiä ja ilostunut pienistä asioista.kunhan täs jaksais alkaa kaikkee touhuilemaan.Ajatuksena on hoitaa esikoinen 6 vuotiaaksi ja kuopus 3 vuotiaaksi kotona jos mahdollista.Just tuo 6 vuotiaaksi kotona pitäminenhän täs mietityttää et miten viihtyy mutta eiköhän se siitä.Kyl silti jo tän ikäsestä huomaa hirveästi miten tylsistyy jos ei puuhaa hirveästi.Onneksi silti rauhallinen tapaus.Käydään kuitenkin sukulaisillla ja kaupungilla paristi viikossa.Jospa se siitä.Tärkeintä olisi löytää nyt edes muutama kaveri ja paikka jos saa leikkiä.

ja meillä on kyllä mieheni allergisuuden takia vain maakilpikonna mutta naapurissa on onneksi kissa ja koira.meillä on aika paljon tässä taloja ympärillä ja itelleni se on tärkeää kun muuten pelkäisin kun en ole tottunut vielä.Onko teidän lähellä susia tai karhuja ollut.Miedän lähellä on kuulema susia ollut mutta ei ole täällä kylällä näkynyt.Pelottaa silti hieman.kyllä kai tottuu siihen.Ite oon aina sunut pienessä kaupungissa noin 3-7km eteisyydellä et en ihan keskutassa mutta en maalla kuitenkaan.

on ihan tässä näköetäisyydellä havaittu. Niitä nyt en osaa sillai pelätä eikä muutenkaan herätä kauhua, mutta naapureilta on kissoja hävinnyt.



Toivottavasti sopeudut maalaiseloon nopeasti ja tottahan se on, että kaikille sopeutumiseen menee eri aika ja eri konstit auttaa. Mulle jo pelkästään se, että on auto pihassa jolla pesueen kanssa voi lähteä johonkin luo sellaisen vapauden tunteen (ja myös turvallisuuden!) että vaikkei joka päivä missään käydäkään niin tietoisuus jo piristää! Nyt tosin olen kiitollinen jokaisesta päivästä kun EI TARVI noiden kans lähteä mihinkään, sen verran rupeaa mamman vauhti hiipumaan :D



Onnea odotukseesi ja kyllä mä ainakin luotan meidän eskarilaisen sanomiseen, että " äiti, kiva tulla suoraan eskarista kotiin!" Meille siis tämä nelonen oli sopiva tähän perään myös sen takia, että ens syksyn ekaluokkalainen saa tulla kotiin eikä tarvi olla yksin. Isossa talossa keskellä ei mitään vois olla kurjaa.



T: Vuokko 39+5, lapset 10/99, 6/01 ja 9/04

Tosin naapureita oli lähes näköetäisyydellä (yksi), kunnan keskustaan oli 10km ja lähimpään kaupunkiin alle 20km. Kavereita lapsille ei ollut kävelyetäisyydellä, mutta auto oli käytössä. Tuo auto olikin tarpeen ja kavereiden kanssa sovittiin näkemisiä lasten kanssa, lisäksi esikoinen aloitti seurakunnan kerhossa 3v:sta pari kertaa viikossa. Minä kävin kyllä perhekerhossakin ja siellä oli kiva käydä kun ihmisiin tutustui. Siellä tuntui että kaikki ottivat mielellään uuden tulijan mukaan, koska uudet lapset mahdollistivat lisää leikkiseuraa.



Minä kyllä viihdyin maalla. Elämä oli rauhallista ja lasten kanssa tuli oltua paljon ulkona, joskus vaan käveltiin/pyöräiltiin lähistöllä ja käytiin vaikka kaisloja taittelemassa läheisellä rannalla ja lapset uittivat kaisloja vedessä. Eli aikuisille ehkä mitättömän pieniä asioita, mutta lapset tykkäsivät. Tuntui että lapsille riitti hyvin nuo ulkoilut ja lisäksi ehkä 1ohjelma päivässä- joka ei sekään ihan välttämätön, paitsi ehkä minulle (eli joko kerho/perhekerho, kyläily puolin ja toisin tai sitten ihan kauppareissu tai asioiden hoito). Mitään hirveitä virikemääriä lapset ei tarvinneet siitä pitivät sisarus ja ulkoilu (riitti kyllä puuhaa metsässä) huolen.



Me vaan tosin muutimme sitten maalta pois ennen esikoulun alkua, koska matkojen taittaminen aina autolla ja kyydityksillä alkoi nyppimään. Muuten tuossa maaseutuympäristössä ei ollut valittamista.

Ilveksiä oli meilläkin nähty (yksi tappoi jopa kissan). Muuten ei niin etelässä ihmisatusten lähellä mitään susia karhuista puhuttamakaan ajattele näkevänsä. Karhut ovat enemmän sitten tuon keski- ja itäisen Suomen ongelma. Meillä tosin oli useita koiria, jotka pitivät huolen että villieläimet pysyivät pois, tosin joskus pelkäsin että ilves nappaa pikkukoiramme.

Me asutaan maalla, kunnassa on asukkaita n. 2500 ja kirkonkylälle matkaa 15 km. Lähimpään kaupunkiin tulee n. 30 km. Poika on nyt 2 v 4 kk ja toisen LA syyskuussa. Kyllä tekemistä piisaa, en malta millään odottaa että pääsen heinäkuulla jäämään töistä pois ja poika kotihoitoon!



Muuten kaikki pelaa kunnassa, terveydenhoitosysteemi on tosi mahtava! Mutta perhepäivähoitopaikkaa ei ole omalla kylällä, eli hoitopaikkaan on matkaa 8 km. Ei tuo kyllä kamalasti haittaa, sillä hoitaja on tosi ihana. Ja autolla on kuitenkin töihinkin lähdettävä. Meillä piisaa kotona tekemistä, meillä on hevosia, kissoja, koiria,vuohi ja kani, mutta pakko on lähteä ihmisten ilmoille kuitenkin usein. Meidän naapurustossa on paljon pieniä lapsia, tänne on ehkä siksikin muuttanut paljon lapsiperheitä, kun meillä on kilometrin päässä todella mahtava kyläkoulu. Nyt yritetään saada vielä lisää lapsia tänne ettei tarvitsisi pelätä koulun lakkautusta.



Kun vielä olin hoitovapaalla, käytiin muskarissa kirkonkylällä ja äiti-lapsi -kerhossa ja lisäksi meillä oli semmoinen oma äiti-lapsi -piiri muiden äitien kanssa, joihin oltiin neuvolassa törmätty ja tutustuttu. Pidetään edelleen säännöllisesti yhteyttä ja lapset (6 kpl) ovat hyviä kavereita vaikka ovat eri hoitopaikoissa! Kun menin töihin, kypsytti kun kunnassa ei ole mitään ohjattua toimintaa muskarin lisäksi alle kouluikäisille, niinpä varasin koulun liikuntahallin ja aloimme oma-aloitteisesti 4H:n ja MLL:n nimissä pitämään Peuhapäivä -tapahtumia kerran kuussa alle kouluikäisille, aluksi sillä periaatteella että meidän epävirallisen äiti-lapsi -piirin lapset pääsisivät temmeltämään liikuntahalliin, mutta kun sana kiiri, paikalla on ollut nyt 7 - 8 kertana yli 30 lasta vanhempineen! Täällä ei myöskään ole lasten konsertteja kuin n. kerran vuodessa, joten järkkäämme itse omalle kylälle Tutti-Orkesterin konsertin ensi kesäksi.. En yleensäkään jää odottamaan ja valittamaan jos ei tapahdu, vaan järjestän sitten itse juttuja, on sitten kyse omasta tai lapsen viihtyvyydestä..



Toivottavasti ei tarvitse ikinä muuttaa enää kaupunkiin, meidän kylä on mukava ja täällä on turvallista kasvattaa lapsia! Tontteja löytyy, tervetuloa asumaan Ruuhimäelle!