MITÄS JOS TARHASSA ON LIIAN KIVAA...!!!!

Esim. jouduin olla parisen päivää sairaalassa ja meillä poika oli loukkaantunut erossa olosta ja osoitti juuri noin mieltään;ihan kuin ei näkisikään.. Toisaalta en tiedä miten teillä osoitetaan mieltä erossa olon vuoksi, joten jos asia on niin, että siellä hoidossa on vaan niin kivaa, niin minä olisin iloinen asiasta=)

naama sinisenä karjuvan 2-vuotiaan, kun piti tarhasta kotiin lähteä..

Onneksi tarhantädit hymyilivät vaan.

Loppuajat nyt syksyllä, ennen kuin jäi joulun alla kotihoitoon, lapsi juoksi pihaa ympäri karkuun. Samoihin aikoihin myös alkoi tarhaan viedessä itkeminen ja ikävöinti, vaikka ennen jäi tarhaan oikein mielellään.

En tiedä olisiko joku ikään liittyvä vaihe (meillä ainakin alkoi uhmis just samoihin aikoihin), tai liittyisikö sitten siihen kun on uusi vauva tulossa taloon. Neiti jäi siis nyt joulun alla kotiin, joten en osaa sanoa kauanko olisi kestänyt/koska olisi mennyt ohi.

Meillä myös 2-v monesti ei ole huomaavinaankaan, kun menen hakemaan tai sitten saa kantaa kiljuvaa lasta.. Kaipa se on sellaista mielen osoittamista, ainakin osittain ja sitten sitä " minä itte" -juttua, ei voi millään heti tehdä niin kuin äiti sanoo.



Olen kommentoinut vaan päiväkodissa, että onpas meillä kiva koti, kun sinne lähtee noin mielellään ;)



Yritän myös varata siihen pois lähtemiseen aikaa, saa sitten leikkiä leikin loppuun ja lähteä rauhassa. Kestää kai lapsellakin vähän aikaa vaihtaa " koti-vaihde" päälle. Yritän tehdä lähtöhetkistäkin ihan mukavia, rauhassa jutellaan hoitajien kanssa päivän jutut ja hyvästellään.



Niin, enkä ole koskaan ajatellut, että minussa äitinä tai meidän suhteessa lapsen kanssa olisi jotain vialla.

höpöttämään hoitajien tai muiden vanhempien kanssa pihalle sillä aikaan kun poika leikki leikkinsä loppuu tai viimeinen kakara haettiin pois. Meillä ei ollut koskaan kiire pois tarhasta.

En ottanut itseeni, vaan olin mielissäni, että poika viihtyi.

Lapsella saattaa olla vaikeata kohdata muutostilanteita, mieluummin jatkaa sitä samaa. Eli tuossa tapauksessa haluaa jatkaa leikkiä tarhassa. Tuskin sinne kuiteskaan yöksi haluaa jaadä.

Ihan normaalia, hoitotädit eivät ajattele, että teillä on hirveätä himassa ;)

Meillä hakuhetkellä tyttö (2v5kk) hymyilee ja sitten lähtee karkuun. Loppupeleissä kannan hänet huutavana portista ulos ja huutoa kestää puoleen väliin kotia saakka.



Koskaan hän ei juokse vastaan ja syliin niinkuin muiden lapset. Minäkin olen miettinyt että olenko noin hirveä äiti ja viihtyykö tosiaan tarhassa paremmin kuin kotona? Mielestäni kukaan muu lapsi hänen tarhassa ei toimi näin. On tosi raskasta tämä tarhasta hakeminen.



Ennen jäin aina juttelemaan hoitajien kanssa tai muiden lasten kanssa (kun yleensä NE juoksevat minua vastaan ja syliin eikä oma lapsi...) ja ajattelinkin että osasyy on tähän se, että hän on mustasukkainen kun en heti huomioi häntä. Nykyisin yritän ihan ensin huomioida hänet vaikka olisikin pihan perällä ennenkun kyselen hoitajalta päivän tapahtumista.



En tiedä mutta ihana kuulla että muillakin on samaa. Ehkä se kuuluu joillakin lapsilla ikään?

meiden 2 vee heittäytyy mahalleen lattialle ja alkaa huutaa, kun näkee minut. Minua tämä naurattaa, samoin kuin hoitotätejä. Itse pistän sen uhmaiän piikkiin, äiti kun on se ainoa henkilö jolle kiukutellaan. Itse ymmärrän asian niin, että kun hoitopäivän aikana tyttöni käyttäytyy tosi kiltisti eikä kiukuttele muille, niin sitten kun näkee äidin, niin pitää itkun avulla purkaa tunteita. Parempi näin, kuin että jos jäisi itkun kanssa hoitoon.

Aloitti syksyllä tarhassa ja kotiutui sinne oitis.

Yhtään ei ole itkenyt vanhempien perään ja on muutoinkin ollut reipas ja iloinen sekä osallistunut kaikkeen toimintaan mielellään.

Meillä menee mielellään aamuisin hoitoon ja hyvä kun vanhemmat ssvat vilkutuksen pois lähtiessään ennen kuin tyttö jo on hävinnyt kavereiden kanssa leikkimään.

Pois haettaessa juoksee kyllä syliin ja halitaan oikein kunnolla ja suukotellaan. Halimisen jälkeen usein haluaa takaisin leikkimään.

Tälläkin viikolla olen järjestäin jutellút hoitajan kanssa pihalla samalla kun olen kysellyt tytöltä että lähdetäänkö kotiin.

Vastaus palelevalle äidille oli aina,että ei vielä.

Aikanaan lähtee mielellään kotiin,kun leikki on loppu tai äiti sanoo että nyt lähdetään.

Meillä tyttö on selvästi aina ollut hirmu sosiaalinen tapaus. Koskaan ei ole vierastanut ketään ja missä vain on muita lapsia, tytön ollessa ihan pienikin ,niin sinne pitää päästä. Edes se että toinen ei puhu edes samaa kieltä hänen kanssaan ei ole ollut este yhteisille leikeille.



Tietäen että tyttö viihtyy OIKEASTI päiväkodissa en useinkaan pidä mitään kiirettä ppis hakemisen kanssa. Käyn kaupassa a/tai ulkoilutan ensin koiran ja vasta sitten haen tytön kotiin.



Kyllähän lapset usein viihtyvät ikäistensä seurassa ja haluavat mielellään lopettaa leikkinsä.

Se ettei lapsi edes tule vanhempiaan vastaan viittaa kyllä siihen että tämä osoittaa mieltään erossa olemisesta.

ja osa-aika tarhassa.

aamulla menee iloisesti tarhaan, häätää minut ja pikkuisen pois, kun se on hänen juttu, ja päivällä haettaessa ihan kamala huuto.



epäilen, että tämä johtuu siitä, että hänellä on ollut todella mukava päivä, eikä paljoa ole kotijoukkoja ajatellut, ja sitten kun siinä olemme,hän keksii, että hänethän on hylätty törkeästi :)

yleensä jos minä haen pojan tarhasta haen hänet aikaisin eli 15 aikoihin tai jopa jo 14.30 jollon leikit on pahasti kesken ja häntä se harmittaa..kun taas isiä karkuun ei juosta koska hän hakee pojan 16.30 paikkelilla ja poika on jo valmis kotiin lähtemään.





-mamma ja mico1v5kk-