1,5 vuoden ikäero, kokemuksia?

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v ja 7kk. Nyt alkaa elämä hymyilemään kun nuorempi on kohta 6kk. Luulen että muut samassa tilanteessa olevat/ olleet ovat pitkälti samaa mieltä että alku on rankkaa. En halua pelotella mutta syytä asennoitua valmiiksi. Mikä sitten on rankkaa ja millä tavalla on sitten eri juttu....



Meillä tämä nuorempi on ollut kova itkijä. Jälkeen päin voin sanoa että suuri osa alku kuukausien itkuista oli luonteesta. Kantoliina on ollut ekoina kuukausina kovassa käytössä. Vaikeinta on ehkä se että esikoinen on edelleen niin riippuvainen vanhemmista, esim leikkit, pukemiset vessaopettelut jne. Eli jos et ole vauvaa höösäämässä niin sitten vanhempaa ja välillä molempia samaan aikaan :) Alussa sain lapset nukkumaan samaan aikaan päiväunet, mutta nyt se on harvinaista. Päivät siis ovat aikasta täysiä, ympäripyöreitä.



Mustasukkaisuus meni muutamassa kuukaudessa ohi ja nyt on alkanut yhteisleikit :) Kuopus lähti ajoissa ryömimään ja touhuaa jo innoissaan iso-veikan kanssa lattialla. Heitä on kyllä tosi ihana seurata. Esikoinen on yrittänyt jo vauvan syntymästä asti saada tästä leikkikaveria ymmärtämättä että veikka on vielä niin pieni :)



Vaikeina hetkinä olen yrittänyt tsempata itteäni että tämä on vain väliaikaista ja kohta lapset touhuaa keskenään ja äitillä on enemmän aikaa itselleen :)

Meidän esikoisella ja keskimmäisellä on 1v ja 7kk ikäeroa. Jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa että oli se aika rankaa aikaa. Oma väsymys oli kova! Esikoinen oli yökukkuja ja kakkosella oli vatsapuruja. Elin päivästä toiseen ihan kuin sumussa. Mutta se on totta että kun vauva tulee vuoden, alkaa helpottamaan selvästi.



Esikoinen ei ollut mustasukkainen ensimmäiseen 9 kuukauteen,yritin huomioida häntä mahdollisimaan paljon. Otin mukaan kainaloon samalla kun imetin vauvaa toiselta puolelta. Pidin sylissä, hellin ja leikittiin paljon kahdestaan kun vauva nukkui. Mutta kun kakkonen lähti kävelemään kun täytti 9kk, oli se lievä shokki esikoisellemme. Sillä vauvahan tuli ja vei hänen leluja! Mustasukkaisuus ilmeni tönimisenä ja puremisena. Onneksi se pahin aika meni muutamassa viikossa ohi.



Tytöt leikkivät yhdessä todella paljon. Tälläkin hetkellä, kun ikää on jo reilu 4v 5kk ja 2v 10kk tytöt edelleen ovat toisilleen todella tärkeitä. Nukkumaan mennessä haluavat joskus nukahtaa vierekkäin. Isosisko huolehtii pikkusiskostaan ja pitää pikkusiskonsa puolia aina kun ollaan jossain ulkona, samoin pitää pikkusisko isosiskonsa puolia.



Mutta osaavat tytöt tapellakkin. Välillä tuntuu että tulee riitaa ihan joka asiasta ja kaikkia leluja pitäisi olla 2 kpl koska toisella on aina parempi ja paremman värinen lelu. Vaikka kuinka olen yrittänyt edes valita eri väriset jutut, niin lopulta olen käynyt vaihtamassa sen samanlaiseen, kun siitä yhdestä sitten tapellaan joka päivä! Tämä koskee niin vaatteita kuin ruokalautasia ja leluja.



Kakkosella ja kolmosella on ikäeroa 2 1/2 vuotta ja täytyy kyllä sanoa että on tää ainakin helpompaa nyt kuin edellisen vauvaiässä. Oma väsymys on pientä nyt siihen edelliseen vauvaaikaan verrattuna ja isommat lapset leikittävät ja huolehtivat vauvasta, heistä on paljon apua kun haluavat hoitaa vauvaa ja auttaa äitiä. Tämä kolmonen onkin sitten itse tyytyväisyys. Ei itke eikä kitise ja odottaa vuoroaan kärsivällisesti, nukkuu hyvin (jee). Osaan nauttia tästä vauva-ajasta paljon enemmän kun en itsekkään ole enää niin väsynyt.



Kaikkea hyvää vaan ja kyllä kahden pienen kanssa pärjää vaikka se voi olla aika rankaakin aikaa! =)

Meillä lapsilla on n. 1v6kk ikäeroa ja kuten edelliset kirjoittajat jo mainitsivat saattaa alku olla rankkaa aikaa.

Meillä esikoinen oli suhteellisen helppo vauva, mutta tämä nuorempi vei kyllä alussa kaikkien voimat kun ei oikein nukkunut hyvin ensimmäisinä 4-6 kuukauteen (yöt itkeskeli ja päiväunia pienissä pätkissä).



Esikoinen ei paljoa vastasyntyneestä ymmärtänyt, saattoi itkeskellä öisin kun ei oikein muuten osannut asiaa ilmaista. Mutta muunlaista mustasukkaisuutta ei ole sen jälkeen pahemmin ilmennytkään. Kun vauva tuli kotiin, oli mies paljon esikoisen kanssa (pakostakin, kun itse olin kiinni vauvan kanssa) ja hän sai näin paljon huomiota. Pyrimme pitämään myös arkirutiinit hyvin samanlaisina kuin ennen vauvaa.



Olin itse hyvin poikki jossain vaiheessa ja sainkin onneksi paljon apua isovanhemmilta (ottivat esikoista hoitoon, tai sitten olimme nuoremman kanssa " yökylässä" isovanhemmilla, niin että minäkin sain nukkua pidempiä pätkiä). Eli apua kannattaa pyytää heti ja aina kun tuntuu siltä, että väsyy.



Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä päivänä päiväunirytmi vain osui kohdalleen ja (yhden unikoulujakson jälkeen) hän alkoi nukkumaan myös yönsä heräämättä. Eli aika nopeasti tämä kehitys on mennyt ja arki on nyt helpottunut huomattavasti, lapset leikkivät yhdessä ja elämä on seesteistä.



Olen myös muiden kirjoittajien tavoin hokenut itselleni, että tämä on vain ohimenevä aika, ja kyllä sitten helpottaa - ja niin on todellakin jo pitkälle käynytkin!



Onnea odotukseen ja kyllä kaikki hyvin menee!



desico

Meidän pojilla on juuri tuo puolentoistavuoden ikäero. Nuorempi nyt 3kk.



Esikoinen oli (jo) vauvana temperamenttinen, valvotteli öitä, eikä hirveesti päivisinkään nukkunut, ja olin henkisesti varautunut tähän rumpaan kakkosen kanssakin. Oltiin positiivisesti yllättyneitä, kun pienempi vaan nukkui suurinpiirtein ensimmäisen kuukautensa, eikä itkenytkään juuri ollenkaan. Terveydenhoitajalta jo kyllä kyseltiin, että onko tämä normaalia...:) On siis meillä tämä pienempi rauhallinen tapaus, vaan kyllä nyt jo osaa vähän huomiotakin vaatia.



Esikoinen on hyväksynyt pikkumiehen hyvin perheenjäseneksi, vaikka ei varmaan raskausaikana ollenkaan ymmärtänyt mitä äidin mahasta tulee. Kun kysyttiin, missä vauva on, niin poika näytti omaa mahaansa:) Puhelin esikoiselle sitten aina välillä lasketunajan lähestyessä, että äiti ja isi käy joku päivä hakemassa vauvan kotiin. Ja sitten kun tosiaan lähettiin, niin esikoiselle siinäkin vielä sanoin, että nyt haetaan vauva meille kotiin asumaan. Ja kun vauvan kanssa kanssa kotiuduimme, oli isoveli aina silittelemässä ja ihastelemassa kanssamme vauvaa.



Meillä ei siis mitään mustasukkaisuutta ilmennyt. Isoveli on välillä liiankin innokas hoitaja ja paijaaja, koska otteet on vielä vähänkovakouraiset. Kun vauva on lattialla niin isoveli menee viereen joko istumaan tai makaamaan, ja jos silmä yhtään välttää, niin yrittää nostaa vauvan syliinsä. Näyttelee lelujansa ja antaa tuttia jos vauva itkee. Ja pikkumies tietty tykkää katsella isoveljen touhuja, ja välillä tuntuu että oikein ihannoivastikin katselee:)



Eli meillä tämä vauva-arki on ihan mukavasti mennyt. Toista oli sitten raskausaika. Voin pahoin, olo oli tukala ja olin kuoleman väsynyt. Vilkkaan yksivuotiaan kanssa ei ollut helppo olla. Mutta siitäkin selvittiin:)



Mutta lapset on kaikki niin erilaisia, jopa samasta puusta veistetyt:) Ja lapset kasvaa niin äkkiä, että rankkakin vauva-aika joskus on ohi!



Oikein hyvää odotusaikaa teidän perheelle!



Minsku ja pojat

Jotakin tuon suuntaista uumoilinkin, että alku saattaa olla raskasta. Mutta näköjään se sitten helpottaa. Liikuttuneena jo luin miten vanhempi antoi pienemmälle tuttia... Kiitos kannustavista viesteistä!