nukkuminen ja heräily?

Uusia neuvoja ei ole valitettavasti antaa, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan noita, mitä aiemmat vastaajat jo antoivat. Meillä unien paranemiseen auttoi aika. Lapsi oli päivisin hyväntuulinen, söi ja kasvoi ja kehittyi hyvin, mutta öisiä heräilyjä oli niin paljon, että olin aivan loppu. Meillä lapsi ei edes koskaan syönyt tuttia tai saanut pullosta ruokaa/juomaa öisin, koska söi tajuttoman hyvin 5x/pv. Kuin taikaiskusta hän alkoi 1,5-vuotiaana nukkua yönsä huomattavasti paremmin! Toki joskus heräilee, näkee painajaisia, haluaa saattajan vessaan tms., mutta on ihan eri homma kuin herätä rauhoittamaan 5-10 krt yössä.



Jaksamista, meitä on muitakin saman kokeneita. Tämä kamala unettomuus ts. jatkuva heräily siirsi meillä toivetta uudesta vauvasta. Onneksi kakkonen osoittautui paljon paremmaksi nukkujaksi, olen sitä tosissaan arvostanut! Koita saada joku muu rauhoittamaan lasta, että pääset itse välillä nukkumaan kokonaisen yön. Mene vaikka lapsettoman kaverin luo itse yökylään ja pyydä isä/mummo/kummi apuun. Lapsi ei kai traumatisoidu, jos äiti on yhden yön poissa, päin vastoin se voisi auttaa häntä jopa nukahtamaan paremmin itsekseen.



- Reeta

ovat jotkut sanoneet auttavan.



Meillä on sama tilanne 1v 10kk tytön kanssa - yhtään yhtenäistä yötä ei ole vielä takana. Hän tosin on myös atooppinen iholtaan, joten kutina valvottaa joinakin öinä myös paljonkin. Ilman tuttia taas nukahtamisesta ei tule yhtään mitään toistaiseksi. Vieroittaminen on edessä ja mahdollisesti auttaa myös nukkumiseen, tosin omaa kokemusta ei siis vielä ole.



Meillä asiaa hieman mutkistaa pikkukakkosen syntyminen parin viikon päästä, eli vieroitus tuskin onnistuu ihan heti.

valitettavasti en osaa neuvoja antaa, mutta vastaisin kysymykseesi kokonaisista öistä, että meillä niitä vielä odotellaan. Ja tyttö on jo reilu kolmevuotias. Mutta täytyy toki sanoa, että meidän neiti on aina ollut vähäuninen ja myös huono nukkuja.



Pienempänä yöllä oli kyse nimenomaan tutista, nykyisin peitosta ; ) Ja ei ole kyse siitä etteikö neiti itse sitä saisi otettua... Mutta kokonaisia yöunia odotellessa toivottelen hyvää kesää!

Monet ovat saaneet avun siitä, että ovat luopuneet kokonaan tutista.



Meillä asuu yksi vahvasti tuttiriippuvainen tapaus, ja tein oman ja muun perheen nukkumisrauhan takia jo pikkuvauva-aikana seuraavaa: ostin kaupasta kumirenkaallisen tuttinarun (noin 10 cm pitkä, siis se kumirengas tulee tutin pyöreän nupin ympärille) ja leikkasin kovan muovisen kiinnitysklipsin pois. Sen tilalle pujotin pienen nauhan, joka kiinnitetään yöpuvun napinläpeen noin 5 cm navan yläpuolelle. Lapsi tietää tutin olevan narussa ja oppii hetkessä haromaan itse sen yöllä suuhunsa. Naru on niin alhaalla kiinni ja niin lyhyt, että ylettää kyllä suuhun, muttei kiertymään yöllä kaulan ympäri. Suosittelen, jos tutista luopuminen ei tunnu vielä ajankohtaiselta.

Minä kyllä kannatan tutin pois-ottamislinjaa. Meillä tutit ovat lähteneet 1v synttäreiden tuntumassa, eikä sen jälkeen olla jatkuvasti heräilty. Toki jos jokin syy on niin molemmat tytöt heräilevät viel (2v9kk ja 1v4kk), nyt valvottu neljä yötä kun itikat söi mökillä pienempää ja kutittaa öisin kovasti. Ja jos on kovin levoton ilta ollut (vieraita myöhään tms) niin sitten on levoton yökin tiedossa. Muuten meillä nukutaan yöt putkeen eikä ilman syitä pahemmin heräillä.



Kyllähän se muutaman yön itkettään, mutta sitten varmasti tutittomuus helpottaa. =)



Tiip

- Jos tutin katoaminen on ongelma eikä siitä halua vielä luopua, se tuttinaru voi auttaa

- Jos peiton potkiminen on ongelma, kokeile unipussia

- Jos lapsella on kovasti toimintatarmoa, ulkoiluta ja puuhauta lapsi illalla fyysisesti riittävän väsyksiin

- Tukeva ruokailu illalla on auttanut meidän lasten uniin (ei siis mikään hiilihydraattipitoinen iltapala vaan ihan kunnon lämmin ruoka klo 19.30 - monissa maissahan syödään vielä tätäkin myöhemmin)

- Palvelutaso alas öisin: ala totuttaa lasta siihen ettet hyppää huoneessa vaan yöllä opitaan rauhoittumaan itse. Älä mene huoneeseen ennen kuin on ihan pakko (lapselle alkaa tulla oikeasti hätä).



Näissä nyt ei ole kenellekään varmaan mitään uutta, mutta ainakin meillä nukutaan näillä keinoin loistavat unet.

Meillä on iltaisin kyllä vain puurolautasellinen, joskus sen kanssa vielä viiliä ja sitten aija joko hedelmää tai hedelmäsosetta tai sitten soppaa sen puuron kanssa ja tietysti maito. Syödään siin kahdeksan ajoissa ja sitten pestään hampaat nukkumaan mennään siinä puol 9 ja sinne nukahtaa itsekseen iltarukouksen ja iltasadun jälkeen( samat 10 sivua joka ilta).



Öisin en muuta tee kuin sitten sen peittelyn ja tutinannon, en puhu tms, ei valojakaan. Olemme kokeilleet myös sitä unikoulun huudon pitkittämistä, ettei heti mennä passaamaan, mutta huuto koventuu ja jatkuu kunnes mennään jeesaan.



Mahtaako se vaikuttaa että nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa? Pitäisiko vaan valvoa muutama yö ja kokeilla sitä tutista luopumista jo nyt, vaikka se fysiologinen tarve onkin vielä vahvimmillaan sinne 1½ vuotiaaksi. Saatanpa kokeilla. Hyvä kuulla että muillakin vielä valvotaan jonkinverran.

tilanne helpottui, kun luovuimme tutista 1,5 vuotiaana. Nyt kuopuksen kanssa on sama ongelma (ikää jo 1 v 11 kk) ja toivon tuttivieroituksen sitten aikanaan auttavan. Kun nyt saisi sen vieroituksen tehtyä. Tutti on kuopukselle paljon tärkeämpi kuin mitä esikoiselle aikanaan....