on se vähän jännä asia, kun jos täällä ei puhuta lestadiolaisuudesta,

Minusta olisi ihanaa, että voisi jättää lasten lukumäärän Jumalan päätettäväksi, sillä se tuntuu olevan yksi hankalimmista päätöksistä, mitä itse joutuu tekemään.

käyttäisin ehkäisyä, luulisin, että sekin olisi kamalan vaikeeta. Joten näin on parempi ja tiedän, että oikeudenmukaisempi, ettei sitä asiaa tarvi vatvoa.. sama asiahan se olisi, jos jo synnyttäneitä lapsia jakelisi pois..vai mitä?

Nyt onkin ollut helppoa, kun ei ole tarvinnut ehkäisyä muutamaan vuoteen miettiä (toivoimme kahta lasta pienellä ikäerolla), mutta tämän pikkuisen jälkeen ehkäisy tulee taas ajankohtaiseksi. Ehkäisy tuntuu sikälikin hassulta, että haluamme kyllä lisää lapsia, mutta emme ihan heti. Jo se ehkäisymenetelmän valinta on mun mielestä jotenkin hankalaa.

ehkäistävä, että haluaisimme 4-8 (miehelle sopisi kahdeksan...) lasta, ja jos emme missään vaiheessa ehkäisisi, tulisi lapsia varmasti tuplamäärä. Ja taas niin isosta porukasta emme pystyisi huolehtimaan.

lapsimäärästä kuin 4-5 lapsesta? minusta on jotenkin kohtuutonta miettiä, kuinka monta me nyt HALUAISIMME. Ei se niin oo, ettei niistä muista pystyisi pitämään samalla lailla huolta. Eikä voi sanoa, että ei ole rahaa " tehdä" yhtään enempää lasta.. se ei voi olla syy. Kuinka kuvittelet sitten, että me vl:t (useimmiten " köyhät" vl:kin) pysymme huolehtimaan isosta lapsimäärästämme? ..kierrätystä ja tuplamääräisesti rakkautta.. :)



anteeksi vain, mutta minun korvissani lapsirajaus tuntuu todella väärältä ja itsekkäältä.. vaikka antaapa olla tämä lause pitemmittä selvittelyittä, koska tätäkin ollaan täällä jo liikaakin jauhettu joskus. Tällainen tunne vain tulee.

antakaa Luojan huolehtia.

lestadiolaisuus (nimenomaan vanhoillislestadiolaisuus) on hieman outo juttu, kun sen tulisi kai perustua ihan Raamattuun, mutta VL:t puhuvat paljon asioista, joita ei Raamatusta löydy, tai ovat kuitenkin hyvin toissijaisia asioita (ehkäisy kielto, meikkaamatttomuus, TV:n katselemattomuus jne.) tekevät näistä jotenkin " sillan" Taivaaseen.



Luetteko te yleensä itse Raamattua?



Miksei lestadiolaiset puhu Jeesuksesta? Ja mikseivät hyväksy toisia uskovaisia uskovaisiksi?



Ehkäpä nämä asiat ihmetyttää. Minulle on ihan OK, jos joku on lestadiolainen, ei minulla mitään heitä vastaan ole, ihmetyttää vain hieman. Vastasin, kun kysyit :)

ajattelin lähinnä sitä, että kun itse emme ole vanhoillislestaodilaisia, jää meiltä kokonaan se yhteisön tuki pois. Myöskään uskoni ei tue minua tässä asiassa, sillä mielestäni ei ole oikein, että hankkisimme niin paljon lapsia, ettei meillä olisi heille aikaa puhumattakaan rahasta. Haluan, että lapsillamme on katto pään päällä enkä ole valmis muuttamaan pois kotiseudultani, jossa asunnot ovat kalliita.



Asia olisi siis toinen, jos uskoni ja yhteisöni olisi suurperheen kannalla.

niistä tapakulttuurijutuistahan on täällä paljon aiemmin jo puhuttu, etkö voisi jo ymmärtää niitä sellaisina, esim meikit, tv jne.. pidämme parempana olla koskematta niihin, vaikkemme niistä itse pahentuisi mutta myös sen takia, ettei joku muu saisi niistä pahaa menoa. Olemme kukin eri tavalla heikkoja synnin houkutuksien suhteen. Kyllähän tuostakin on Raamatussa sanottu., ja se ehkäisy, siis... Jumalahan on luonut ihmisen sikiämisestä asti, sanoo Raamattu. Kuinka niin ei olisi Raamatussa jo sanottu eri sanakääntein, että Jumalan luomistyöhön ei tarvitsisi ihmisen puuttua. Sitähän se ehkäisy on.



Sinä taidat tulkita Raamatun vain haluamallasi tavalla. Ja et elä, niinkuin Raamattu opettaa. Miten uskosi näkyy elämässäsi?

Itse luen Raamattua silloin, kun näen, että haluan tietää jonkin asian tai kohdan. Mutta pointtihan on se, ettei pelkästään Raamattua lukemalla tulla autuaaksi.

Ja miksei puhuttaisi myös Jeesuksesta? hänhän se vapautti meidät synnin kahleesta siinä määrin, että jos haluamme taivaspaikkamme, meidän ei tarvitse vuodattaa verta saadaksemme synnit anteeksi vaan voimme uskoa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Puhtailla mielin.

Jos kysyy yleisellä kestustelupalstalla kysymyksen, on otettava vastauskin vastaa, vai mitä?



Minun uskonelämästäni voidaan keskustella vaikka toisessa ketjussa, jos kiinnostaa. On siitä täällä keskusteltukin.



Jos uskot, että ehkäisikielto löytynee Raamatusta, uudesta Testamentista, Uuden Liiton aikaa kun elämme, kertoisitko tuon kohdan(nuo kohdat)?



Uskon kyllä, että totuus löytyy Raamatusta. Sitä lukemalla opimme Jumalasta, uskosta jne. Ja sitä kautta voimme tulla autuaaksi.



Aamen, Jeesus on sovittanut syntimme. " Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh.3:16

Aivan aluksi: elä vain unelmasi ja omatuntosi mukaan. Eli jos haluatte paljon lapsia ja teillä ei ole lapsettomuusongelmaa, niin antakaa niiden tulla.



Mutta sitten voin kertoa, että rahattomuus Suomessa tulee jo kolmen lapsen jälkeen. Yhteiskunta on rakennettu sen mukaan, että perheessä on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Kun lapsia on useampi kuin kaksi, niin useimmat suomalaiset perheet kärsivät rahan vähyydestä, suhteettoman suurista asumiskustannuksista jne. Mutta minä itse en kannata laskelmointia, joten kannustan sinua lastentekoon. Kyllä ne hymynaamat korvaavat rahapulan tuomat vaikeudet.



Minä en ole vl. Pitkän linjan uskovainen kristitty olen kuitenkin.

sinulle yhden kohdan: Jer.1:5 siitä, miten Jumala on tuntenut meidät jo ennenkuin me olemme syntyneet.

olemme tosiaan sikäli onnellisessa asemassa, että ainakin kaksi lasta ollaan saatu alulle ihan normaalisti ja uskon, että enemmänkin niitä kyllä olisi tulossa.



Meillä on myös sen suhteen hyvin asiat, että ainakin nyt molemmilla on työtä eikä kumpikaan meistä haaveile suurista rikkauksista. Sen sijaan haluaisimme talon, johon sopii paljon lapsia.



En jotenkin osaisi olla rahan takia lapsia toivomatta, mutta silti haluan tarjota heille kohtuullisen toimeentulon. En osaa laskea, moneenko lapseen meillä olisi " varaa" (se on minusta jotenkin hassua), mutta jo sellainen koti, johon sopii vanhemmat ja liuta lapsia, maksaa omaisuuksia. Toisaalta meneväthän ne ihan pikkuiset aika pieneen tilaan :)



Mutta, onneksi asioita ei tarvitse päättää etukäteen vaan voi miettiä lapsi kerrallaan. Ja onneksi minulla on mies, joka ei kaipaa matkoja maailman ääriin vaan syö onnellisena makaronilaatikkoa ja säästää isoa taloamme varten :)



Nyt olisi sitten tarkoitus, että olemme molemmat töissä muutaman vuoden ennen seuraavaa pientä, mutta saas nyt nähdä, kauanko maltamme odottaa. No, ehkä tämä toinen on sellainen huutolainen, että pelkkä ajatuskin uudesta vauvasta hirvittää...

siis mekin olemme uskossa, luterilaisia kumpainenkin, mutta ainakaan meillä tämä usko ei ole vaikuttanut mitenkään lapsitoiveisiin. Kumpikin vain satutaan pitämään lapsista ja tuntuu, että meillä riittäisi rakkautta isommallekin porukalle.

kaaka:

Minusta olisi ihanaa, että voisi jättää lasten lukumäärän Jumalan päätettäväksi, sillä se tuntuu olevan yksi hankalimmista päätöksistä, mitä itse joutuu tekemään.

kommentoin tätä pätkää kuitenkin. :) Joskus aikasemminkin tällä palstalla on viitattu siihen, että lapsimäärästä päättäminen on vaikea asia. Minä en koe sitä mitenkään vaikeana. Olen iloinen kahdesta lapsestamme, ja mielelläni ottaisin vastan vielä ainakin yhden lapsen joskus myöhemmin. Jos niin ei kuitenkaan tapahdu, olen joka tapauksessa kiitollinen näistä, jotka minulla jo on.

Muutenkaan se että ehkäisee ei välttämättä tarkoita, että suhtautuu lapsimäärän suunnitteluun hirveän ehdottomasti. Suunnitelmia voi aina tehdä, mutta ne voivat muuttua elämän varrella ja yllätysraskaudetkin ovat aina mahdollisia.

Monesti ihmiset puhuvat siitä, yrittääkö vielä saada lasta vaiko eikö. Ainakin minun ystäväpiirissäni se on enemmänkin asian ääneen pohdiskelua ja omien ajatusten selvittelyä, ei minkään vaikean asian kanssa kamppailua.

että minusta sinäkin tulkitsit Raamattua aika vapaasti jossain toisessa ketjussa, kun sanoit, että Raamatun mukaan tanssiminen ja alkoholin käyttö ovat selvästi syntiä (en muista viestiä sanatarkasti). Eihän Raamattu tuomitse tanssimista yhtään sen enempää kuin esim. meikkaamistakaan.

meillä on ehkä sikäli eri elämäntilanne, että omassa ystäväpiirissäni lähinnä pohditaan, hankkiako ensimmäinen lapsi vai eikö. Vain yhdessä perheessä mietitään, koska olisi kolmannen aika.



Me tiedämme, että haluamme paljon lapsia (neljä tai enemmän), mutta asian tekevät hankaliksi mm. se, että työni on itselleni tosi tärkeä ja toisaalta se, että asunnot ovat niin kalliita. Niinpä sitten pitää tulevaisuudessa pohtia, vieläkö tähän perheeseen sopisi enemmän pieniä.



Se on selvää, että neljä lasta ainakin haluamme, jos niitä vain suodaan, mutta se aikataulutus onkin jo sitten ongelmallisempi juttu. Olisko hyvä saada kaikki neljä nyt putkeen (jaksaisimmeko?) vai olisiko fiksumpaa odottaa kakkosen ja kolmosen välillä? Ja toisaalta, kun kerran haluamme paljon lapsia, miksi odottaa?



Pahoittelen, että olen suunnannut tämän ketjun pois alkuperäisestä aiheesta. Mutta versokoon nyt tämäkin lapsilukukeskustelu täällä, sillä olen aidosti sitä mieltä, että kyseessä on vaikea asia ihmisen päätettäväksi.

Itse olen kristitty uskovainen ihminen, tosin en vl. Minun näkökulmastani asiat eivät ole aivan niin kuin väität.



Suuri ongelma vl:n " tapakulttuurissa" on se, että niitä ei yksinkertaisesti pidetä teillä tapakulttuurina. Niistä on tullut ehdottomia käskyjä. Vai eikö? Miten reagoisit jos joku vl-ystäväsi tulisi seuroihin, vaikka kevyestikin ripset värjättyinä? Tuo sinänsä niin mitätön asia on vl:n silmissä suuri uhka, merkki siitä, että ihminen on luopumassa uskosta jne. Tästä nuhdeltaisiin. JA kuitenkin se joka sipaisee 2 minuutissa ripsiväriä ripsiin, eikä sen jälkeen mieti ulkoista olemustaan, on aika viaton sen rinnalla, joka tuntitolkulla peilaa itseään, laittaa hiuksia, vaihtelee vaatteita ja tuijottelee itseään jokaisesta kiiltävästä pinnasta, pohtii ulkonäköään jne. vaikka ei meikkaisikaan!



Totuus on se, että tapakulttuurista on tullut teille syntilista, jota ON NOUDATETTAVA. " Uskovainen HALUAA tehdä niin ja näin...." Tällä " kauniilla" tavalla kerrotaan, että näin on tehtävä.



Sitten toinen asia. On totta, että Jumala on luonut meidät jo ennen syntymäämme:) Tietysti, jo äidimme kohdussa! Tästä Raamattu kyllä puhuu: " jo äitisi kohdussa minä sinut valitsin" jne.



Mutta abortti ja ehkäisy ovat kaksi eri asiaa. Ehkäisyssä ei kuole kukaan! Siinä ei tapeta ketään, koska ei ole mitään mitä tappaa. Mitään ihmistä ei silloin ole syntynytkään. Ei ole pienintäkään syytä kuvitella, että Jumalalla on taivaissa jokin sielupankki, jossa on valmiita ihmissieluja, ja kun ihmiset ehkäisevät, niin taivaaseen jää " käyttämättömiä sieluja" ! Tällaiseen ajatteluun ei Raamattu anna minkäänlaista tukea.



Jokainen ihminen, joka SYNTYY maailmaan, on Jumalan luoma. Matteja tai Maijoja ei jäänyt syntymättä siksi, että minä tai sinä ehkäisimme. Jumala tiesi jo ennen kuin synnyimme, kuinka monta lasta tulemme saamaan, ehkäisimmepä tai emme. Maailmaan syntyvät lapset ovat tietysti voineet kaikki olla Jumalan ajatuksissa jo ennen syntymäänsä.



Minun silmissäni vl:t laittavat ihmisten taakaksi paljon sääntöjä ja painolasteja, joita Raamattu ei vaadi. On yksinkertaisesti niin, että IHMISELTÄ EI TULE VAATIA MITÄÄN, MITÄ RAAMATTU EI JULISTA SYNNIKSI. Uskovainen ihminen toki itse voi vapaaehtoisesti päätyä noudattamaan jotain sellaistakin, mitä Raamattu sinänsä ei vaadi! Esim. absolutismia, vaikka Raamatussa kielletään vain juopuminen. (Ja joissain kohdin ihan kehoitetaan juomaan viiniä esim. vatsavaivoihin. Jeesuksen ensimmäinen ihmetekokin oli veden muuttaminen viiniksi, vaikka hääväki oli jo melko juopunutta)



Kaiken lähtökohta on se, että kun on itse saanut syntinsä anteeksi ja saanut kokea sen valtavan rakkauden ja armon, jonka vain Jumala voi antaa, niin silloin haluaa toteuttaa Jumalan tahdon! Jumalan sanasta tulee rakas. Mutta on eri asia väittää Jumalan tahdoksi jotain sellaista, mitä ei Raamatulla voida perustella, vaan tuodaan muita perusteluita, ja laitetaan nämä perustelut jokaisen noudatettavaksi.

Veljeni tyttöystävä kuuluu " johonkin lestadiolaisuutta lähellä olevaan" systeemiin (anteeksi, en todellakaan tiedä tarkemmin, näin hän itse on asian minulle selittänyt) ja koska meidän suunnalla ei lestadiolaisia ole, olen aika paljon kaikenlaisten kuulopuheiden varassa. Minua tosiaankin kiinnostaa se kaikki, mihin veljenikin nyt on jotenkin osallistumassa. Me olemme kotoisin hyvin uskonnottomasta kodista, minä sittemmin kirkosta eronnutkin. Kaikki uskonnon nimissä tehtävät säännöt ja sopimukset ovat melkoisen vieraita, ja siksi ihan lapsellisella tavalla jänniä =). Luulisin, että monella muulla on samanlainen suhtautuminen kuin minulla. Lestadiolaisuus on kuitenkin sillä tavalla tunnettu asia, että se osataan nimetä ja siihen liittyviä piirteitä tiedetään. Esimerkiksi iso lapsilukumäärä on sellainen " helppo" piirre. Joku muu uskonnollinen ryhmittymä voi olla liian vieras herättääkseen yhtään mitään mielikuvia.