Miten teillä vietetään lasten juhlia?

Järjestin lasten rippi- ja yo-juhlat seurakuntasalissa, eli kakkukahvit oli siellä, ei meillä kotona. En halunnut lasteni isän sukua kotiini, ja ajattelin, että heillekin on helpompaa tulla johonkin neutraaliin paikkaan, joka on ei-kenenkään maata kuin tulla minun kotiini.



Myöskään silloinen mieheni ei halunnut lasteni isän sukua kotiinsa.



Siinä vaiheessa kun välit meni tosi tulehtuneeksi, järjestin nuoremman rippijuhlta seurakuntatilaan, vein sinne tarjottavat, mutta en mennyt itse. Juhlakalu ja sukulaiset menivät ja kun bileet oli ohi, menin siivoamaan jäljet.



Asumme kuitenkin eri puolilla suomea, minä ja lapset toisaalla, lasten isän puoleinen suku että myös minun puoleinen suku taas toisaalla.



Yo-juhlien kohdalla tehtiinkin niin, että meillä täällä kotona oli omat pienet juhlat, ja varsinaiset isot juhlat oli isän suvun suunnalla. Nuoret matkusti seuraavana päivänä isänsä luo, tai meillä se oli mummo joka ne juhlat järjesti kokonaisuudessaan ja paikalle oli mummo kutsunut ketä nyt kutsuikaan ja minä toimitin omalle suvulleni kutsut ja he menivät tuonne lasten mummolaan. Minä en niihin osallistunut millään tavalla, yhteistyä tapahtui lasten ja isän/mummon kanssa..



Kunhan edessä joskus on hääjuhlat, on sitten taas tilanne erikseen, sitten on varmaan oltava saman katon alla, mutta eihän niitäkään kenenkään kotona vietetä...

Lasten juhlista on kyse ja silloin on tietysti kutsuttu paikalle kaikki LAPSEN läheiset ihmiset.

Juhlat (synttärit, rippijuhlat ja ensi keväänä yo-juhlat) vietämme lapsen kotona, lapsi asuu äidin ja uuden perheen kanssa. Paikalle tulee sukulaiset äidin, isän sekä bonusisän puolelta ja meillä on mukavaa yhdessä.



No on ne isän puolen sukulaiset ollut meidän muissakin juhlissa mukana, ei pelkästään lasten juhlissa. Olivat myös minun ja uuden mieheni häissä.

Meillä on kymmenen vuotta vietetty tuplasynttäreitä, eli etälapsilla on ollut juhlat äitinsä luona, ja sitten meille on toisena viikonloppuna kokoontunut vuorostaan isän puolen tädit, sedät ja serkut. Minusta tämä on ollut ihan ok lasten synttäreiden ollessa kyseessä. Varsinaisten isompien juhlien kohdalla tuo tuntuisi mielestäni naurettavalta.



Konfirmaation yhteydessä kaikki kävivät kirkossa, mutta lapset juhlivat äitinsä luona, jonne siis isää eikä hänen sukuaan kutsuttu. Isä, mummi ja täti perheineen sitten joivat " varjorippikahvit" muualla ilman juhlakalua.



Tänä keväänä on tulossa ylioppilasjuhlat, mutta taas ainoastaan lähivanhemman eli äidin puolelle. Isän suvun kysellessä asiasta lupasin keittää ylioppilaskahvit, mikäli ylioppilas itse saadaan paikalle. Isä lupasi selvittää lapsen kanssa, minä päivänä tuo järjestyisi.



Miten muilla uusperheellisillä on juhlat järjestetty, kun biologiset vanhemmat eivät ole väleissä keskenään? Nyt jo etukäteen mietin, että mitäs sitten, kun lapset kihlautuvat, menevät naimisiin ja saavat omia lapsia. Eihän se tietenkään minun asiani ole silloin järjestellä, mutta harmittaa vaan, kun isä ja hänen sukunsa jäävät aina sivuun. Jotenkin sitä kuvittelisi, että aikuiset ihmiset pystyisivät muutaman tunnin käyttäytymään kunnolla lastensa takia. Lapsethan näissä tilanteissa joutuvat puun ja kuoren väliin.

niin, siis meillä perhekuviossa ollaan hyvissä väleissä etän ja lähien välillä eli juhlat suoriutuu samoissa paikoissa ja yksillä kekkereillä, mutta itse olen eroperheestä ja juuri nämä isot juhlat ovat olleet aika hankalia paikkoja.



Tilannetta meillä helpottaa se, että äitini ja isäni ovat edelleen ihan jees väleissä, samoin äitini on hyvissä väleissä isäni sukuun. Vain äitipuoleni läsnäolo äitini kanssa samassa tilassa on tulenarka tilanne, ja sitä onkin viimeiseen asti vältetty.



Ylioppilasjuhlissa isäni ja isän suku oli äitini (ja minun) kotona juhlimassa, äitipuoleni ei ollut mukana. Häntä tapaisin sitten illemmalla ravintolassa, johon nuoremmalla juhlaporukalla jatkoimme.



Mutta kun menin naimisiin, pistin kovan kovaa vastaan ja kutsuin häihin sekä isäni, äitipuoleni että äitini. Kyllä ne kakistelivat, mutta kun ilmoitin että tämä on minun elämäni tärkein päivä ja heillä ei ole oikeutta sitä omilla riidoillaan pilata, niin ymmärsivät ja saapuivat paikalle ja käyttäytyivät, tosin pysyttelivät kyllä eri tiloissa koko juhlan ajan.. Tarpeeksi iso juhlapaikka, sanoo tämä. ;) Sama toistui sitten oman lapseni nimijuhlassa ja silloin oli jo huomattavasti vähemmän kakistelua, kun " jää oli murrettu" .. (Kyllä teilläkin ilmeisesti kuitenkin siis samaan *kirkkoon* mahdutaan, sen jälkeen on vain vähän hankalampaa mahtua samaan hääjuhlatilaan..)



Mutta noin summa summarum niin kuten sanoit, lapsi joutuu näissä tilanteissa ikävään tilanteeseen, mutta niin se ainakin meillä meni, että lapsi (=minä) oli myös se, joka joutui tuon puun ja kuoren välitilan rikkomaan omalla päättäväisyydellään. Jopa riitaisat erovanhemmat kuuntelevat kuitenkin yleensä lastaan ja tämän toiveita, ainakin enemmän kuin toisiaan ikinä..



Minulla oli ja on edelleen myös se periaate, että en voi pakottaa äitiäni kutsumaan vihaamaansa henkilöä omaan kotiinsa, mutta kun itse järjestän juhlat muussa tilassa kuin äitini kotona, kutsun sinne ihmisiä itse ja omasta puolestani ja kutsun tasan juuri ne ketkä haluan. Ihmiset saavat sitten sopeutua siihen.



Hyviä lakkiaisia teille, toivottavasti saatte itse lakitettavankin sinne mukaan!