kohta 3-v ja mahdoton nukuttaminen illalla
eli poika täyttää syyskuussa 3-v ja on oikeastaan aina ollut "hankala"nukahtamisen suhteen.Silloinkun oli tutit käytössä nukahti itsekseen sänkyyn tuttien kanssa,mutta tuteista luovuttiin 2vuotiaana ja sen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän vaikeeta nukahtaminen,nykyisin tosi vaikeeta. Eli iltarutiinit meillä yritetty pitää seuraavanlaisina: n.19.30 kylpyyn,n.20 iltapala sen jälkeen hampaidenpesu ja iltasadun lukeminen iskän ja äidin sängyssä siitä omaan sänkyyn ja sit alkaa tämä vaikea vaihe,eli poika ei jäis ilman et jompikumpi iskä tai äiti jää viereen makaamaan.Ollaan yritetty ties kuinka monta kertaa sitä että kun olaan sanottu hyvät yöt poika jäis omaan sänkyyn ja nukahtas itekseen,mutta ei,alkaa huuto ja tulee perässä pois sängystä,taas viedää takas ja toivotetaan hyvät yöt ja poitsu tulee perässä.Loppujenlopuksi huomaa että 5 kerran jälkeen kun on vienyt pojan takaisin sänkyyn makaa siellä itse ja oma ilta tai yhteinen ilta miehen kanssa mennyt,poika nukahtaa tosi "hitaasti" ja usein käy niin että sinne sammahtaa itsekkin. Eli miten sais pojan jäämään ilman tätä kauheeta shovia ja hyppyytystä yöunille omaan sänkyyn itekseen??
Kommentit (5)
Poika kokee jostain syystä olonsa turvattomaksi yksin. Itse en jättäisi huutavaa lasta yksin. Mitä jos kokeilette "nollata" tilanteen nyt ensin. Eli jompikumpi jää pojan huoneeseen kunnes nukahtaa. Poika rauhottuu, unohtaa "pelleilyn" ja alkaa keskittymään varsinaiseen nukahtamiseen. Nukahtamisaika varmasti pienenee huomattavasti ja iltanne rauhottuu myös huomattavasti, saatte omaa aikaa jne. Jotkut eivät vain ole vielä "kypsiä" nukahtamaan" yksin. Me yritimme kanssa aikamme oman poikamme kanssa, mutta homma venyi ja vanui eikä siitä tullut mitään. Sitten aloimme suosiolla jäämään pojan huoneeseen ja poika nukahtikin 15 minuutissa. Olipa nopeaa ja helppoa! Ei vaatinut minulta kuin sen vartin. Kun poika sitten sai hieman ikää lisää, huom yli siis 3v jo silloin. Niin aloin pikkuhiljaa jättää poikaa yksin. Eli niin, että menin huoneeseen, olin siellä hetken ja sitten jätin pojan nukahtamaan yksin. Ja kas vain, se alkoi toimia. Eli ehkä noin 3,3v iässä alkoi siis tosiaan nukahtaa yksin kunhan kävin sen alkurauhoituksen olemassa siellä eli ehkä noin minuutin kaksi. Minusta tällainen on paljon lempeämpi ja lapsikohtainen tapa kuin vain kylmä huudatus, jos lapsi ei ole kerta valmis. Alle 3vuotias on kuitenkin niin kovin pieni vielä.
Se mikä kannattaa tietenkin tarkistaa on, että poika on väsynyt eli päiväunet ovat oikeaan aikaan eivätkä liian pitkät. Myöskään yliväsynyt ei saa olla, koska nukahtaminen on silloin vaikeampaa, kun lapsi käy ylikierroksilla. Esim meidän poika herää klo 7, nukkuu tunnin/1 1/2 tunnin päikyt klo 12.30-14 ja menee noin 20.15 sänkyyn ja nukahtaa usein 20.30 maissa. Ja jos poika on jo tarhassa, vanhempien läheisyyttä pitää saada tankata ennen nukkumaanmenoa reilusti, ettei poika sitten hae sitä läsnäoloa nukahtamistilanteessa. Itse jäin miettimään sitä, että kannattaisiko iltasatu lukea olohuoneessa tai pojan omassa sängyssä? Nyt ehkä kokee, että "ensin pääsee pötköttämään vanhempien viereen" ja sitten pitäisikin kuitenkin nukahtaa ja nukkua yksin. Siirtyminen voi tuntua lapsesta pahalle. Olohuone olisi neutraalimpi ja oma sänky taas se paikka, minne oikeasti sitten jäädäänkin nukkumaan.
Meillä oli kaksi tyttöä, jotka olivat samassa huoneessa eikä nukkumaan menosta meinannut tulla yhtään mitääm. Kun neidit temppuilivat kumpikin viikkokausia, niin joskus oli pinna tosi tiukalla. Meillä sitten lopulta päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että sängyn viereen laitettiin mukillinen vettä, pala kuivaa näkkileipää, potta ja pala vessapaperia. Eli kaikki ns. tekosyyt eivät tulleet kyseeseen, koska tarpeet olivat sängyn vieressä. Ja pomppimiseen teimme stopin sillä, että annoimme tytöille kaksi vaihtoehtoa: joko aivan hiljaa omassa sängyssä tai sitten kylmään suihkuun laulamaan. Kumpikin kävi kerran kokeilemassa kylmää suihkua todeten, että peiton alla lämpimässä on paljon mukavampaa. Liekö lievää sadismia, mutta ei se vesi mielestämme kaikkein kamalin asia maailmassa ole.
Eikä mikään kasvatus kaiketi suju ilman kiristystä ja lahjontaa. Eli laitoimme keittiön seinälle paperin, johon piti kerätä seitsemän rastia. Palkinnoksi tuli karkkipäivä. Eli jokaisesta hyvin menneestä illasta sai rastin. Eikä sitä karamellia todellakaan annettu yhtään ennen rastien kertymistä.
Sen kyllä totesimme moneen kertaan, että jos lasten päivä ei sujunut tavalliseen tapaan arkirutiineineen, niin illalla sen huomasi. Eli jos ateriat eivät olleet ajallaan, kunnon ulkoilu oli jäänyt väliin tai olimme kyläilleet/saaneet vieraita, niin ilta oli aina levottomampi.
Lapset ovat itse taidokkaita keksimään kaikenlaista kokeillakseen vanhempiaan. Eräänä iltana tytöt eivät keksineet enää mitään muuta tekosyytä tullakseen katsomaan, mitä me vanhemmat puuhaamme, kuin surullisen anelun: "Äiti, voimmeko tulla pyytämään anteeksi?". Mitäs siihen sitten olisi pitänyt sanoa? Tiukkana emme osanneet sillä kertaa olla.
ja vinkeistä,tuo huuto jonka mainitsin on pojalla ns.tekoitkua ja tyyliin "äiti tuu silittään" karjumista sen takia ollaan pojalle käyty sanomassa että äiti ja isä on lähellä ja käy kurkkaamassa pikkuhetkienpäästä eikä ole hätä mutta eipä ole auttanut. isän ja äidin sängyssä ollaan luettu satu sen takia koska ainoa paikka missä poika suostuu nukkumaan on oma huone ja oma sänky,ei olla pidetty pahana tota iltasatupaikkaa sen vuoksi,mutta kannattaa ehkä kokeilla omassa huoneessa lukemista tai olkkarissa.Päikkärit poika nukkuu 1-1,5 eli kahden aikaan herätellään.Hoidossa poika on ollut 1-vuotiaasta sellasta 8pvä/kk päivien pituus on max 7 tuntii päivässä,ja olen huomannut että hoitopäivien jälkeen ollaan tiiviimmin yhdessä ja myöskin väsyneempi poitsu on hoitopäivien jälkeen.Mutta toivotaan että ajan myötä hellittä tämäkin probleema.
Meillä on molemmilla pojilla toiminut apuna omatoimisessa nukahtamisessa rauhallinen musiikki. Kyseessä on siis musiikki, joka on rauhallista hengellistä (esim lastenpyhäkoululauluja) tai klassillista musiikkia. Toimii äämivallina muuhun asuntoon nähden ja toisaalta lapsi keskittyy kuuntelemaan tuttuja sanoja ja nukahtaa siihen. Päivällä saa sitten kuunella reippaita kappaleita. Ensimmäistä yritin nukuttaa, mutta kun nukuttamisaika venyi ja venyi (max 2t), päätimme kokeilla tota musiikka ja kas poika nukahti ihan yksin. Toista ei edes opetettu nukattamiseen, vaan tosi pienestä laitettiin yksin nukahtamaan ja hyvin oppi. Jos tietysti on kovin levoton, on saatettu hetki tapauttaa, mutta tapaa siitä ei ole tehty. Kyllä meilläkin on ollut noita huutokausia, mutta oikean itkun ja tekoitkun erottaa ja tekoitkuun on vastaus:" hiljaa, nyt nukutaan, pää tyynyyn ja unta kaaliin". Voimia ja kärsivällisyyttä, tuskin niitä muksuja tarvitsee enään rippikoulussa tai armeijassa nukuttaa!! :)
meillä on myös ollut pojalla tuota iltajuoksua n. 3 vuotiaasta eteenpäin, nyt jo parin vuoden ajan. Välillä enemmän välillä vähemmän.
Meillä poika sentään jää sänkyyn, mutta saattaa hetken kuluttua nousta ja tulla vanhempien huoneeseen kuikuilemaan ja ihmettelemään mitä ohjelmaa katsomme tai muuten teemme. Tai jos kuuluu esim. keittiöstä jotain ääntä, poika tulee katsomaan (talo yhdessä kerroksessa ja kaikki äänet kuuluvat lastenhuoneisiin).
Olenkin itse ottanut aika "rankan" linjan näihin iltajuoksuihin ja kertonut yleensä viimeistään pojan tullessa toista kertaa pois sängystä meitä katsomaan, että hänet on jo sänkyyn viety 1-2 kertaa, jatkossa saa mennä sinne itse takaisin, eli minä tai iskä ei häntä enää tule peittelemään vaan kun on sängystä itse päässyt pois niin osaa sinne myös itse mennä.
Mitään palvelua ei myöskään enää tipu, jos on kaikki iltatoimet normaalisti tehty. Pissalla saa ja pitääkin käydä, mutta juomiset ja muut on hoidettu jo ennen sänkyyn menoa.
Mitään tämän kummempaa ohjetta tai apua ei ole antaa, vain vertaistukea. Itseäni nämä iltajuoksut harmittavat paljon, lähinnä stressaan, että pojan yöunet jää tosi lyhyiks kun kuitenkin aamulla sitten herää jo ennen seiskaa ja toisaalta harmittaa oman ajan vähäisyys, itse kun en ole mikään iltavirkku vaan käyn usein jo klo 22 aikaan nukkumaan...
toivottavasti teilläkin ajan myötä helpottaa. Sen olen huomannut, että mitä enemmän poika puuhaa päivisin, sen helpommin nukahtaa iltaisin. Päiväunia meillä nukutaan viikonloppuisin ja loma-aikoina (kun pikkuveli nukkuu niin muutkin) ja silloin illat usein venyy.
salminakki