Purnausta ihmisten rehellisyydestä - pojan kuulosuojaimet parempiin käsiin
Asia ei nyt ihan tänne kuulu, mutta liittyy lasten tarvikkeisiin. Pakko ääneen ihmetellä ihmisten rehellisyyttä.
Ostimme tänään pojalle rautakaupasta Peltor Kid-merkkiset neonvihreät kuulosuojaimet. Seuraavassa rautakaupassa poika halusi ne pitää päässään ja niin kuljettiin räyhäkkäästi kuulosuijaimet korvilla ja sitten ne laitettiin ostoskärryihin roikkumaan. Ilo kuulosuojaimista jäi lyhyeksi - ne kiireessä jäivät ostoskärryihin kiinni autolle mennessä. Hetken päässä autossa huomasin, että suojaimet puuttuvat ja soitin kauppaan, että ottavat ne kärryistä jemmaan. Turha vaiva, kuulosuojaimet olivat jo kadonneet eli joku oli ottanut omakseen.
Ihmettelin käytöstä, voiko joku todellakin olla näin epärehellinen ja ottaa lapsen tavaran itselleen eikä palauttaa kassalle? Suru oli suuri pojalle, upeat kuulosuojaimet menivät voron käsiin. Näin siis Hyvinkäällä.
Miten itse toimisitte, jos huomaatte ylimääräisen tavaran esim. ostoskärryissä kaupan pihassa - laitatteko omaan taskuun vai palautatteko kassalle?
Kommentit (16)
Ihan mitä tahansa unohtuu niin jollekin se todennäköisesti ehtii kelpaamaan.
Meillä tyttö sai taskulampun kun muutettiin uuteen kotiin. Otti sen puistoon mukaan talvipimeällä (aikaa tästä nyt on jo 1½v) kun lähtivät isin kanssa leikkimään. Lamppu oli unohtunut puiston penkille ja kun palasivat hakemaan sitä niin ei ollut mistä ottaa. Aikaa oli kulunut n. 15min. ja puistossa ei juuri sillä hetkellä ollut ketään. Lapsi on nyt 4½v. ja edelleen kysyy tosi usein että miksi joku otti sen lampun kun hän unohti sen.
Eli lapsenkion harmitus voi kestää kauan. Samanlaista väiski vemmelsääri-lamppua emme ole mistään löytäneet edes tilalle.
Leikkipuistoissa kans hiekkalelut tekee hyvin kauppansa vaikka niissä lukisi nimetkin:( Viimeksi hävisi lapio ja pari muottia. Kun ei ole tapana kantaa niitä koko aikaa mukana (eli kun lapsi siirtyy keinuun niin ei kerätä lapiota ja ämpäriä mukaan) kantaa. Joku oli taas ottanut omaan kassiinsa meidän lelut.
Samoin kerran kelpasi jalkapallo jossa lukee lapsen nimi ja oli vielä puhelinnumerokin kotiin.
Kerran lähti kerrostalon rappukäytävästä tuplarattaat sillä välin jonkun auton konttiin kun kannoin nukkuvat lapset sisälle (ei hissiä enkä kehdannut retuuttaa täysiä rattaita portaissa).
Lisäksi hävinnyt erinäinen määrä polkupyöriä pyörävarastoista lukkojen takaa. Lukittuja pyöriä (pyörän oma lukko+kettinki tmv. systeemi). Tai sitten on kelvannut pyörästä penkki tai sarvet.
Eli monenlaista rosvoa mahtuu maailmaan, valitettavasti. Nykyään säilytämme pyörät parvekkeella vaikka se työlästä onkin kuljettaa niitä eestaas. Ihmettelen suuresti millaisen vanhemman moraali sallii lasten käyttää leluja joissa lukee vieraan lapsen nimi!?
Tai kenen moraali sallii lykkiä lapsiaan rattaissa jotka on toisen kotiovelta varastettu?
Itse en koskaan ota kenenkään unohtunutta/hukkaamaa tavaraa. Olen vienyt löytikseen käsilaukkuja (joissa on ollut paljonkin rahaa ja joiden omistajaa en ole tavoittanut numerotiedustelun kautta) ja pari kertaa lompakon. Olen löytänyt kännykän ja selasin puhelimen niin että löysin sieltä "nimen" joka viittaa läheiseen ihmiseen eli soitin tyypin äidille:) Puhelin löysi omistajansa ja sain kiitokseksi hyvän mielen ja pullakahvit.
Jos löydän lasten leluja puistosta jätän ne sinne mistä löysimme, en edes anna omien lasteni leikkiä niillä.
4½v, löysi hiekkamuotin hiekkalaatikos johon vaihdettiin hiekka. Muotti oli ikivanha, talossa ei ole asunut muita lapsia vuosiin. Lapsi kuitenkin on sitä mieltä että me emme voi ottaa muottia omaan pussiimme koska se ei ole meidän. Voimme lainata sitä pihalla, mutta emme voi ottaa sitä "koska se on jonkun toisen" hän selittää pikkusiskolle 1v10kk :)
Täytyy koputtaa puuta, ja edelleen ihmetellä, meiltä ei ole varmaan ikinä varastettu mitään - vaikka itse olen maailman huolimattomin ja unohdan omaisuuttani sinne sun tänne. Oman käsilaukun olen varmaankin 20+ krt unohtanut erilaisiin paikkoihin, ja aina on löytynyt, ja mitään ei ole hävinnyt.
Tytön vaatteista ei ole päiväkodissa hävinnyt mitään. Tätä olen kanssa aika rankasti ihmetellyt, kun tätä palstaa lukenut. Kiitos vaan ihanille pk-kavereille :-).
Meitä ihmisiä on joka junaan, valitettavasti ja onneksi.
Meiltä ei ole varasteltu sen suurempaa, mutta ainahan nuo varastelut harmittaa. Kerran ostimme 3v. tytöllemme sateenvarjon, joka sitten tietysti jäi ostoskärryihin, mutta heti perään soitteluiden tuloksena ei tuota varjoa löytynyt vaan se oli lähtenyt parempiin käsiin. Yksi kerta oli myös tällainen: olimme juuri muuttaneet rivitaloasuntoomme ja olin laittanut innoissani etupihalle ruukkuun kukkia. Seuraavana aamuna olikin hävinnyt sekä ruukku että kukat sekä samalla kertaa meidän uusi harja oli pöllitty ja vanha tuotu tilalle. Että näin meillä..
Törmäsin myös aika "surulliseen" juttuu tyttäreni syntymäpäivillä. Jaoin kaikille tytöille prinsessakruunut, kotiin lähdettäessä yksi tytöistä kysyi saako kruunun tosiaan ottaa mukaan. Vastatessani kyllä, tyttö ilahtui ja sanoi "no nyt ei tarvitse unohtaa tätä päähän"...
Kyseessä oli nelivuotias, eli ei varmaankaan ihan itse ole keksinyt jättää tavaroita palauttamatta "vahingossa".
Erityisesti tuo prinsessakruunuisen lapsen tapaus tuntuu tosi surulliselta. Vaikka harmittaahan nuo muutkin.
Meiltä on vartissa hävinnyt bussiin unohtunut L & B:n ihkauusi kesähattu. Varmaan kiva laittaa lapselle ilman lupaa otettu (= varastettu) lakki päähän. Eniten harmitti se, että ko. hattu oli loppuunmyyty malli, eikä samanlaista uutta voinut enää saada.
Hyvistä kokemuksista täytyy mainita, että aina ei onneksi voro vie. Olen kova jättämään busseihin tavaraa. Kun en päivittäin busseilla kulje, hössötän ehkä niin paljon muuta, että tavarat jäävät.. Kerran kuljin bussilla lapsi rattaissa Haukilahdesta Kamppiin, ja vasta Kampissa huomasin, että lapsen reppu ei ollutkaan rattaiden tavaratilassa. Soitteluilla ilmeni, että bussiin se ei ollut jäänyt, tai sitten joku oli sen vienyt. Harmitti ihan vietävästi, sillä repussa oli kaikenlaisia lapsen tavaroita, itse reppu ei niinkään ollut korvaamaton.
Kun en muuta keksinyt, soitin kaupungilta miehelle töihin, että voisiko hän kotiin tullessa ajaa Haukilahden pysäkin ohi, jos vaikka reppu olisi pudonnut maahan bussiin noustessamme. Ja siellähän se oli! Joku ystävällinen oli vielä nostanut sen pysäkin penkille, ja kaikki tavarat olivat tallella! Olin suunnattoman iloinen, erityisesti siksi, että rehellisiä ihmisiä on sittenkin.
Olen kyllä onnistunut jättämään lapsen repun bussiin Haukilahden ja Tapiolan välissä ihan ilman rattaitakin. Olen vaan huolehtinut käsilaukusta ja lapsesta/lapsista, ja taas reppu katoaa.. Minut (ja aina sama reppumme) jo varmaan tunnetaan bussifirman talleilla, sen verran usein olen sinne soitellut, ainakin suhteessa bussimatkojemme määrään.
Pahin oma kokemukseni on, kun vuosia sitten kadotin korun erääseen Helsingin markettiin. Kyselin sen perään, mutta ei löytynyt. Viikkoja myöhemmin meinasi sydän pysähtyä, kun koruni oli eräällä kassalla myyjän omassa käytössä. Siitä syntyi sellainen soppa, että vasta poliisin avulla sain koruni takaisin ja myyjä menetti työpaikkansa epärehellisyyden takia, valehteli minullekin päin naamaa. Pitkä juttu, ei siitä sen enempää.
Mutta itse kysymykseen, ilman muuta palautan löytämäni tavarat kassalle tai jonnekin sopivaan paikkaan. Olen esim. löytänyt Stockan naisten vessasta ostoskassin ja vienyt kahvilan kassalle. Siellä selvisi, että kassia oli jo kyselty, se oli nimittäin varastettu joltain asiakkaalta. Harmiksi arvokkaat ostokset oli jo viety, kun sen löysin, ja sisällä oli enää jotain hehkulamppuja. Kaikenlaista kansaa tosiaan liikkuu. Be careful out there!
...kenkäkaupassa sillä aikaa kun olimme ottaneet ne jalasta ja olimme sovittamassa uusia. Tosin myyjä oli nopea ja pysäytti yhden pariskunnan, joiden lastenrattaiden alaosaan nämä olivat "joutuneet".
ei iso juttu, mutta harmittaa, koska oli tosi kätevä eikä varaosana mistään kaupasta saa. Siksi varmaan lähtikin.
Meillä kaksivuotiaalla oli markettiin mennessä uusi kesähattu päässä ja juuri ennen kassaa huomasin ettei ollut enää, Poika istui sutokärryissä ja kun kysyin missä hattu on niin poika näytti auton viereen. oli siis tiputtanut sen. Kiersin kaupan, ei näkynyt ja muutaman kerran olen infosta kysynyt. Toivottavasti meni edes jollekin joka sitä todella tarvitsee.
Mutta kieltämättä olen katsellut lapsia marketissa sen jälkeen sillä silmällä.
En voi ymmärtää mikä laittaa ihmisen varastamaan ihan tietoisesti.
Kun ei voi olla kyse vahingosta tai siitä ettei tajunnut.
itseasiassa meilläkin katosi omakotialueella naapurilta talon vierestä kesäkukka ja ruukku. Ja yksi tuttu oli irrottanut turvaistuimen omalla etupihallaan autoa imuroidakseen. oli käynyt sisällä syömässä ja sillä aikaa oli istuin hävinnyt.
En ikinä kehtaisi kulkea täälläkin suht pienellä paikkakunnalla lapsella varastettu tavara päällä.
että vie kärryyn unohtuneet kuulokkeet tai ylipäänsä varastaa mitään? :(((
Mä kävin pari viikkoa sitten kiireessä Tapiolan Stockalla ja kokeilin vaatteita. Lähdin pukukopista vaatteiden ja ostospussieni kanssa, mutta unohdin käsilaukun koppiin. Onneksi kukaan ei ollut ottanut sitä. En olisi varmaan edes muistanut kaikkea, mitä siellä oli, mutta lompakossa 2 pankkikorttia, Visa, ajo-, vakuutus-, kelakortit, varmasti 20 erilaista bonus-etukorttia ja käteistä en tiedä paljonko, kalenteri, puhelin, aurinkolasit, jne. + Laukku itsessään. Kyllä olis harmittanut.
Olimme hautajaisissa Kuopiossa ja todella rattaat olivat vielä paikallaan klo 22.00 kun menimme mieheni kanssa ohi. Mutta aamulla klo 9.00 kun pakkasimme autoa, niitä ei enään ollutkaan. Ovet lukossa koko yön, joten pitkäkyntisen piti asua varmasti samassa talossa. Ei kun kakrujen kaa poliisilaitokselle.
Onneksi vakuutus korvasi, mutta aamulla piti vauvaa kantaa hautausmaalla kun veimme vielä kynttilää haudalle ennen lähtöä kotiin. Ja toinen joutui kävelemään koko matkan, ei päässyt seisomalaudalle huilaamaan. Siinä vaiheessa kyllä kiukutti.
Ikävää että teidän kohdalle sattui epärehellinen ihminen!
Minullakin valitettavasti useampikin ikävä kokemus. Rahapussi varastettu treenilaukusta kaapista ( oli kyllä lukitsematta ) sillä aikaa kun olin suihkussa. Kaiken kukkuraksi sinä päivänä ja siihen aikaan aamulla salille tultiin klubikortilla, joten voron täytyi olla joku paikan vakkari :( Ällötti koko ajatus, että joku penkonut minun kassia sillä aikaa kun olin oven takana suihkussa!!
Samoin edellisen asunnon parvekkeelta ( asuttiin maan tasalla ) hävinnyt kesäkukat jotka olivat vielä paperipussissa odottamassa aamua jolloin laitan ruukkuihin.
Ja valitettavasti lauantai aamuna huomasin kauhukseni maastopyöräni kadonneen yön aikana tuosta oven takaa pyörätelineestä. Ja varmasti lukittuna :( 3v ja 5v tyttöni kysyivät viimeksi tänään, että " vieläkö sinua äiti kamalasti surettaa..."
Että kyllä näitä riittää!!!
Minäkään en koskaan jätä palauttamatta, jos jotain minulle kuulumatonta löydän. Just vähän aikaa sitten palautettiin nuorelle pojalle kännykkä, joka maasta löydettiin. Avaimia ollaan useammat viety löytötavaroihin jne.
Valitettavasti noita riittää... mutta meillä kävi niin, että siskoni oli tulossa meille kylään, ja tuli bussilla. olin lasten kanssa pysäkilä vastassa, ja siskoni oli käynyt meille kaupassa. joten kun hän tuli ulos bussista, moikkasimme, ja kyselin missä ne ruokaostokset on. sisko katsoi käsiinsä: kasis oli unohtunut bussiin.....
No, ei kun odottelemaan bussia tien toiselle puolelle, että tulisi päättäriltä takaisin, ja kun bussi tuli, katsoi kuski kummissaan, kun sanottiin, että odottaisi,kun tarkistamme onko kassi vielä bussissa. Se oli, joten pienen viiveen jälkeen päästiin tekemään ruokaa kotiin.
Oli kuitenkin ruuhka aika, joten onneksi kukaan ei ollut kassia vienyt.
sille ihmiselle joka oli laittanut Korkeasaaren parkkiksella pojan aurinkolasit syrjään. Olivat ilmeisesti tipahtaneet meiltä tielle ja joku oli siirtänyt ne turvaan auton viereen. Siellä olivat monta tuntia eikä onneksi tarttuneet kenenkään kynsiin!
Multa ei ole koskaan tainnut hävitä mitään, mutta olen monta kertaa löytänyt jotain ja ajatellut miten iloiseksi tulisin itse vastaavassa tilanteessa, jos saisin kadottamani tavaran takaisin. Tuntuisi kamalalta kiskoa lapselle "löydetyt" vaatteet päälle tai kävellä ulkona "löydetyissä" aurinkolaseissa. Eikö ihmisillä ole omatuntoa, joka sanoo mikä on oikein ja mikä väärin?
Mä olen kerran löytänyt Jumbon Stockan vessasta lompakon ja kun vein sen viereiselle kassalle, myyjä oli ihmeissään kun siellä oli vielä rahatkin tallella. Tuli ihan sellainen olo, että yleensä palautetaan vaan tyhjennetyt ja hyötykäytetyt lompakot.
Kerran sain postissa tilaamatta kestovaippapaketin (oli lähtenyt väärälle ihmiselle) ja kun soittelin vaippamyyjälle, hänkin oli ihmeissään kun otin yhteyttä enkä ollut vaan hiljaa ja käyttänyt vaippoja. Miten mä olisin voinut pitää maksamattomia (=varastettuja) vaippoja oman lapsen päällä?
Nyt on kyllä pakko sanoa, että kyllä joka paikassa löytyy se epärehellinen, jos vaan jotain käsistäsi päästät ja huomion suuntaat muualle! Itseltä on hävinnyt niin paljon kaikkea, että en liiemmin käsistäni päästä mitään irti. Kaikki tuntuu kelpaavan...
Ehkä kaikkein ärsyttävin juttu oli, kun olin sovittamassa pukukopissa ja laitoin aurinkolasit pukukoppiin. No sovitin ja kerkesin kassalle, kun tajusin lasien jääneen pukukoppiin. Palasin ja sinne oli kerennyt mennä joku nainen. Odotin, että hän tuli ulos ja kysyin onko siellä aurinkolasejani. Nainen tosi epäröivän näköisenä sanoi, ettei ollut mitään nähnyt...No, ei ollut aurinkolasejani siellä ja olen miltei 100 prossasesti varma, että nainen oli laittanut ne omaan taskuun. Mutta minkäs teet, hymyilet kauniisti ja nielet kiukkusi. Hei hei yli 200€ ja ennen kaikkea se pettymys kun uusia samanlaisia on todella vaikea löytää.
Lasten kohdalla tuo pettymys on hetkellisesti koettelemus, mutta onneksi he unohtavat aika äkkiä. Mitä omalle kohdalleni tulee, niin aina jos huomaan jotain ylimääräistä pyörivän ilman omistajaa, niin olen korjannut talteen ja vienyt johonkin "turvalliseen" paikkaan, ettei joutuisi vääriin käsiin. Esim. kuntosalilla usein pukukopissa voi pyöriä aurinkolasit, puhelin yms. Yleensä kysyn onko ne jonkun siinä lähettyvillä olevan, vai ei. Jos omistajaa ei löydy, niin vien vastaanottoon! Sama kaupassa!
Hih olen joskus jopa juossut kaupungilla nuoren miehen perässä, kun huomasin häneltä tippuvan setelin taskusta kun otti taskusta jotain muuta. Noukin siis setelin ja juoksin miehen perään. Miehen ilme oli aika hölmistynyt kun tyrkytin rahaa käteen ;) No mutta siitä saa ainakin itselle hyvin mielen!