1-vuotiaan pukemisesta
Hei! Muistan täällä olleenkin keskustelua, mutta vertaistukea ja neuvoja kaipaan. Meillä tuo pukeminen, varsinkin ulos lähtiessä, on aina ollut suht hankalaa. Silloin vielä, kun oli muutaman kuukauden ikäinen, auttoi oma ilveily/lauleskelu jne. pukemisen sujumisessa ilman hysteeristä itkua. Nyt jo pitkään on pukeminen aivan kamalaa - äidin kanssa varsinkin. 1-vuotias (esikoistyttö) rimpuilee/kierii/mesoo ja on lopulta aivan hysteerinen, niin että sitten kaatuilee holtittomana ja hysteerisyys kasvaa. Meillä on kaikki aina valmiina ulos lähtöön, omat ja lapsen vaatteet ja muut tavarat, vaihtelevasti puen sylissä, lattialla jne...onko tämä "vaan" sitä tempperamentisuutta, omaa tahtoa jne.? Rauhoittuu sitten, kun päästään ulos tai rappukäytävään. Toki kiukkuaa valjaidenlaittoa jne...Hjälp! Itse olen pysynyt rauhallisena - onko oikea suhtautuminen? Isälleen kiukkuaa hiukan, mummille ei koskaan lainkaan (näkevät noin kerran parissa viikossa vuorokauden verran).
(niin, ilmeneehän tämä tietenkin kaikessa muussakin, syömisessä ym...)
Kommentit (4)
ainakin meillä kiukkua riitti tuossa iässä joka asiasta, ja näin on kyllä ollut aika monella tutulla lapsella tuossa vaiheessa. Mutta yleensä aika auttaa - kun yksivuotias on selvittänyt itsensä (ja valitettavasti myös vanhemmat saavat oman osansa) kanssa nämä "oma tahto"-asiat, pukeminenkin on taas ihan ok. :) Ennen seuraavaa kriisi-ikävaihetta...
En oikein enää muista, mitä tein kiukun aikana, varmaan vaan puin huudosta välittämättä, koska ei siinä oikein muukaan auttanut. Sen muistan, kun kaveri ostoskeskuksessa puki huutavaa lasta ja totesi vaan, kun asiaa kommentoin, ettei hän oikeasti enää huomaa kiukkua. Ja parin kk päästä sekin lapsi lopetti pukemishuudot.
Eli ei kun jäitä hattuun ja korvat kiinni huudon aikana, periksi ei 1v:lle oikein auta antaa.
-Osse ja typykkä nyt 1,5v+
Meillä kuopus 1v2kk on aivan haltioissaan kun saa itse toimia.
Ulos lähtiessä sanon, että missä on kenkä, missä on hattu, missä on takki... jne. Vaatteet on niin, että hän ne itse saa otettua ja oikein onnellinen kun osaa tuoda aina oikean vaatteen. Yksi kerrallaan laitetaan, tyttö odottaa innoissaan milloin saa mennä hakemaan uuden vaatteen. Eikä sitä haeta ennenkuin edellinen on puettu. Itse istun eteisen lattialla ja tyttö tuo syliini pyydetyt vaatteet.
Kiukkua ei juurikaan koskaan tule, ongelmana on vain hattu... miten se pysyisi päässä :)
Tsemppiä!
Kuvasit, kyyli, tuossa meidänkin uloslähtemisen:)
Poika 1v 1kk on myös aina inhonnut ulos pukemista, ja yksivuotispäivän tullessa raivo vain paheni. Ihan sama, pukeeko isä vai äiti, hysteerinen kohtaus on 99% taattu. En osaa siis mitään neuvoja antaa, itse vain puen huudosta välittämättä, toki yritän jutella rauhallisesti tai kiinnittää huomion muualle tms. mutta eipä se mitään auta. Kummallistahan tuo on sikäli, että ulkona on sitten niin mukavaa olla, odottelen tässä vielä, että milloinkahan poika tajuaa syy-seuraussuhteen:D
Mutta samaa kiukkuamista meillä on elämä ollut kuukauden, pari muutenkin - vaippaa ei saa vaihtaa missään paikassa/asennossa, potalla ei haluta istua tai jos hetken istuukin, niin taatusti ei sinne mitään tee (aiemmin tuli jotain lähes joka kerta), nukuttaminen on vaikeaa jne. jne...
En tiedä, ehkä tuo oman tahdon löytyminen unohtuu jossain vaiheessa muutamaksi viikoksi, ennen kuin varsinainen uhmaikä sitten alkaa B-)
Lapsi nyt ihan vähän yli 1 vuotta, ja ulos mentäessä kiukku tulee viimeistään kun housuja puetaan päälle. Olen yrittänyt laulella,ilveillä ja muuta mutta ei enään auta. Paras konsti meillä on että annan lapsen katsella kännykkääni,joka sitten soittaa eri ääniä ja siihen tulee numeroita (näppäimet ei sa olla lukossa,muuten kapistus ei kelpaa hänelle) Tämä on auttanut, mutta en tiedä onko niin hyvä konsti kun periaatteessa anna kiukulle periksi. Mutta toimii meillä,ja jatkamme näin =) onneksi kohta jo kuumat ilmat ettei tartte paljon pukea!