Yli 10 vuoden tauon jälkeen toiveissa vauva
Tervehdys kaikille!
Yritin etsiskellä itselleni sopivaa ketjua mutta en sellaista löytänyt jotenka puuhasin oman :) Mieheni sai puhuttua minut ympäri ja nyt olis toiveissa yhteinen nyytti. Itselläni on 3 jo isoa lasta, 10, 12 ja 15 edellisestä liitosta, miehelläni ei ole yhtään.
Mietityttää vaan onkohan raskaus enää edes mahdollinen, mulla kun ei ole ollut kuukautisia yli 10 vuoteen!! Mulla on ollut 2 Mirenaa peräkkäin, kumpaakin pidin tasan 5 vuotta. Viikko sitten maanantaina kierukka poistettiin ja nyt odotellaan lähteekö kierto edes käyntiin. Toistaiseksi ei ole tullut yhtään mitään vuotoa. Parina päivänä pikku tiputtelua vaan. Ikääkin on jo paria kuukautta vaille 38, mieheni on muuan vuoden nuorempi.
Kenellekkään emme ole asiasta kertoneet. Hankalaa kun mieli tekisi niin jonkun kanssa asiasta jutella :/ Mutta toisaalta en halua turhia uteluita, joko joko joko enkä niitä tuomitsevia tokaisuja että jaa, peruit sitten puheesi. Kuten arvata saattaa, olen monta kertaa sanonut etten enää ikinä :D Mutta minkäs teet kun se kuume iskee niin sitten se iskee. Neuvolan täti oli onneksi tosi rohkaiseva. Meinasi että kyllä tämä hyvinkin vielä onnistuu ja että mikäs meillä on kaikki taloudelliset asiatkin on jo tähän ikään kunnossa. On talot ja autot ja vakityöt. Tosin menotkin noiden kolmen myötä on sen mukaiset. Jotenkin olen yrittänyt ajatella että tulee jos tulee ja jos ei niin ei. Mutta silti löysin itseni eilen varastosta hypistelemästä isompien pikkuruisia vaatteita, jaiks! Nyt jo oikein alan asiaa mielessäni toivomaan niin sitten ei varmaan tärppää.
Ekaa lasta yritettiin vuosi, toista 2. Poika lähti Terolut kuurien jälkeen vasta. Mun kierto oli niin epäsäännöllinen että sitä piti vähän säätää. Juniori olikin sitten kahden viikon työllä valmis. Mutta nyt tosiaan, uusi mies niin ei ehkä noilla ole välttämättä merkitystä.
Kommentit (5)
Hei. Meillä on hieman eri tilanne, mutta vastaan kuitenkin. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä jo pitkään, ja meillä on 13- ja 9-vuotiaat ihanat tytöt. Olen aina ollut varma kahdesta lapsesta, mutta nyt on jostain ihmeestä tullut paha vauvakuume päälle. Mieheni on aina ollut halukas kolmeen lapseen. Rakastan kuitenkin lapsiani niin paljon, että pelkään, veisiko uusi tulokas liikaa huomiota/olisiko ikäeroa liikaa läheisiin sisarussuhteisiin... Itselleni sisarukset ovat todella tärkeitä. Olen 36v. Ikäkin mietityttää, raskaaksitulon ja riskien vuoksi. Kannattaako enää? Mutta järjen äänellä ei tässä taida paljon olla sanomista... ;) Toisaalta elämä on helppoa, mutta en haluaisi tulla 10 vuoden päästä "tyhjään" kotiinkaan... Tsemppiä!
Niin siinä sitten kuitenkin kävi että raskaana ollaan!! Hieman mutkien kautta kyllä... Kierrukan poiston jälkeen terveydenhoitaja soitti, papa lk 3 :( Oli siinä sulattelemista kun edessä oli ensin kolposkopia ja sitten vielä loop-hoito. Ja tietenkin päälle kielto että vauvaa ei nyt sitten saa yrittää ennenkuin äiti on kunnossa. Onnekseni kaikki solumuutokset saatiin poistettua yhdellä kerralla. 7.4 tehtiin hoito ja 2.5 tuli sairaalasta lupa aloittaa yritys. Ja niin ihmeellinen kuin tämä luonto onkin, vaikka olin ihan varma etten kovin hevillä vauvaa enää saa, napsahti täysosuma kuitenkin jo toisella kierrolla. Nyt tässä vasta onkin sulattelemista :D Viikkoja 6+1. Isommille kerrottiin eilen.
Oli pakko alkaa kirjoittelee sinulle. Olen itse kans -76 ja vauvakuume todellinen. Aikasemmasta liitosta 15 ja 13 vuotiaat tyttö ja poika. Nyt uusi suhde reilu kaks ja puoli vuotta vanha. Mies on vuoden nuorempi ja ei ole lapsia. Nyt olen oireillut reilu kaksi kuukautta raskausoireita. Raskaana en todennäköisesti ole kun sterilisaatio tehty kaksivuotta sitten eron jälkeen kun päätin ettei lapsia enää tule vaikka uusi mies löytyisikin. Mutta toisin kävi vauvakuume niin kova että kaikki kiinnittymiskivuista lähtien olen tuntenut. Raskaustestit näyttää negaa ja niitä olen monta tehnyt mutta pian pakko testata uudelleen kun oireilu senkun jatkuu. Tämä on tuskaa tämä oireilu ja vauvakuume. Mies on hieman vauvaa vastaan kun olen ehdotellut että poistaisin klipsit. Nyt todella toivon että olisin raskaana. Ovulaatio tapahtui kuumeen kanssa. Minulla tosi epäsäännöllinen kierto ja nyt 46 päivää menkkojen väli. Joten en voi menkoistakaan tietää todellisuutta olenko pieniin päin. Kirjoittelen sulle jos tässä piakkoin testailen taas ja miten oireiluni jatkuu. Sinulle hyvää vointia ja onnelista raskaus aikaa.
Minä olin kanssa jo päättänyt että lapsilukuni on täynnä. Ja pian mieheeni tutustuttuani sen myös hänelle ilmoitin. Tulloin hän sanoi että on ihan ok, jos hänellä ei ole bilogisia lapsia. Vaan miten se mieli muuttuikin :) 4,5 vuotta ollaan oltu yhdessä. Ja kun hänen kaveripiiriinsä rupesi syntymään esikoisia, iski hänelle vauvakuume. Ja sitten se tarttui minullekin. Yli puoli vuotta jauhettiin asiaa. Voitasiko, saataisko, jaksettaisko, uskalletaanko jne. Mulla tuli sitten kierrukan viisi vuotta täyteen ja oli päätettävä vaihdetaanko vai otetaanko kokonaan pois.
Toivottavasti miehesi taipuu vauvan kannalle sillä biologinen totuushan on ettei asiaa enää voi kovin kauaa siirtää. Mulle lääkäri sanoi loop-hoidin yhteydessä että muutaman kuukauden odotus on vielä ihan ok, mutta vuoden enää ei. Harmittaa jos miehesi parin-kolmen vuoden päästä muuttaa mielensä ja silloin voi jo olla liian myöhäistä.
Olisipa ihana jos luonto olisikin hoitanut asian teidän puolesta ;)
Kiitos mukana elämisestä, on tämä aika ihmeellistä näin 11 vuoden jälkeen. Ihan kuin eka kerta.
Mukavaa lukea vauvahaaveistasi. Itse olen nimittäin samantyyppisessä tilanteessa. Minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta (8 ja 11v) ja miehelläni kaksi jo teini-ikäistä lasta edellisestä suhteestaan. Vaikka olin jo ajatellut että lapsikiintiöni alkaisi olla täynnä, niin mitä vielä, nyt haaveilemme yhteisestä lapsesta :)
Gynekologi poisti juuri kuparikierukkani, joka oli lähtenyt pois paikaltaan, hiukan hassua sekin. Itsekin pohdin että voinko enää edes saada lasta, ikää tulee juuri 39 täyteen.
Meillä taitaa olla jo suurperhe muutenkin kasassa, joten en sinänsä koe enää mitenkään hankalana että tähän vielä yksi tulisi. Tosin en ikinä ole edes haaveillut tulevani suurperheen äidiksi. Mielessäni on aina ollut että haluan vain 2 lasta, siis tähän asti :)
Olen kertonut lähes kaikille kavereille jo kuumeilustani. Osa on ollut innoissaan, suurin osa on ollut kauhuissaan. Kyllähän sitä itsekin hiukan miettii miten helppoa elämä on kun lapset ovat jo noin isoja, mutta kuitenkin sitä olisi valmis aloittamaan vielä kaiken alusta.
Kerrohan miten vauvakuumeilut siellä etenevät?