Keskenmenon jälkeen :TOUKOKUU2011

Nippe82 (29 v) esikoista yritetty 02/10 alkaen kkm todettu 08/10 rv 13+0 (vauva kuollut rv 7+3) ja tm 04/11 Apuna jatkossa clomit ja disperin 100 mg



Toivottavasti saadaan aktiivinen ketju, kiitos Malica kun kokoat, minun atk taidot ei siihen riittäisi ;)



Anir: Toivottavasti tällä kertaa tärppää!!!!



Malica: Kannattaa varmasti oman mielenrauhankin vuoksi piipahtaa lääkärin juttusilla. Jos on mahdollista.



Niisku: Kiva kuulla, että siellä kaikki hyvin! Jos ikinä raskaudun enää koskaan edes, niin en varmasti tule nauttimaan yhdestäkään raskauspäivästä/viikosta vaan pelko tulee olemaan jatkuvasti mukana. Otan asenteen, että iloitsen vasta, jos/kun vauva syntyy terveenä. Eli noudatan kyllä raskaana olevien suosituksia ruuissa ym, mutta kyllä nämä kokemukset oman jälkensä jättää... Kumpa meilläkin joskus! En sillä että olisin kenellekään kateellinen, mutta jotenkin ei enää jaksa uskoa omalle kohdalle mitään hyvää tai onnistumisia...



Täällä odotellaan huomista illan gynen aikaa. Katsotaan mikä tuomio tulee. Onko kohdusta enää mitään jäljellä näiden kaavintojen seurauksena. Pitäs varmaan kysymyslista kirjoittaa lääkärille, jotta muistaisi kysyä kaikki mitä on miettinyt. Jännitän niin kovasti lääkäreitä ja piikkejä ym. että kyllä kaikki ajatukset katoavat muistista! Toivottavasti saadaan lähete tutkimuksiin/hoitoihin, mutta eihän ennen kesää keretä mitään tutkimaan... KP 20/24-32 (ennen km). Tässä kierrossa yritys jäi pois, kun mies on viikon reissussa, tosin en ole bongannut ovista tai ajatellut asiaa ollenkaan. Odotellaan niitä ekoja menkkoja ja aloitetaan clomit + disperiinit avuksi. Käyn kertomassa teille kuulumiset lääkärikäynniltä.

Anir 35v, lapset -04 ja -06, kolmas toiveissa, miehen mielipide vaihtelee. Km 07/10 rv 11



Eipä tässä nyt muuta kuin piinailua seuraavat kaksi viikkoa... Mulla on kyllä raskausoireet alkaneet aina jo ennen menkkojen alkua, joten tiedän varmaan jo reilun viikon kuluttua tärppäsikö. Epäilen kyllä, vaikka ajoitus meni nappiin (mies ei kyllä sitä tiedä :)) ) Mutta kun ei ole tähänkään mennessä tärpännyt, niin miksi nytkään. Olishan se ihanaa jos...



Toivotaan tähän pinoon vilkasta keskustelua

Ilmottaudun kanssa mukaan. Oon käynyt koko ajan lukemassa ketjua aktiivisesti vaikka välillä päättänytkin etten edes lue, jos helpottaisi kun ei koko ajan ajattele asiaa, mutta enpä ole saanut pysyttyä poissa. Eipä tosin ole ollut mitään kerrottavaakaan tuntemukset vaihdelleet laidasta laitaan niin kun monella muullakin.



Eli siis JaSu84, ensimmäistä kovin haluttua lasta yritetään 07/2010 aloitettu yritys. Tuulimuna todettu rv7+5 10/10, molemmat ollaan 27v.



Toivotaan Anir että sullakin nyt tärppäis, kun oviksenkin saitte hyödynnettyä. :)



Itse alotin joulukuussa käyttämään CB:n digiovistestejä kun kierto heittelehti tosi kovin tyhjennyksen jälkeen, mikä teki oviksen hyödyntämisestä tosi vaikeeta. Oviksen bongasinkin hyvin heti tammikuussa ja sitte menikin kolme kiertoa ettei mitään hymynaamaa näkynyt. Meinas tosissaan jo usko mennä kun ei voinut edes toivoa raskautuneensa kun ei mitää ovistakaan ilmesesti ollut. Nyt sitten onneks tässä kierrossa sain sen kauan kaivatun hymynaaman siihen testiin kp25 ja saatiin se ovis hyödynnettyä :)



Nyt sitte yritän olla kuulostelematta jokasta vihlasua ja oiretta etten taas putois korkeelta ja kovaa, mutta silti sitä jostain syystä vaan jaksaa taas uskoa että ehkä tää on nyt se meidän kierto. Olis ihanaa saada tammivauva kun itekin oon tammikuussa syntynyt. Ei sillä tässä vaiheessa alkaa ihan kaikki vauvat olla jo toivottuja, syntyis se sitten ihan mihin aikaan vuodesta vaan.



Kierto on tosiaan heitelly tyhjennyksen jälkeen 32-45päivää ja tästä kierrosta olis hymynaaman perusteella tulossa 39 päivää. Dpo12 ajattelin uskaltaa testata, eli sunnuntaihin asti pitäis vielä jaksaa odottaa ja yrittää olla tulematta hulluks oireita keksiessä.



Tulipas pitkästä aikaa jaariteltua. :)



JaSu84 kp32/39 (tämä kierto)

Kivaa kun saa kerätä uutta listaa,et keitä tää kuumeilu viellä kiinnostaa.Harmi kun toi kuva pitäis ladata aina uudelleen tuohon,kun muokkaa ekaa viestiä,joten en taida jaksaa.Siinä oli kumminkin mun kuopus,jonka syntymää haikeudella muistelen.Sen jälkee tullu vaa enkeleitä,kun noita kahta mainuttuakin ennen oli ja on ollut....



Jasu,onkohan muuten siinä joku ongelmanpoikanen myös,että ovis noin myöhään,nääns kun sit ei alkiolle jää aikaa kiinnittyä jois toi loppukierto on kovin lyhyt.



Tää on joskus sellasta salatiedettä...



Enhän mä tänään mitään ehtinyt soittaa lääkäriin,olin lapsen kaa sairaalassa liki 7 tuntii,pienin tenava mukana...muksu oli leikkauksessa,ja oltiin sairaalassa sitten koko ajan.Sai laittaa mielikuvituksen liikkeelle että saatiin aika kulumaan.Muuten oltais lähdetty pois,mutta kun sanottiin,että tyttö tuuaan heräämöön jo reilun tunnin päästä,ja että herää siitä nopsaa.No leikkaus kesti 2 tuntii ja tytön virkoominen kauan.No pikkuinen nukahti sitten kun lähdettiin,niin ihan heti autoon.Reippasti jaksoi!



ja huomenna jatkuu juoksut.Pitäis ehtii soittaa hoitajaakin tänne parin vk päähän,kun itsellä on neurolle aika.No pitkä stoori,mutta oli kuulkaa käsiveritulppaepäily het tuossa vuoden alussa,ja siitä tää.



Mut yhden jutun sain hoidettua sairaalasta käsin,varasin vyöhyketerapia ajan.Kävin jo viime kierrossa hoidossa,ja aion jatkaa,kunnes...ja varmaan senkin jälkeen.

Illalla vasta gyne aika, mutta en malttanut olla kommentoimatta ;)



Malica: En nyt oikein ymmärrä näistä terveyteen liittyvistä jutuista, mutta onko tuo käsiveritulppa vähä sama asia, kuin tukos verisuonessa=trombi? Mulla on ollut e-pillereistä todennäköisesti aiheutuva veritulppa jalassa ja koska nyt on kaksi km takana, lääkäri määräsi seuraavaan raskauteen lasten disperiiniä 100 mg per päivä alkaen kierron 3. päivä ja sitä syödään varmaan sinne asti kunnes aloitetaan fragmin pistokset. Eli jos on tukostaipumusta (mulla ei ole edes geenivirhettä, onneksi), niin se voi aiheuttaa keskenmenoja. Eli koska istukassa on niin pienet verisuonet alussa, että pienikin hiutale voi tukkia sen. Itse olen käynyt myös vyöhyketerapiassa aina kierron alkupäivinä tämän vuoden alusta alkaen. En tiedä onko siitä hyötyä, mutta mukavaa aikaa itselle ainakin. Minulle ainakin vyöhyketerapeutti sanoi, että jos tulee raskaaksi, niin sitten ei voida enää tehdä vyöhyketerapiaa, jottei sillä aiheuteta keskenmenoa. Sitten taas loppuraskaudessa sitä voi käyttää synnytyksen käynnistykseen. Nyt vaan odottelen että on kulunut 8 viikkoa kaavinnasta, jonka jälkeen on taas mahdollista aloittaa vyöhyketerapia.

No sanosinko, että suksikoon kuuseen koko lääkäri. Eli aivan hukkakäynti. Sanoi, että ei mitään lähetteitä lapsettomuustutkimuksiin, kerran ei ongelmaa raskaaksi tulossa ja ollaan liian nuoria vielä (minä 29 ja mies 30). Niin mutta kun on yritetty jo pian 1,5 vuotta...

että voikin hitaasti mennä tää piinaviikko.



Malica: Voihan se olla et ovis on ollu tosi myöhään niissä kierroissa missä en oo sitä saanu bongattua, mut sillon tammikuussa kun sen hymynaaman edellisen kerran sain niin sillon meni tasan 14 päivää niin tuli täti kylään. Täytyy nyt kattoa jos ei tästä kierrosta raskaudu niin sitten jos en rupee sitä ovista säännöllisemmin löytämään niin varmaan soittaa jo jotain aikaa neuvolaan. Inhottavaa jos sen takia menee kiertoja hukkaan kun ei ovista tapahdu. Mites toi vyöhyketerapia...mihin sen niin kun pitäis auttaa? Mulle on nää "poppakonstit" kaikki aika vieraita :)



Nippe: Kurjaa että toi sun gynekäynti meni noin :( Mutta tekikö se siellä jotain tutkimuksia, et oliko kaikki noin niinku päällisin puolin kunnossa?



ON: aika kuluu siis TODELLA hitaasti. Sunnuntaihin asti siis aattelin malttaa odottaa testausta. Toisaalta haluais odottaa siihen asti et ois pitäny tädin jo tulla kun vihaan sitä pettymystä kun siihen testiin se nega pärähtää, mut sit kun sen tietää et ei kuitenkaan malta odottaa ja eikö kuitenkin Dpo12 pitäis näkyä testissa jotain? Tässä kierrossa oon nyt kokeillu sitä et alkukierron join greippimehua joka päivä ja nyt oviksesta lähtien punkkua, katotaan oisko siinä jotain taikaa ;)

Jasu: kerroit, että poppakonstit ovat vielä kohdallasi melkeinpä käyttämättä, mutta itse olen tykännyt vyöhyketerapiasta. Toki toivotaan, että sinulla tärppäisi tästä kierrosta greippimenhun ja punkun voimalla ;) Vyöhyketerapian ideana näissä lapsettomuusasioissa on, että sillä tasataan omaa hormonitoimintaa, esim. jos on epäsäännölliset menkat, voivat ne tasaantua. Vyöhyketerapiassa on tarkkaa se, että kierron alkupäivinä sitä voi tehdä, mutta oviksen aikaan/jälkeen ei, koska sillä voidaan aiheuttaa myös keskenmeno. Olen kuullut jopa, että jotkut käyttävät tätä ehkäisykeinonakin...



Poppakonsteista itsellä ollut käytössä vyöhyketerapia (sitä ei kai voida lääketieteellisesti todistaa onko vaikutusta), kylmäpuristettu vehnäalkioöljy, foolihappo ja sitten nyt lisänä lääkärin määräyksestä clomit ja disperiini 100 mg päivässä. Tosin odottelen niitä menkkoja edelleen, jotta pääsisin testailemaan... Tuntuu nyt, että oon ihan loppu ja että ei vois vähempää kiinnostaa alottaa taas yritys uudestaan, kun eihän se kuitenkaan taas onni kestä... Kaikki seinät kaatuu päälle, julkinen puoli ei ota hoitoihin tai tutkimuksiin...Jotenkin jo ekan keskenmenon jälkeen parin kierron yrityksen jälkeen tuli tunne, että seksiä on harrastettava vaan yrityksen vuoksi, jos ei illalla jaksettu, niin sitten aamulla kello soimaan viideltä, jotta ennätetään puuhastella ennen töihin lähtöä... Mutta jos se ainoa kierto menee hyödyntämättä, jossa voisi elämänsä aikana onnistua. En vissiin oo yhtään stressaantunut ;)



Minä tiedän, että mies tukee minua eikä haluaisi esim. erota sen vuoksi ettei saada lapsia. Me rakastetaan toisiamme yli kaiken ja on jo niin monta suota rämmitty, jos onnen hetkeäkin yhdessä, pian 11 vuoden ajan. Mutta miten ihmeessä kestän itseäni, jos pilaan toiselta mahdollisuuden saada lapsia. Minun kanssa se ei taida onnistua. Minä onnistun tappamaan vaan kaikki meidän lapset, tietämättä mitä teen väärin. En halua, että tämä tuhoaa suhteemme, mutta en voi ottaa sitä kontolleni, että minun takia toinen jäisi ilman lapsia. Miten kestäisin itseäni?

Mä opiskelen itsekin reflexologiaa,eli juuri tätä vyöhyketerapiaa,ja käyn itse hoidossa,nyt tän "vaivan" takia.Sehän on luontaishoito,jonka idea on aktivoida kehoa korjaamaan itsessään vikaa,antamalla sille vähän potkua.

Joten ei tosiaan mikään lääketieteellinen juttu.

Mä käyn kahdesti alkukierrossa,ja sit vaan odotellaan.Muutenhan voi käydä milloin vain,mutta jos on vauvautuminen toiveissa,ei härkitä mitään oviksen jälkeen.Tosin,jos esim mies hieroo sun jalkoja,niin hän väkisinkin koskee kohdun ja munisten vyöhykkeeseen.



Mä tutustuin opiskelujeni myötä sellaseen luontaiseen lisäravinne sarjaan,josta nyt ostin kokeeksi yhtä juttua,josta puhuttiin oman terapeutin kanssa,että on sellanen monipuolinen hyvä "vauvaan valmistava" tuote,sisältää myös sen tärkeen foolihapon.Innolla nyt ootan että saan sen :) Synteettinen foolihappo ei imeydy niin hyvin jne,no näistä voisi pitää luennon mut joskus si.



Joten täällä puksutellaan kp 5 ihan kivois fiiliksis,ja kassotaa mitä tuleman pitää.Ovistakin pitää muistaa alkaa tikutella varmaan 5-7pv päästä...

Mitenkähän sitä osaisi olla ajattelematta mahdollista raskautumista. Kun pettymään joutuu kuitenkin... On se vaan niin vaikeaa.

Meidän kuopus, nyt 5v, sai aikanaan alkunsa kertalaakista ja oli täysi yllätys, että tuolla tavalla voi lapsi oikeasti saada alkunsa, vaikka toista lasta silloin toivottiin. Kyllä oli helppoa, kun ei tarvinnut ajatella olenkohan raskaana... Nyt ei muuta päähän mahdukaan, vaikka parastahan olisi, jos ei ajattelisi koko asiaa. Vielä on reilu viikko odoteltava, onneksi minulla ei ole raskaustestejä varastossa, ei tartte testailla ja pettyä



Anir kp 20/28-30

Anir: Piinaviikkot tuntuivat itselläkin aikanaan niin hemmetin pitkille ja kauhistuttaa ajatuskin siitä, että sama odottelu, yrittäminen ja piinailu alkaa taas uudestaan! En tiedä enää kuinka pää kestää. Kumpa vain voisi vaipua piinaviikkojen ajaksi johonkin horrokseen tai nukutukseen... Aika elämässä ei ole ikinä kulunut näin hitaasti kuin nämä viimeiset 1,5 vuotta. Pidetään peukkuja, että teillä tärppää tällä kertaa!



Täällä hermoraunio olo jatkuu. En tiedä enää miten päin olla ja elää. Tuntuu vaan, että kaikissa asioissa seinät kaatuu päälle. Muutto on pian ja remppamiesten piti tulla tekemään remppa uuteen kämppään toukokuun alussa, mutta kas kummaa eivät ole vieläkään aloittaneet... että kiva muuttaa sitten keskeneräiseen kämppään... Sitten tämä lapsettomuusasia... eli neuvolantädilläkin on sähköposissaan lupaus tältä lapsettomuuslääkäriltä, että kirjoittaa minulle nyt sen lähetteen sinne lapsettomuuspolille, mutta se jästipää lääkäri ei suostunutkaan sitä kirjoittamaan... No nyt sitten yritetään keskiviikkona terveyskeskuslääkärin kautta, jos hän sen lähetteen laittaisi. Tiedän, että kaavinnasta on vasta 3,5 viikkoa, mutta samalla lääkärikäynnillä toivottavasti saan reseptin johonkin lääkkeeseen, jolla saataisiin kuukautiset alkamaan. En jaksa enää odottaa kuukautisten alkamista, sillä enhän pääse syömään niitä clomeja ja disperiinejä ennen kuukautisten alkua. Eli toivoa ei ole edes olemassa ennen kuukautisia. Tuntuu, että jokainen päivä jonka joudun vielä odottamaan on ajan haaskausta ja hukkaan heitettyä elämää. Täällä alkaa olla epätoivo niin pinnassa, että kerran lähetettä en tunnu saavan muuten sinne lapsettomuuspolille, ainoa vaihtoehto on tulla pian uudelleen raskaaksi ja kärsiä taas yksi keskenmeno. Sen jälkeen ne eivät voi olla enää tutkimatta... En sitten tiedä miten keltarauhashormoni vaikuttaa jos sillä kuukautiset käynnistetään? Ja lisääköhän se veritulpan riskiä, koska e-pillereistä jo sellaisen olen saanut. Mutta olen valmis mihin tahansa...

Eli ne tiedot vielä.. Pupuliini (29v), esikoinen toiveissa, km 10/09, kem. raskaus 6/10. Yritys aloitettu 3/09.



Tää ei oikeesti voi olla totta! Mulla alko menkat kp 25, mitä ei ole tapahtunu ikinä. Mikähän mulle nyt on tullu, et kierto yhtäkkiä heittää näin? Menkkojen ois pitäny alkaa vasta ma-ti koska kierto ollu 29-30 pvää jo pitkään. Tää ei ymmärrä!!!! Ainut positiivinen juttu on tietty se, et nyt pääsee taas uuteen kiertoon ja uuteen yritykseen nopeemmin. Mut jotenkin mulla oli sellanen tunne, et nyt ois voinu jotain tapahtuakin. Noh, nää "tunteet" taas tiedetään. Harmittaa silti!



Nippe, noi sun tuntemukset oli ihan kun mun suusta. Me ei kans sillo alussa päästy mihinkään tutkimuksiin. Ihan syvältä tollanen.

Ja mä mietin vieläkin tosi usein tota et vienkö mä mieheltäni oikeuden omaan lapseen, kun en kerta hälle sitä itse pysty antamaan! Ei oo kiva fiilis. Mut en usko et miehesi olisi edes minnekään lähdössä, vaikka sen mahdollisuuden hänelle antaisitkin. Toivon kovasti et se terkkalääkäri nyt laittais sen lähetteen eteenpäin. Se ainakin helpottaa stressaamista hiukan.. Vaikka se on hidasta (pitkä ja kivinen polku), mut tietää ainakin et jonnekin suuntaan ollaan menossa.



Anir, mä toivon oikeesti, et teillä nyt tärppää! :)

Jasu, ja peukkuja myös teille! :)



Malica, kiva kun jaksoit tehdä tän kuukausipinon :) Me nyt sit sun kans aletaan jahtaamaan ovista. Sä tosin viikkoo aiemmin.



Mä kävin viime vuonna kans vyöhyketerapiassa. Sen aikaan sain ton kemiallisen raskauden. Se oli aivan ihanan rentouttavaa ja ihanaa omaa aikaa. Täytyisi varmaan taas aloittaa uudestaan :) Tosin työt tuntuu hiukan häiritsevän tätä vapaa-aikaa, kun tuntuu ettei vapaa-aikaa juuri ole.



Mut voisko joku nyt oikeesti saada plussan ja auttaa mua uskomaan raskautumisen ihmeeseen?!

ja kiva kun Pupuliinikin ilmoittautui tähän aktiivisten ketjuun :D



Jeps eilen oli kp 7 ja menkkojen jälkeen sain ukon ekaa kertaa viereeni.On se kumma et heti niinku toiveet nousee,ei enää osaa harrastaa seksii muuten vaan,aian mieleen putkahtaa ajatus.Ja voi pojat kun on oviksen aika käsillä,on se puuhailu vaan ihan toista sillo ;)



Täytyy sanoa,että on meitä naisia kuulkaa paineilla heitetty!Miettiä viellä suhteen pysyvyyttä jos ei saa lapsia :( Mut miehetkin ajattelee noin.Eli sikäli kannattaa vaan avoimesti puhuu asiasta,sanoo että tälläsiäkin fiiliksiä mulla.



Mulla on nyt kakkos vyöhyketerapia ens keskiviikkona,kp taitaa olla silloin 12? No ovis siinä sit tulee milloin tulee,JOS tulee...mulla olis kyllä testit tuossa valmiina,mut mitenköhän mä nyt ajattelin etten mä käytä niitä kuitenkaan.Se on varmaan tää kun juuri oli toi hailakka plussa systeemi,et vähän niinkun hermot heikossa kunnossa asian kanssa.Sitäpaitsi suunnittelin syksyä,"kiinnittää" itseni johonkin vuoden prrojektiin.Tällaista itsesuojelua.Ei vaan voi elää niin,et vaan raskautta varten,josse-joskus-kenties-suvaitsee-alkaa

Huomenta munkin puolesta.



Pupuliinille tervetuloa! Nyt on kyllä paljon kivampi kirjotella tänne kun tietää että ketjussa on aktiivisesti mukana ne jotka vielä haluaa. Ja kiitos peukuista :)



Malicalle ja Nipelle kiitos tosta vyöhyketerapia-infosta. Voisin vaikka kokeilla jos tästä kierrosta ei nyt ihmettä tapahdu. Oon ihan samaa mieltä Malican kanssa tosta et miehilläkin on noita paineita. Mun oma mies joskus ihan suhteemme alkuvaiheessa jo, varmaan vuoden tai kahden seurustelun jälkeen, jutteli joskus (hieman maistissa tosin) että hän pelkää ettei voi mulle koskaan antaa lasta. Hänellä on enon parisuhde joskus kariutunut siihen ettei lasta tullut ja ilmeisesti sieltä sitten tullut toi pelko vaikkei sillon ollut vielä todellakaan ajankohtaista meille. Hän kuitenkin tiesi miten kovasti mä lapsia haluan. Et kyllä ne miehetkin niitä miettii.



Huomenna olis sitten testauksen aika, dpo12 ja luotan siihen että sitten jo näkyy jos on näkyäkseen. Oon töissä päiväkodissa ja meillä on siellä nyt parvorokkoa, niin ihan senkin takia haluan tietää mahdollisimman pian jos oonkin raskaana, kun se voi ilmeisesti aiheuttaa keskenmenoa. Oireita oon yrittäny olla kuulostelematta, mut lämmöt on ollu koholla. Aamulämpö ollu 36,5 ja iltaisin siellä 36,7 ja mun normilämpö on sellasta 35,8. Viimeraskaudessa ainakin lämmöt oli koholla, mutta odotellaan huomiseen niin ollaan viisaampia :)

Kiitos ja kumarrus tämän kuukausipalstan tekemisestä ja päivittämisestä! Tänne on alkanut jo vähän tieheämmin tekstiä tulemaan... Tosin kesä tahtoo olla vähän sellaista aikaa, että koneelle ennättää harvemmin, mutta yritetään pitää tää nyt "elävänä".



Pupuliini: Tervetuloa joukkoon. Teillä yritystä jo siis vuosi kauemmin kuin meillä. Ettekö ole vieläkään päässeet tutkimuksiin? Mistä saat ammennettua uskoa onnistumiseen? Minä kun alan olla menettänyt toivoni koko asian suhteen! Tiedän olevani kaikki nyt heti tai ei ikinä ihminen joissakin asioissa ja varmaan tään epäonnen tarkoitus on sitten kasvattaa tätä kärsivällisyyttä... Ei mieheni ole minua jättämässä mihinkään ja kauhistuttaisi edes ajatella eroamista, mutta jos en pysty meille lasta saamaan, niin en voi olla niin julma, että veisin toiselta mahdollisuuden saada lapsia. Tiedän, että oltas varamasti onnellisia ihan kaksinkin, mutta lähinnä nyt on kyse vaan siitä, että en voi keneltäkään viedä mahdollisuutta omaan lapseen. En itse halua erota eikä varmasti mieheni, mutta en voi asettaa omaa onnea toisen edelle. Mieheni ansaitsee saada oman lapsen. Vaikka oltiin jo sovittu, että jos tää toinen ei onnistu, niin hankitaan koira, mutta tässä sitä samaa kehää taas aletaan tallata...



Täällä päivät matelevat ja vielä keskiviikkoon aikaa arvauskeskuksen lääkärille (ei siis oo oikee gyne). Kp 25/24-35 (ennen tätä viimeisintä kaavintaa). Menkoista ei siis tietoakaan, eikä gyne pystynyt tiistaina sanomaan mikä vaihe kierrosta menossa. Keskiviikosta- perjantaihin oli kyllä alavatsan jomotusta (menkkamaista tunnetta), mutta en tiedä sitten tarkottaako se yhtään mitään. Muistelen ennen kokeneeni joka kierrossa samankaltaisia oireita n. viikkoa ennen menkkojen alkua... Mutta kaipa tää pätevä gyne ois nähny ultralla, jos menkat ois pian saapumassa..

Jasu, kuinka kävi? Testasitko?



Malica, eikö oo kumma juttu miten ne toiveet aina nousee kun on seksiä harrastanu?! Toiveet vaan jaksaa nostaa päätään, vaikka jossain syvällä mielessä tietää et ei kuitenkaan mitään vieläkään tapahdu.. Välillä toi ärsyttää niin paljon, kun sit slkaa se kaikkien oireiden kyttäily.



Nippe, meillä vähän reilu 2 vuotta yritystä takana ja ollaan kyllä päästy tutkimuksiin. Ne vaan etenee toooosi hitaasti. Ja se tutkimuksiin pääsy veny sen keskenmenon takia. Nyt on tutkimuksissa menossa se vaihe, et molemmat on tutkittu. Miehen sperma tosi hyvälaatuista ja minussakaan ei vikaa, paitsi endometrioosia löytyi helmikuisessa tähystysleikkauksessa. Lapsettomuuslääkäri oli sitä mieltä, et elokuuhun asti yritystä vaan, koska hänen mielestä on nyt puoli vuotta hyvää aikaa raskautua ton operaation jälkeen. Sit jos ei tuu tärppiä, niin alotetaan clomit elokuussa jne. Ihan kun tässä ei ois jo reilu 2 vuotta yritetty.. ihan päätöntä. Mut tää on hidasta julkisella puolella, ainakin täälläpäin!

Ja kysyit et mistä saan ammennettua uskoa onnistumiseen. En tiedä, välillä en mistään. Mun usko alkaa olla ihan loppu, mut pakko vaan silti yrittää. Eihän tässä muukaan auta. Kyllä mä oon niin rikki tähän tuloksettomaan yritykseen.

Meillä kans miehen kans puhuttu siitä et entäs jos en voi lasta sille antaa, kun ilmeisesti vika minussa, kun sillä simpat hyviä. Mut ei se haluu musta erota. Tuntuu vaan niin julmalta evätä toiselta mahdollisuus omaan lapseen. Mut onhan tässä onneksi vielä mahdollisuuksia ja hoitoja, joilla oma lapsi saada. Ollaan myös puhuttu adoptiosta, jos muuten ei saada lasta. Aika näyttää.

Ja kyllä pätevän gynen luulis näkevän oviksen tulo, sikäli mikäli on munarakkuloita katsellu. Mut toivotaan Nippe, et ne sun menkat nyt nopee tulis, tai sit tulisitkin suoraan raskaaksi :)



Täällä menkat kohta loppumassa. Hassua et nyt ne kohta jo loppuu, kun niiden pitäis vasta kohta oikeesti alkaa.. Taitaa mun kroppa olla nyt vähän sekasin!! Mut kohta pääsee taas uuteen yritykseen.



Hyvää alkavaa viikkoa naiset! :)

En eilen ehtinyt koneelle, kun oli aika kiirus päivä.



Olin edellisyön yksin kotona, kun mies oli kaverinsa mökillä. Säpsähdin sitte aamulla klo5 hereille kun koira piti jotain ääntä, unen läpi kuulosti ihan sille et joku ois tullu sisälle. Säikähdyksen jälkeen en sitte saanut enää unta varsinkin kun päässä pyöri vaan se testi ja puolen tunnin pyörimisen jälkeen päätin sitte mennä tekemään sen. Jostain syystä jännitti ihan hulluna, vaikka noita testejä on tullut jo muutama tässä tehtyä.



Mulla oli CB:n digitaalinen testi, kun sellasen sai kaupan päälle kun tilas niitä ovistestejä. Niin siinä vaan kävi että siihen tosi nopeesti pärähti "gravid-raskaana". Olo ollut tosi sekava ja ristiriitainen. Toisaalta iloinen plussasta toisaalta hämmentynyt, epäilevä ja pelokas, et mitä jos taas tapahtuu jotain. Täytyy vaan yrittää mennä päivä kerrallaan.Tonne odotuspuolelle en kuitenkaan ihan vielä varmaan uskalla, eli jos sopii niin pyörin ainakin pari päivää vielä täällä. Kyllä koko päivä piti eilen vähän väliä kurkistaa sitä testiä että lukiks siinä ihan varmasti niin.



Nyt vaan sitte kaikki seuraatte mun esimerkkiä, eikö niin.



Pupuliinille onnea , nyt vaan ovista metsästämään :)



Ja Nippe, jospa se gyne ei osannu sanoo kierron vaiheesta kun olitkin jo raskautunut. Luulis että olis ammattilaisen kuitenkin pitäny pystyy jotain sanomaan.



Soitin äsken työterveyteen, kun meillä on päiväkodissa ollut sitä parvoa, ja yritin selvittää mitä teen. Mut eihän ne siellä mitään tienny. Nyt täytyy odottaa neuvolan soittoaikaa joka on 9-10 ja yrittää sitä kautta. Yhtään ei huvittais mitään ylimääräistä riskiä ottaa, kun muutenkin voi sattua mitä vaan. Onneks tänään alkais työaika muutenkin vasta 9.30. Nyt vaan siis odotellaan.

Siis sä testasit pari pv ennen kierron loppua?



Hitsi mulle jääny niin kauhea trauma noista raskaus- digitesteistä,et haluun vaan nähdä viivoja.Mullakin olis taas näyttänyt vaan et raskaana,sen reippaan viikon,mitä mä tuskailin niie haaleiden viivojen kanssa.



Harmi nyt jos sä heti meijät jätät,mutta onhan sulla

**HYVÄ SYY** joten kun meet odotuspuolelle joskus niin tervemenoo eikä takasin tuloo,eiks nii

:)



----

Mä mietin et testaanko ees ovista.Taidan kuulostella vaa fiiliksii,ja jos ei nyt tärppi käy,niin ens kierrossa vois olla jo niin epätoivoinen taas :)

Täytyy sanoo että meillä se ei ole kyllä tahdista kiinni tuo raskautuminen,tai sitten se kääntyy päälaelleen jos liikaakin puuhaa,huononeeko simpat vai mikä siinnä oli?

Mä kumminkin ensisijaisesti haluun touhuilla silloin ku sille tuntuu,ja onneks keskikierrossa tuntuu,tarpeeks usein.

Onko muilla halut selkeesti korkeemmalla keskikierrossa????

Hyvä että täällä edes joku saa positiivisia testejä :)



Minulla on ihan sellanen fiilis, että eipä tärpännyt tässäkään kierrossa, vaikka kerrankin oli yritystä sopivaan aikaan. Menkkamaista jomotusta on, mutta ei mitään mahdollisia raskausoireita, tissit ei ole pätkääkään kipeät (ja se mulla on aina ollut eka oire). Kyllä tässä taitaa joku olla miehen puolella näissä lisääntymisasioissa, kun ei tärppää sitten millään.

Tätiä siis odotellaan kylään loppuviikosta :( Onneksi minulla ei ole yhtään raskaustestiä varastossa, varmaan en malttaisi olla testaamatta, ja siitähän seuraisi vain pettymys

että lasten kanssa hermo pinnassa, PMS-oireet pamahti pahimmoilleen päälle, ja alavatsaa juilii niin kuin aina ennen menkkoja. Voihan tylsyys...

Luteaalivaihe taitaa meitsillä olla aika lyhyt, milläs sitä hoidetaan, jos lähtisi lääkärin pakeille? Toisaalta en tiedä viitsinkö nähdä vaivaa, kun mies ei ole mitenkään innoissaan vauvahankkeessa mukana. Ehkä pitää hommata se kierukka...



Anir kp 24/26-30