Keskenmenon jälkeen :TOUKOKUU2011

Onnea paljon plussasta! Ja tsemppaa meitäkin onnistumaan, jos et heti uskalla karata sinne odottajiin!



Anir: Mulla ainakin tässä vikassa raskaudessa oli menkkamaista juilintaa ennen plussaa ja olin täysin varma, että ei onnistunu tälläkään kertaa... Lutaalivaiheeseen on omat lääkkeet, olikohan lugestron tms. Eli jos lutaalivaihe on liian lyhyt, ei raskaus todennäköisesti onnistu... Ei kun lääkäriin vaan... Mullakin ovistestit näytti aina plussaa, mutta clomit "varmistavat" oviksen ja nyt yritän ruinata lääkäriltä vielä reseptiä lyhyeen lutaalivaiheeseen... Katsotaan kuinka keskiviikkona taas tiputaan lääkärissä korkeelta ja kovaa...

Mullakin on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa menkkajomotuksia, mutta rinnat on olleet tosi arat jo ennen kuin menkat on olleet myöhässä. Nyt ei mitään tuntemuksia... Olisin niin toivonut että plussa olisi tullut tässä kuussa.

Jään syksyllä osittaiselle hoitovapaalle, kun esikoinen lähtee kouluun. Jos olisin raskautunut tästä kierrosta, olisin voinut kikkailla väliaikaisen osa-aikatyön hakemuksen kanssa, mutta nyt siinä käy varmaan niin, että jos koskaan edes raskaudun, osittainen hoitovapaa jäisi äippäloman alle, ja sehän tuntuisi kukkarossa....

No, ei meille taideta sitä kolmosta antaa ollenkaan. Viisainta olisi hommata ehkäisy kuntoon ja suostua miehen ja tyttären haaveeseen hommata kissa.

Minäkin täältä varovasti vilkuttelen teille. Olen vähän vierastanut näitä vauvafoorumeita, mutta tämä ketju vaikuttaa fiiliksiin sopivalta! :)

Olen 38-vuotias, ensimmäinen lapsi nuoruuden liitosta jo koululainen. Esikoista ei tarvinnut yrittää, tulin raskaaksi heti ja kaikki meni hienosti. Pitkään ajattelin, että yksi lapsi saa riittää. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo vuosia, mutta ikäeron takia vauva-asia ei oikein ole ollut suhteessamme tapetilla. Kunnes viime vuoden lopussa iski kauhea vauvakuume (varmaan osittain tämän neljääkymppiä lähestyvän ikäni takia)! Mieskin katsoi jo olevansa valmis, ja niinpä päätimme, että ehkäisy jätetään pois. Ajattelin, että raskaaksi tuleminen tällä iällä ja useiden vuosien hormoniehkäisyn jälkeen olisi erittäin epätodennäköistä ja hankalaa. Niinpä järkytys oli melkoinen, kun heti tärppäsi, ilman mitään erityistä yrittämistä! Iloinen odotus päättyi kuitenkin keskeytyneeseen keskenmenoon 3/11, rv 9. Se otti koville.

Jälkitarkastuksessa todettiin toisessa munasarjassa todennäköisesti toiminnallinen kysta raskauden / keskenmenon hoidon jäljiltä. Koska lääkäri sanoi, ettei kysta estä uuden raskauden yrittämistä, päätimme kokeilla uudelleen.

Minulla on km:n jälkeen ollut yksi normaali kierto, ja tämä toinen kierto alkaa nyt olla lopuillaan. Kaikenlaisia kummallisia tuntemuksia on...palelee, ruoka ei maistu ja välillä on kuvottava olo, vatsa on sekaisin ja rinnatkin ehkä hieman turvonneet. Keskenmenoon päättyneessä raskaudessa testasin selvän plussan jo päiviä ennen oletettua kuukautisten alkamista, joten nyt tekisi kovasti mieli jo testailla, mutta yritän olla realisti. Näitä samanlaisia tuntemuksia kun on ajoittain ollut myös ennen kuukautisten alkamista.

Onnenpotkuja meille kaikille. Toivotaan, että ikävien kokemusten jälkeen edessä on POSITIIVISIA aikoja! :)

Onnea Jasu plussasta! Ihanaa et joku saa niitä :)



Malica, kyselit seksistä. Nyt voi suoraan ja omaksi harmikseni sanoa (ja ehkä miehenkin), et alkaa maistumaan aika välillä puulta tuo seksi. Miehen kans just puhuttiin, et meidän seksi on aika... hmmm.. no voitte varmaan kuvitella minkä ympärillä se pyörii! Oltiin molemmat sitä mieltä et pitäis päästä hetkeksi pois täältä kotinurkista, niin eiköhän se seksikin maistuis ja olisi "erilaista". Ja muutenkin on välillä niin eri aikataulut, et melkein pitää kattoo kalenterista panopäivät. On tää vaikeeta! Toivottavasti muilla asiat vähän paremmin!? Ainakin Malica teillä kuulostaa ihan kivalta :)



Tervetuloa Agartha, mutta hyvin ikävää kun olet tänne "joutunut". Toivotaan että se pettymys vaihtuu iloon teille tässä kierrossa :) Ja samalla toivotaan sitä meille kaikille ihanille naisille!



Täällä menkat ohi. Rinnat vielä kipeet ja vatsassa tuntuu menkoilta.. Pikkasen vissiin hormonitoiminta sekasin. No mut jospa se tää ois jotain sellasta, et nyt se mun kroppa herää siitä piiiitkästä unestaan ja alkaa toimia!!! Toivossa on hyvä elää.. (sanoi lapamato joka Toivossa eli) :)



Nyt me lähetään ukon kans viettämään laatuaikaa ja mennään leffaan! :)

Täällä Kp 28/24-35 (ennen kaavintaa). Jännittää huominen lääkäri. Tuohon seksi juttuun... Oltiin niin onnellisia plussasta vielä tovi sitten ja oltiin jo siinä pisteessä, että alkoi tuo puuhastelu maistua vähän puulta kaiken arjen kiireen ja ylitöiden keskellä... Toki sitä on muulloinkin kuin otolliseen aikaan, mutta juuri otolliseen aikaan kun oli "pakko" olla innostunut väsytti tai ei joka toinen päivä tahdilla ;) Joten vähän ahdistaa aloittaa taas tämä "yrittäminen" kalenterin kanssa uudestaan! Jotenkin sellainen sponttaanius meinas jäädä vähemmälle...



Tervetuloa Agartha joukkoon, ootpa vaikeen nimen keksiny ;) Varmaan kirjotan joskus väärin!

kiva että sain ikäneitoseuraa :) mulla tosin lokakuussa napsahtaa seuraava lukema,mutta kumma juttu kun ei yhtään tajua olevansa näin vanha jo.yhtä lapsellinen kuin nuorenakin.



Heh,eilen illalla mietittiin et mikähän kp mahtaa olla,kun tuumittiin et jaksaako vai eikö jaksa.Ukkeli on onneks hyvä omalla lempeydellään saamaan muhunkin virtaa,jos väsy painaa,niinko eilen.Olis vaan voinut raatoutua nukkumaan :D kaamee päivä oli mullakin,ja stressi jatkuu vaan.Anir,mä niin symppaan sua,lasten kanssa pinna palaa ja jos ei pala,niin ainakin stressipisteet nousee.



Se on kanssa yks sellanen todella hankala juttu tässä raskautumistaistelussa,stressi ja pakkoyrittäminen/kalenteriseksi.

Kaikki niistä tavallaan supistaa kropan ja hankaloittaa raskautumista.



Mulla on nyt ihan hyvä fiilis,siis on vaan et tulee jos on tullakseen,onhan toi nähty jo monen kk aikana,että ei oo toivomalla tullut.Mulla ei ole koskaan ennen ollut vaikeuksia raskautua!!!Mut tavan lekurillekkaan en ole aikaa viitsiny tilata :( ylipainoo niin paljon,että syy löytynee ihan siitä,valitettavasti siis omaa laiskuutta.Ja toisaalta tiedän hyvinkin ylipainoisia,jotka raskautuneet...



No mutta nyt tosiaan kp 12/32,ja päätin olla tikuttamatta tässä kuussa,katotaan ensi kierto jos epätoivo iskee ;)

Mahtuuko tänne liittymään uutena? Itse en koe saavani minkäänlaista tukea tuolta normaali-kuumeilupinosta ja olen aikoinaan kuulunut toiseen keskenmenon jälkeen kuumeileviin (Haahut v.2008-2009). Elikäs jos esittäydyn eka; olen 33v, neljä lasta(´99,´01,´05,´09), 5 keskenmenoa(spontaani km 11/07 rv.7+5,varhainen km 10/08 rv.5+,tuulimuna 2/09 rv.10+3,toinen kaksosista 4/09, keskeytynyt km 4/11 rv.12+5).

Eli monenlaista on koettu ja vaikka lapsia ollaan onnisttuttu jo 4 saamaan elävinä syliin saakka, tuntuu keskenmeno joka kerta silti aivan yhtä pahalta. Tämän viimeisimmän km:n jälkeen en ole menkkojakaan saanut, tyhjentyminen oli siis 2.4. Eli en ole päässyt edes kiertopäiville:/ Ehkä sitten joskus. En edes tiedä miten raskauden juuri nyt edes kestäisin henkisesti, luulen että hyppisin seinille pelosta. Vaikka kovasti sitä vauvaa toivookin. Minulla meni täysin usko edellisessä raskaudessa alkuraskauden ultraankin, sillä vaikka siinä olisi kaikki ok niin se ei todellakaan takaa että kaikki menisi hyvin. Itse nimittäin kävin ultrassa rv.9+3 ja kaikki oli loistavasti. Rv.12+1 oli np-ultra jossa todettiin että sikiö kuollut 9+3 eli samana päivänä kun kävin ultrassa!! Mitään merkkiä ei sikiössä siis ollut että olisi kuolemaisillaan, syke oli vahva ja mitat vastasivat viikkoja yms. Ja niin vaan liiteli pois luotani silti. Mutta jahka menkat joskus alkaisivat niin pääsisi yrittämään uudelleen. Ovistakaan ei ole ollut joten menkattomuus ei uudesta raskaudesta johdu:(

Tsemppiä kaikille!!

Malica, mahtava lapsiluku sinulla jo ennestään! :) Näin yhden äitinä ei osaa kuvitella millaista on elämä noin ison perheen kanssa. Minullakin on viimeiset 3:lla alkavat synttärit tänä vuonna. Vanhenemista ei voi estää! :) Onneksi tässä ollaan vielä ihan simpsakoita ja nuorekkaita, ei tarvitse ihan vielä alkaa kriiseilemään. Tosin tämä keskenmeno-episodi ja siitä seuranneet mietinnät mahdollisen uuden raskauden onnistumisesta saavat vähän turhankin paljon pohtimaan tuota ikäkysymystä.



Moi Sinulle, Helene4. Taisit kirjoitella Lokamammoihin, minäkin sitä pinoa seurailn taustalla ennen keskenmenoa. Ja vähän haikeana käyn välillä siellä kurkkimassa miten onnistuneet vauvaprojektit etenevät.



Eilen olin ihan varma, että nyt on tärpännyt ja olen raskaana. Tänään olo on ollut ihan normaali, ja olen ihan varma etten ole raskaana. Pimeetä! Testaamaan en ryhdy ellei sitten ensi viikon alussa ole oikeasti syytä siihen.

Helene4, minulla ihan sama juttu tuon varhaisultran kanssa. Ultrassa näkyi syke, ja alkion koko vastasi 6+2. Kun sitten menin uudelleen ultraan vkolla 8 oireiden katoamisen takia, todettiin alkion kehityksen pysähtyneen juurikin tuohon 6+2. Muutaman muunkin vastaavan tarinan olen näiltä palstoilta bongannut. Lääketieteellisesti orientoituneissa aivoissani on alkanut itämään ajatus siitä, onko alkuraskauden ultrassa jotain sellaisia tekijöitä, jotka voisivat provosoida keskenmenon... No, tuskinpa niin on, kun noita tutkimuksia yleisesti tehdään, mutta tällaista olen kuitenkin miettinyt.

onnitteluista ja Tervetuloa uusille vaikka tää ei toisaalta niin kiva ketju oo joutua, niin ihan erilailla saa tukea kuin noista "tavis"-kuumeiluketjuista, ainakin mun mielestä.



Mutta tosiaan aattelin tässä vielä jonkun aikaa pyöriä, olo on vieläkin aika epätodellinen. Aina kun menee vessaan niin odottaa/pelkää näkevänsä jotain punaista. Varmaan ainakin viikolle 12 on koko ajan sellanen pelko persiissä, mutta kyllä sitä jotenkin hiukan uskaltaa olla onnellinenkin tästä. Ainakin raskauduin uudelleen jos ei muuta.



Malica: joo testasin dpo12 eli 2 päivää ennen oletettua menkkojen alkamispäivää. Ja kyllä mä kaikin voimin yritän pitää tän pikkukaverin mukana vielä sen 36 viikkoa. :)



Aika paljon olet sinäkin Helene4 kokenut. Toivotaan että kierto pian alkaisi ja pääsisit uudelleen yrittämään.



Olen hirveesti miettinyt mennäkö alkuraskauden ultraan vai ei. Viimeksi oltiin ja sitten rv7+5 todettiin tuulimuna, että toisaalta se oli ihan hyvä saada ainakin tietää että on tuulimuna, toisin sanoen ei missään nimessä olisi mitään tullut ja myös se, että ei tiedä miten kauan se vielä olisi itsestään siellä pysynyt ja olisi turhaan kuvitellut olevansa "oikeasti" raskaana ja myös kallisarvoista aikaa olisi mennyt hukkaan. Nyt tuon Agarthan pohdinnan jälkeen mietin taas että kannattaakohan siihen sittenkään mennä...



JaSu ja esikoinen rv 4 + 1

Eli voisko sanoa, että lähestulkoon hukkakäynti. No terolut kuurin sain, jotta saadaan menkat käynnistymään, onhan kaavinnasta jo 4 viikkoa aikaa (en siis hätäile olleskaan)... No kuurin sain ihan yleislääkäriltä, joten en nyt ihan luottanut hänen sanaansa. Mutta oisko kellään kokemusta noista terolut lääkkeistä? Kun haluaisin tietenkin menkat alkamaan mahd. pian, jotta edes pääsisi yrittämään. Eli jos luomuna ois menkat alkamassa, niin estääkö tuo terolut kuuri niiden alkamisen? Alavatsaa on välillä juilinu menkkamaisesti, mutta kaavinnan jälkeenhän koko kroppa on ihan sekasi eikä mikään tarkoita välttämättä suuntaan eikä toiseen. No toivottavasti menkat nyt alkaa sitten ainakin sen kuurin jälkeen. Entä mitä teen, jos menkat alkavat kesken terolut kuurin? Kun pitäs alottaa sit kp 3 syömään myös clomeja ja disperiiniä? No lähetettä joka tapauksessa tutkimuksiin ei tullut, kuulemma elokuussa kirjoitetaan, jos ei ole onnistunut siihen mennessä... No nyt oon ajatellu, että ton ekan kierron syön ohjeen mukaan 1 tbl/pv niitä clomeja ja sitten jos ei tärppää, niin tokaan tai kolmanteen kiertoon taidan tuplata annoksen oma-alotteisesti... Ei ehkä fiksua, mutta tässä alkaa usko ja toivo olla mennyttä... Mitäpä sitä ei tekisi sen eteen, että pienokaisen tai pienokaiset saisi syliinsä...



Helene4 tervetuloa mukaan, on kyllä sellaiset kokemukset sinulla taustalla, että kuinka saat ammennettua uskoa ja toivoa onnistumisesta? Itse olen jo kahden jälkeen luovuttamispisteessä...



Tiedän, ettei lääkärit julkisella tee ihan niin kuin pyydetään, mutta kysyin tänään että jos raskaudun, onko mahdollista seurata raskautta ultralla (tarkistaa syke) joka viikko täällä kunnallisessa terkkarissa, koska en tule uskomaan raskauteen ennen kuin lapsi on sylissä. Että pelko uudesta keskenmenosta on niin kova... No lääkäri oli vähän, että eiköhän se ole vähän liioittelua, jos joka viikko pitäisi tarkistaa, mutta ei kyllä kieltänytkään, totesi että periaatteessa onnistuu... Kait?

Onnea sinulle JaSu, toivotaan että kaikki menee hyvin nyt! Mietit sitä ultraan menoa. Älä ihmeessä anna pohdintojeni häiritä, en tosiaan halunnut pelästyttää ketään tuolla ajatuskuviollani. Tuskinpa noita tutkimuksia tehtäisiin, jos olisi pienikin epäilys siitä, että niillä voisi olla jotain yhteyttä keskenmenoihin. Mietin asiaa varmaankin siksi, koska itselleni sattui tuollainen todennäköisesti ihan sattumanvarainen yhteys ultran ja alkion kuoleman välillä, ja silmiini osui nettikeskusteluissa joitain vastaavanlaisia tilanteita kohtalotovereilla. Todennäköisesti menisin itsekin alkuraskauden ultraan jos raskaaksi vielä tulisin, ainakin jos raskaus olisi kovin vähäoireinen.

tervetuloa tänne joukkoomme,ja samalla tietty pahoittelut että "olet joutunut" tänn,mutta me ollaan ihan vaarattomia kivoja ihmisii :D joten tehdään tästä odotuksen odottamisesta yhdessä vähän kivempaa,jookos???



Nippe.ne on kait aika kädettömiä jatkohoitamaan keskenmenoja,jostain syystä suhtautuminen km kokeneeseen on vielä vaiheessa,jotenkin kun menetys on ollut konkreettisesti niin pieni,niin harvat siihen viitsii silleen paljon ajatusta antaa.Mutta hyvä,nyt sulla terolutit ja clomitkin valmiina?Mullakin olis varmempi olo kun ois jotain mömmöjä,joita vois koittaa,mut mä luotan vaan luontaislääkintään :)



Agartha,mulla nyt ei niin simpsakka olo ole,ja kun vanhinkin lapsi alkaa olla sen ikäinen,jolloin mä sain hänet,niin kieltämättä mummofiilis pukkaa toisinaan,ja toisinaan sitten taas niin teiniolo,kun kuherrellaan ukkelin kaa soffalla :D Kai nää jotain kriisin merkkejä on,heh.



Mut tosian mennään yhdessä tätä tietä nyt,ja helene,määkin oon aikoinaan kirjoiteellut Haahuissa,vuonna 2005 vissiin viimeksi,kun kuumeilin rankan km:n jälkeen seuraavaa.Tai keskeytynyt km:han se oli kun sikiö vastas jotain 17 viikkoa,muttei ollut alkanut ulostautua vaikka elämä loppunut.



Helene,niin teilläkö ei oo tullut tärppiäkään ton km jälkeen?

On tää rankkaa,ootella ja... ootella vaan.



Niin ja jos haluutte tarkempii tietoja eka viestiin itsestänne,niin huikatkaa toki,mä sullekkin Helene laitoin näkyviin vain tuon viimeisen km.

että mielestäni jossain on joskus tutkittu sikiöiden käytöstä kun heitä ultrataan,nimenomaan vaginaalisella anturilla,jossa se säteily menee lähemmäs.Sikiöt väistelee sitä!Ja jossain haiheessa puhuttiin siitä,ettei turhia ultria kannattas otattaa.

Itseasiassa mä itse uskon,että jos on alkiossa jotain häikkää,niin se ultraus voi vaan ikäänkuin nopeuttaa sitä "luonnollista" kuolemaa,joka ehkä seuraisi,siis km.Vaikeita juttuja.

Sen takia mäkin kumminkin kannatan varhaisultraakin,sen tuulimunan poissulkemiseksi.Mun yks ultralääkäri kertoi että hälle tuli rakenneultraan perhe rv17 jotain (meil tehdään normiraskauksiin sellanen niskapussin ja rakenneultran välimuoto ultra) jossa todettiin tuulimuna!!Perhe oli siihen saakka luulleet odottavansa vauvaa.neuvolassa oli muka kuultu sydänäänetkin aina jne...että sillä viisiin.



Mulla on sit päinvastainen kokemus ultrasta.

Yksityisellä kävin varhaisultrassa rv 7+3,tai näin se määriteltiin.Alkio oli menehtynyt,joten sain lähetteen sairaalaan.Sain peruutusajan sairaalaan jo maanantaille,tää km todettiin pe,eli oli vkl aikaa surra.Menin ma sairaalaan,vastustin uutta ultraa,olisin halunnu lääkkeet vaan heti.Ultra piti ottaa kumminkin.Ihan hyvä että otettii ultra,löyty 9+5 kokoinen erittäin eläväinen kaveri sieltä!!!Mun kuopus.

Mutta ihmettelen vaan...olin todella järkyttynyt.Kotiin lähdin ultrakuvat kädessä.

AGARTHA, juu lokamammat itseasiassa aloitinkin helmikuussa..Minäkin käyn särkemässä sydäntäni välillä siellä lukien lokamammojen odotuksista..

MALICA, laitoin vahingossa tuon vuoden väärin viimeiseen keskenmenoon, tänä vuonna siis tapahtui, huhtikuussa!! Sen voisi korjata tuohon esittelylistaankin. Me jätettiin ehkäisy siis viime vuoden maaliskuussa ja vasta yk.12 tärppäsi tämä mikä viimeksi meni kesken:(:( Ei siis juuri toivoa heti uudelleen raskautuakaan, varsinkin kun ei tää kroppa tunnu alkavan toimimaan lainkaan!!

NIPPE, kyllä se usko on ollut vähissä monenmonta kertaa. Mutta jos vauvan todella tahtoo, on otettava se riski että tämä sattuu uudelleen ja uudelleen. Meille ei kertaakaan ole ehdotettu minkäänlaisia tutkimuksia vaikka keskenmenoja monta, on vain todettu että olettehan jo lapsia saaneet niin ei pitäisi olla mitään vikaa. Huonoa tuuria kuulemma vain enempi kuin monella muulla. Mulla oikeastaan oli todella hyvä tuuri kolmen ensimmäisen raskauden kanssa, koska ne tulivat peräjälkeen suht helposti ja sitten neljättä yrittäessä alkoivat nämä vaikeudet:/

Alkakaa menkat alkakaa, että pääsee oviskin tulemaan!!!

Niinhän siinä kävi, että ei tärpännyt tässäkään kuussa. Ottaa päähän kyllä ihan kympillä. Tuhrulla alkoi taas menkat, kunnon vuotoa odotellaan. Tässä kierrossa sitten ei tartte haaveillakaan raskautumisesta, kun mies on just tärppiaikaan työmatkalla. Ihan oikeasti alkaa olla sellanen fiilis, että meille ei sitä kolmatta annetakaan ja että lähden kohta hakemaan kierukan ja yritän unohtaa vauvahaaveet. Helpommin sanottu kuin tehty...

Anir, voi surku. Voimia sinne! Mä en ymmärrä miksi tän pitää olla näin vaikeeta?!



Tervetuloa Helene ja pahoittelut tänne joutumisesta. Sulla on kyllä ollu aikamoiset kokemukset! Miten sä jaksat vielä uskoa tulevaan?



Nippe, aika tylsää ettet vieläkään saanu lähetettä tutkimuksiin.. Tää asia on muutenkin vaikee, niin sit pitää vielä kärvistellä ja odotella yhtä helvetin lähetettä ja varsinkin kun sekin polku on niin hiton hidas...



Malica, sulle oli kyllä käyny aikamoinen onnenkantamoinen sun kuopuksen ja ultran kans. Onneksi vaihtui suru iloon tässä tapauksessa :) Kiva kuulla välillä tollasiakin positiivisia juttuja!



Täällä ei tällä erää raportoitavaa. Ihmettelen vaan miksi tämän pitää olla näin pirun vaikeeta!!!??

.. käyn täältä sivusta kirjoittelemassa, mutta en ilmoittaudu pinkkaanne enää mukaan. Koen kuuluvani jo pitkään tuhdanneisiin.



Sen verran kuitenkin Nippelle ja Simonalle - clomikavereilleni - tulin kertomaan, että ensimmäinen käynti ihan ihka oikean lapsettomuuslääkärin luona ohi. Hän totesi, kun kerroin, että clomit vähensivät vuodon minimiin ja kärsin kuumista aalloista, hikoilusta ja punastelusta yms. koko käytön ajan, että se kertoo jo siitä, että clomit eivät sovi. Jos saa kovasti oireita ja vuoto vähenee, se luultavimmin kertoo siitä, että limakalvo ohenee liikaa => alkio ei kiinnity. Ja että jos on hoikka ihminen, se vielä tuplaa riskiä, että clomit eivät sovi.



Olen nyt syönyt tässä kierrossa Femaria + yksi Pregnyl piikki irrottamaan solut. Femar ei ole aiheuttanut sivuoireita ja ultrassa näkyi nyt kaksi hienon kokoista follia. Vinkkinä, jos tuntuu siltä, että clomit eivät tee taikojaan!



Nipa

moi!



Mäkin olen tänne kirjotellut aikaisemmin, mutta nyt onnellisesti odotan viikoilla 13+4. Tai mikä on onnellisesti, km aiheutti sen että vaikka maha nyt jo näkyykin ja ultrassa oli elävä sikiö viikolla 11+1 en oikein halua kertoa kenellekkään ja peitän masun vaatteilla. Pelko on kova edelleen...tai ei ehkä pelko vaan itsesuojelu sen suhteen ettei tarttis sit selittää ihmisille, miks ei enää ootakkaan jos jotain vielä käy...



MUTTA: mulla tuli tässä raskaudessa verenvuotoa yhdynnän jälkeen viikoilla 9+ ja paniikissa soitin Kättärille ja vaadin päästä näytille. Puhelimessa oli tosi ymmärtäväinen kätilö, joka selitti että voin toki tulla, mutta mitään takuita se ei anna, vaikka elävä sikiö löytyisi ja kaikki näyttäisi hyvältä. Sanoi että km ei mistään voi ennustaa ja ultrassakin se näkyy vasta kun se on jo käynnissä! Eli vaikka kävisisn siellä ja kaikki näyttäis hyvältä, tunnin päästä voi olla toisin! Sanoi myös ettätoi vuoto on normaalia ja käski odottaa joko loppuis. No loppuhan se ja vauva oli parin viikon jälkeen edelleen siellä:)



Eli alkuraskauden ultra on ihan hyvä tuulimunan selvittämisen takia ja jos haluaa varmistua että sydän lyö, mutta mitään takeita se ei anna!



T.Taide ja "joku"13+4

Taide et sä oot raskaana :) Jollain sentään onnistaa! Ja onneksi selvisitte säikähdyksellä siitä verenvuodosta! Onnellista odotusta teille! :)



Agartha, onko ollu minkäänlaisia tuntemuksia enää raskautumisesta? Toivottavasti on :)



Täällä odotellaan ensi viikolla tulevaa ovista. Ei muuta raportoitavaa.