Muita epilepsiaa sairastavia äidiksi (uudelleen) tahtovia?
Olen kolmatta varovaisesti haaveileva epileptikko, jolla epilepsia todettiin toisen lapsen raskausajan aivan lopulla.
Nyt on pyöritelty epilepsian ja synnytyksenjälkeisen masennuksen riskejä ja mietitty, vieläkö meille kolmas tulisi. Hankalan tilanteesta tekee se, että aiemmin vauvan"yritys"päätöstä ei ole tarvinnut tehdä tietäen, että on tällainen vakava sairaus, joka voi vaikuttaa raskauteen, vauvaan ja minuun itseenikin ratkaisevasti...
Olisi mukava kuulla muiden samassa tai vastaavassa tilanteessa olevien kommentteja ja mietteitä!
Kommentit (3)
...siltä alkoi nimittäin jo tuntua :) Kiitos, että vastasit ja onnittelut raskautumisesta!
Olenkin nyt menossa juttelemaan neurologin kanssa asiasta parin viikon päästä ja toivon silloin saavani vastauksia kaikkiin niihin mielessä pyöriviin kysymyksiin, jotka vaivaavat. Lähinnä pohdin kohtausten yleistymistä.
Minulla edellisestä kohtauksesta on kulunut nyt reilut 1,5 vuotta ja tietysti se kohtausriski pelottaa kaikkein eniten. Miten sinun kohdallasi? Luotan sinänsä lääkitykseeni, mutta ilmeisesti minulla kohtauksia ovat aiheuttaneet väsymys ja stressi ja ehkä myös jonkinlaiset hormonaaliset muutokset. Ja kun jo yhden kohtauksen sain vauva mahassa, raskaus ja vauva-aika pelottavat kovasti.
Onko tämä sinun ensimmäinen raskautesi? Onko lääkitystä ajateltu muuttaa nyt raskauden takia? Käytkö useammin ultrassa tms. vai mitä tarkoittaa se, että epileptikon raskautta seurataan tarkemmin? Mietityttää myös, että jos menetän jälleen ajolupani, sitä kun niin hartaasti odotin... Se ehkä kuulostaa naurettavalta, mutta tärkeä asia oli kuitenkin.
Toivottavasti kaikki sujuu raskauden suhteen mallikkaasti ja olisi kiva kuulla sinusta lisää!
Raskaus on edennyt hyvin, nyt viikkoja 13+3. Np-ultrassa käytiin ja vauva liikkui normaalisti eikä niskaturvotusta ollut juuri ollenkaan. Seerumiseulakaan ei hälyyttänyt, päätettiin jo raskautta yritettäessä että osallistutaan kaikkiin tarjottaviin tutkimuksiin. Käsittääkseni tehdään 1-2 ylimääräistä ultraa, mutta ei sen enempää. On myös ollut oman neurologin kanssa puhetta, että lääkitystä saatetaan nostaa viimeisellä kolmanneksella, koska silloin painoa tulee yleensä eniten ja hormoonitkin jotenkin vaikuttaa. En osaa kuitenkaan kauhean huolissani olla, koska olen kaksi viimeistä kuukautta lomalla. Olen lisäksi sopinut äitini ja mieheni kanssa, että äitini tulee meille auttamaan vauvan hoidossa sen jälkeen kun miehen isyysvapaa loppuu, jotta saisin levätä mahd. paljon. Mulla väsymys ja valvominen voi aiheuttaa kohtausen. Ei ole kyllä ollut vuosiin, mutta eihän sitä tiedä. Jos joku mietityttää niin voin aina tänne päivittää miten tilanne etenee ja kysele vaan. Olen aika sinut tämän kanssa, koska olen lapsesta asti tätä jo "sairastanut". Mietin tämän niin, että kyseessä ei ole sairaus vaan oire. Onnea odotukseen/yritykseen :)
Hei. Lähtökohtani on hieman toinen, koska minulla on kyseinen sairaus ollut lapsesta saakka, mutta rohkenen silti ottaa kantaa. Suosittelen keskustelemaan asiasta hoitavan lääärin kanssa, koska minulle ainakin hyvin ystävälliseen sävyyn kerrotiin kaikki mitä halusin tietää. Itseäni ei sairauden kannalta pelota juuri mikään, koska riskit on aika pienet. Nyt ollaan muuten raskaana vk 7 ja kaikki ok, maanantaina varhaisultra.