Kuvaile millainen on uskovainen henkilö, jonka tunnet parhaiten?

Kadehdin joskus niitä jotka pystyy uskomaan, itse olen siihen liian analyyttinen ja kyyninen. Toisaalta myös säälin näitä uskovia, ajattelen että he perustavat elämänsä aika sattumanvaraisille asioille.



Tiedän kyllä aivan perkeleellisiä, suvaitsemattomia uskovaisia myös.

On oikeasti huolissaan maailman menosta ja tekee parhaansa auttaaksen niitä, joilla ei mene hyvin. Lähettää hyvän mielen tuovia tekstiviestejä ystävilleen.

Tulee kaikkien kanssa toimeen. Kertakaikkiaan lämmin persoona:)

Toinen myöhäinen käännynnäinen ja uskossaan aika fundamentalisti, mutta ihmisenä ihan ok, paljon asioita ajatteleva. Kunhan ei kosketella keskustelussa niitä uskonasioita. Toinen on uskoon kasvanut, mikä on aina miellyttävämpää, koska se usko on silloin jotenkin pehmeämpää. Ihmisenä aika konservatiivinen, mutta mukava tyyppi. Hyvin tullaan toimeen, varmasti myös sen takia, että kaikilla on järkeä väistää tulenarkoja keskustelunaiheita. :)

uskoo olevansa kaikessa oikeassa ja muiden yläpuolella, opettaa lapsille, että itsetyydystyksestä tulee mielenterveysongelmia ja ettei aborttia kannata tehdä ikinä, koska suurin osa naisista voi tulla elämänsä aikana vain yhden kerran raskaaksi. Ja että HIV tarttuu kondomin läpi. On siis yläasteen ja lukion uskonnon ope.

rohkea, konservatiivinen, ankara itselleen, yksinäinen, onneton ja masentunut.

Mahdollisia rikkeitä on ainakin monia. Hui!!

meillä oli uskonnonopettajana hyvin mukava mies (jolla paljastui sittemmin myös suhde oppilaaseen), mutta hän puhui melko halveksuvasti uskonnosta. Mm. Jeesus oli Jesse-jäbä, ja hän soitti meille Tuomari Nurmiota ja Pelleä tunneilla.



Hänen tuntinsa olivat hyvin suosittuja, ja hän oli pidetty, mutta oli jotenkin hassua ja ristiriitaista, miten hän käsitteli asioita tunneilla.

Mutta tuskin uskonnonopettajalta vaaditaan kristillisiä vakaumuksia tms? Nooh. What ever.

Kunnioittaa aivan jokaista Luojan luomaa. Ymmärtää, että ihminen on syntinen. Rakastaa ihmistä vaikkei hyväksyisi hänen tekojaan.

Itse koin hänet erittäin ahdistavana, hän oli minusta erittäin kiinnostunut, koki tarvetta pelastaa minut. Jouduin vetoamaan luokanvalvojaani, jotta erityishuomio saataisiin loppumaan. Luokanvalvojani sanoi, ettei hän halua puuttua asiaan, koska joutuisi sitten kohtamaan ko. open opettajanhuoneessa vielä vuosien ajan. Luokanvalvojani siis kehotti minua kestämään tilanteen. Psykanopeni sitten puuttui tilanteeseen ja sai erityishuomion loppumaan. Ja ussannumero laski kolmella numerolla.



En kertonut asiasta kotona kuin vasta parikymppisenä. Tiesin, että äitini olisi muuten nostanut asiasta ison haloon ja sitähän ei kukaan teini halua.