Lue keskustelun säännöt.
Pettyminen joka kuukausi on todella rasittavaa!
Kommentit (17)
ksi? Kokonaistilanne vaikuttaa kuule yllättävän paljon siihen, miten vastoikäymisistä selviää ja miten ne ottaa.
Älä viitti väittää, että vain sinä tai vain " just sellanen ja sellanen" tietää miltä OIKEA suru raskaaksi tulemattomuudesta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei se niin yksinkertaista olekaan ja se on takuulla iso järkytys ja varmaan tulee pelkoa ja jännitystä ja vaikka mitä. Jos se raskaaksi yrittämisen päätöskin on vielä tuore.
Itselläni on takana vuosikausien lapsettomuusrumba ja kuuden vuoden adoptiorupeamat, mutta muistan kyllä edelleen sen hätkähdyksen, kun asian koko laajuus alkoi valjeta...
Mutta niin vain on mullakin nyt kaksi kaunista lasta!
Vierailija:
ettei se niin yksinkertaista olekaan ja se on takuulla iso järkytys ja varmaan tulee pelkoa ja jännitystä ja vaikka mitä. Jos se raskaaksi yrittämisen päätöskin on vielä tuore.Itselläni on takana vuosikausien lapsettomuusrumba ja kuuden vuoden adoptiorupeamat, mutta muistan kyllä edelleen sen hätkähdyksen, kun asian koko laajuus alkoi valjeta...
Mutta niin vain on mullakin nyt kaksi kaunista lasta!
Olen lapseton ja takana yksi keskenmeno. Silloin ei edes yritetty millään tavalla lasta. Tuli, jos tuli.
Keskenmenon jälkeen luulin, että tulen kohta raskaaksi. Ensimmäisten kuukausien jälkeen se iski, kuten ap:llekin: Ei taida ollakkaan ihan yksinkertaista.
Jotenkin sitä vaan silti löysi toivoa joka kuukausi ja uskoi siihen, että kohta tärppää. Puolen vuoden päästä jaksoin edelleen uskoa. Keskimäärin kuusi kuukauttahan se yleensäkin vie. Ei siis mitään hätää.
Keskenmenon vuosipäivä meni ja en ollut vieläkään raskaana. Lapsettomuus-peikko korvan takana alkoi nostaa päätään. Vaikka tulisinkin raskaaksi, mitkä ovat mahdollisuudet, että se ei mene kesken? Joka kuukausi tulevat pettymykset vaihtui pikemminkin peloksi tulevansa.
Nyt ollaan menossa tutkimuksiin. Olen ottanut asioista selvää ja voi olla, että pitkä matka on vasta alkumetreillä. Ei sitä koskaan tiedä.
Olin myös kaikki tänne heti ihminen, mutta jotenkin sitä on sopeuduttava. Ei ole vaihtoehtoja, koska kaiken tämän jälkeen olisi turha luovuttaa. Se olisi väärin itseäni ja miestäni kohtaan.
Sitä sopeutuu erilaisiin ajatuksiin sitä mukaan, kun niitä tulee. Jos joku vuosi sitten olisi sanonut, että ensi jouluna et ole vieläkään raskaana, en olisi uskonut. Tämä oli ehkä kovin paikka, mutta nyt olen sinut asian kanssa.
En odota enää niitä plussia kuin kuuta nousevaa. Vuosi on aika lyhyt aika. Ehkä meitä ensi vuonna onnistaa, ehkä ei.
Tilanteessa jossa se mies että nainen ovat terveitä, ei onnistumisen mahdollisuus ole kuin alle 20%. Se on monesta tekijästä kiinni onnistuuko se pieni ihminen saamaan alkunsa. Vaikka munasolu hedelmöittyisi, se ei välttämättä kiinnity jne. Koeta nyt vaan rauhoittaa mielesi ja olla stressaamatta asiasta. Se stressi kun vaikeuttaa onnistumista.
Itsekin yritän raskautua, takana 4 kk yritystä. Vuosi siihen voi hyvinkin mennä, sen sanovat lääkäritkin. Vauva tulee jos on tullakseen.
Plussia sinne sinulle ja muillekin raskautta toivoville +++++++
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat paikat ovat gynen mukaan kunnossa, tiukkaa yritystä aina ovisaikaan ja vähän muutenkin, eikä mitään tapahdu. Kuukaudet kuluvat, seksi alkaa tuntua vastenmieliseltä pakkopullalta, esikoisen ja mahdollisen pikkusisaruksen ikäero kasvaa päivä päivältä samalla kun oma synnytysikä nousee ikävästi.... Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä.
Koita kestää, kolme kuukautta ei ole vielä aika eikä mikään (vaikka vähän malttamaton olisikin).
Sama rumba joka kuukausi. Ja nämä vauva-aiheiset internet palstat vaan pahentavat asiaa.
Taidan mennä lakkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sitä kesti kolme vuotta kunnes hoidoilla tulin raskaaksi.
Kuukaudesta toiseen ja sitten vuodesta toiseen.
Me ollaan vasta muutama kuukausi. Eikä silleen edes yritttämällä yritetty.
Ihan vaan aloitettu ensimmäisen toivossa. Ollaan jo pitkään otettu " riskejä" keskeytetyllä.
Ja mä olen aina ollut siinä luulossa, että raskaaksi tullaan heti ekasta kerrasta! Oikeesti on menny kaikki ehkäisypelottelut kohdalleen.
Nyt olen ihan pettynyt kun ollaan oltu muutama kuukausi tulee jos on tullakseen-meiningillä, eikä mitään ole tapahtunut!
Mieskin alkaa ihmettelemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ei elämä ole vielä koulinut kun tuo on ainoa murhe
Ja mä en tiedä pystyisinkö siihen samaan rumbaan kuin te jotka olette jo vuosia yrittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja mä en tiedä pystyisinkö siihen samaan rumbaan kuin te jotka olette jo vuosia yrittäneet.
Tsemppiä! Toivotaan teillä piankin tärppäävän luomuna.
Älä välitä noista molla-vonkujista, heillä ei ole elämässään mikään hyvin.
kyllä on nyt jo aika oppia että elämässä kaikki ei tule ja tapahdu kuin manulle illallinen
" mutku mä haluuuun, miks mä en heti saaaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eka raskaus sai alkunsa puolivahingossa ja nyt on touhuiltu toista lasta noin 6 kk eikä mitään ole tapahtunut. Just loppu menkat ja on taas vähän toiveikkaampi olo josko nyt tärppäis. Vauvakuume on hirveä ja aina kuukautiset saa mielen niin alas ja itkukaan ei ole kaukana.
Ja tiedän, että mekään emme ole yrittäneet kauaa mutta jotenkin tuo kuukautisten alkaminen aina masentaa. Ja se on ihan ymmärrettävää.
Mä oon tehny 4 kk noita ovulaatiotestejä eikä ne näytä mulle ovista ollenkaan joten nyt sit mulla on huolena se että ovuloinko enää ollenkaan. Aikani mietittyäni soitin gynelle ja sain puhelinajan ja juttelin tosi mukavan lääkärin kanssa ja hän sanoi että voisin tulla vastaanotolle ja ultrataan ja katsotaan että onko kaikki kunnossa. Se riitti vaan syyksi kun sanoin että ovistestit ei näytä mitään. Nyt sit jännään marraskuun ajan ja jos en tuu tässä kuussakaan raskaaksi, niin käväsen sit loppukuusta lääkärillä.
Eli siis älä menetä toivoasi, sulla on paljon kohtalotovereita.
Plussaonnea!
t. äiti04
jotka on tulleet " vahingossa" raskaaksi tai ihan todella nopeasti.
Ja automaattisesti sitä kuvittelee, kun on koko ikänsä saanut kuulla ehkäisyvalistusta, että raskaaksi tullaan tuosta vaan.
Tietty sitä kuvittelee ittensä tuohon samaan kastiin.
Ja sitten vedetään sieltä pilvistä todellisuuteen.
En tiedä onko tämä normaali reaktio.
Mutta olen ruvennut ymmärtämään lapsettomia ja samaistumaan heihin.
Nyt tajuan että lapsia ei tehdä vaan saadaan..jos saadaan.
Sinä joka sanot että olet alkanut ymmärtämään lapsettomia
Et todellakaan voi ymmärtää ennenkö aikaa on kulunut enemmän tai teissä on todettu jotain " vikaa"
Lapsettomuutta ei ymmärrä kukaan siis KUKAAN sellainen joka sitä tuskaa ei ole OIKEASTI käyny läpi!
On TURHAA itkeä kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen että " yhyhyy ku ei onnistu" VUODEN saatte yrittää enenkö voi vaipua ees jonkinmoiseen epätoivoon!!!
Mua sitten NIIN riepoo ihmiset jotka ei tajua että kolme tai puoli vuotta ei todellakaan ole aika eikä mikään yrittää lasta!!!
Elämä koulii, voi olla että vielä jonain päivänä huomaat miten turhaa valittamises oli...