Voiko lapsi olla ikäistään kehittyneempi jos koti on huono

sumaan joitakin rooleja, toimintamalleja ikäistään aiemmin.

Oma miesystäväni on paitsi poikkeuksellisen älykäs myös pitänyt itsestään ja jopa äidistään tavalla tai toisella huolta noin 6-vuotiaasta asti. Koulussa, työelämässä jne. hän on aina älykkyytensä ansiosta pärjännyt loistavasti vähällä vaivalla ja sosiaalisesti hänestä on jalostunut erittäin empaattinen, vastuuntuntoinen ja upea yksilö. Monella tapaa hän on aina - sekä taidoiltaan ja tiedoiltaan että käytösmalleiltaan - ollut ikäistään aina paljon edellä. Ja hänellä siis on takanaan todella kurja lapsuus alkoholi-isän (joka sitten lähti lopullisesti hänen ollessaan 6-vuotias) ja monella tapaa sairaan äidin kanssa.



Olen itse saanut sellaisen käsityksen, että vanhempiensa hylkäämät/jollain tapaa pahoinpitelemät lapset jakautuvat kahteen leiriin: Niihin, jotka toistavat (haluamattaankin) lapsuudessaan kokemiansa malleja, ja joiden psyykeen ja sosiaalisen tulevaisuuden ovat huonot kasvuolot näin pilanneet. Ja sitten niihin, jotka nimenomaan EIVÄT toista niitä vanhempiensa virheitä, joista ovat itse joutuneet kärsimään.



Oma miesystäväni, isänsä hylkäämä lapsi, jonka äitikään ei millään tavalla ollut kyvykäs huolehtimaan hänestä esim. tällä hetkellä kasvattaa ja rakastaa minun isänsä hylkäämää lastani (edellisestä liitosta) paremmin, vastuullisemmin ja suuremmalla rakkaudella kuin olen juuri koskaan nähnyt kenenkään lasta kasvattavan. Lisäksi hän on loistava ja rakastava partneri, hän on seurallinen ja hänellä on laaja ystäväpiiri erittäin läheisiä ystäviä ja edelleen hän menestyy akateemisella urallaan hienosti.