Lapsen kurittaminen

tehotonta sanoa, että älä sitä tai älä tätä tai, että ei saa tehdä noin



koska jos sanoo, että älä revi kukkaa lapsen mieleen jää vain sanat

revi kukkaa



parempi olisi ohjata tekemään jotakin rakentavampaa esim. jos lapsi repii tapettia niin sen sijaan et sanoisi et älä revi tapettia niin ottaisi kädestä kiinni

ja ohjaisi pois ja sanoisi että hei sää saat ettiä ne sun leegos, missä ne on. rakenna noista talo.

En tiennyt minne muualle olisin purkanut pahaa oloani.

Meillä on 2.5 vuotias poika, hän on erittäin villi, vaativa eikä usko MITÄÄN mitä hänelle sanoo. Tuntuu, että aina pitää olla huutamassa jotta hän edes kuuntelisi. Hän rikkoo meillä tavaroita, heittelee mitä milloinkin, repii tapetit seinistä, potkii, puree ja lyö.



Hän saa mielestäni huomiota tarpeeksi, hän käy pph päivähoidossa, tapaamme toisia äitejä ja lapsia, seurakunnan kerhoa hän käy ja uimassa kerran viikossa. Tuon lisäksi hän on silloin tällöin mummilla yökylässä. Joten ei tekemistäkään luulisi olevan liian vähän.



Olemme koittaneet kaikkea, sanoa kauniisti, neuvotella, kiristää, uhkailla, lahjoa, nipata, ottaa niskavilloista kiinni. Mikään ei tunnu tepsivän. Poikamme on kuitenkin niin halutessaan maailman huomaavaisin ja kiltti hän on.



Tänä aamuna kuulin miten pojan makuuhuoneesta alkoi kuulumaan repimisen ääntä, juoksin huoneeseen, tapettia taas repimässä. Karjuin naama punaisena kaikki mahdolliset kirosanat, huusin ettei tapettia saa repiä, otin niskavilloista kiinni ja komensin nurkkaan. Sinne se jäi huutamaan ja minä menin suihkuun.



Kohta alkoi kuulumaan suurempi lapsen huuto, pauketta ja miehen karjuminen. Juoksin märkänä suihkusta ja mies piteli poikaa seinää vasten ja huusi tälle, et tapettia ei revitä. Minä pelästyin ihan kamalasti ja huusin ja tönin miestä, että mitä sä oikein luulet tekeväsi?? Hän nosti kuulemma lapsen seinälle, rupee lapsi tottelemaan!!

Mä otin hysteerisen lapsen syliini, hän itki lohduttomasti. Rauhoittui kuitenkin pian.



Ruokatunnilla mieheltä kysyin, et oliko tuo viimeinen kerta kun koskee lapseen noin, sanoi vaan, että seuraavaksi saa remmistä jos ei ala tottelemaan. Mä vannotin, että kerran vielä niin.... Häntä ei tunnu yhtään kaduttavan mitä teki. Hän sanoi, että kyllä pitää tulla muutos, pojan on alettava tottelemaan, mutta mihin tämä johtaa? Ensin hän nostaa seinälle, sit hän antaa remmiä, onko seuraava, et hän lyö?



Mä tiedän hyvin itsekin, että edes niskavilloista tukistaminen on kiellettyä ja väärin, mut en ole keksinyt muutakaan keinoa. Arestikaan ei auta. Mitä ihmettä tässä voi tehdä?



Meille on tulossa toinen lapsi 2kk päästä, mitä se on sitten kun toinen on vauva ja voi huutaa yökaudet ja toinen uhmaa eikä tottele, alkaako mies sitten lyömään esikoista kun ei jaksa vauvaa ja esikkoa molempia? Mä tälläkin hetkellä itken täällä, mua sattuu niin paljon. Itse mä en miestäni pelkää, mut lapsen vuoksi pelkään.



Hän ei suostu tulemaan juttelemaan kellekkään, hän ei ole tehnyt mitään väärää, kurissa ja nuhteessa lasten tulee kasvaa.





- Kiitos sille joka jaksoi lukea tämän -

Joo, se on sitä normaalia uhmaa. Lapsi testaa rajojaan, niinkuin ehkä tiedätkin. Kun lapsella on uhma päällä, niin hän pelkää silloin itsekin omaa omituista käytöstään. Auttaako se tuskistaminen ym, ei todellakaan. Tiedän mitä se on kun pitäisi pystyä pitämään oma pinna kurissa. Minulla on ollut tuo sama tilanne aikoinaan ja on edelleen. Lapset nyt 3v. ja 5v. eikä se helpota ajan kanssa vaan aina niitä tilanteita tulee. Sisarusten välistä taistelua saa kuunnella JOKA PÄIVÄ.



Tuolla käytöksellä TE AIKUISET näytätte sen mallin lapselle jolla hänkin saa käyttäytyä. Miksi sinä saat huutaa, tukistaa tai nostaa seinälle, jos hän ei kuitenkaan saa?



Sinä olet tällä hetkellä väsynyt ja odotus on varmasti suurin syy ja teidän esikoinen on vielä kovin, kovin pieni ihminen ; ( älkää satuttako häntä. Kun ei tottele, otat hänen ikään sopivan rangaistuksen käyttöön ja myös pidät niistä kiinni. Tai otat aina vain lapsen syliin kun hepuloi, pidät ja rauhoitat tilanteen.



Minä pidin jästipäistä kuopusta kerran 45min sylissä kun sai todella kovan uhmakohtauksen. Huusi ja rimpuili koko sen ajan. Olimme molemmat aivan hiestä märkiä, mutta jos olisin päästänyt irti, niin meillä olisi ollut pikkupiru irti, joten tuo oli ainoa vaihtoehto. Nukahti lattialle kiukun jälkeen ja kun heräsi oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.



Sano sille miehellesi, että tuo väkivalta kostautuu myöhemmin ja vaikuttaa todella lapseen, eikä ikinä hyvänä. Ja se on aivan totta että kun vauva syntyy niin ei se ainakaan helpota tilannetta.



Oletko varma ettei lapsella ole liikaa tekemistä? Ei tuon ikäinen tarvitse koko ajan kovasti virikettä, sekin voi vaikuttaa huonolla tavalla käytökseen ja tuollaiseen yliaktiiviseen käytökseen. Katsooko paljon tv:tä ja ANNATKO oikeasti kunnon laatuaikaa lapselle? Oletko OIKEASTI LÄSNÄ?



Sovi miehesi kanssa, että joka kerta kun meinaa luunappi heilahtaa tai tukistava käsi, niin poistuttekin paikalta laskemaan sataan tai jos tilanne on niin paha ettei poikaa voi jättää yksin, niin otatte syliin. Terve lapsi rauhoittuu syliin AINA, välillä hiukka viiveellä ; )



Mutta syyllisyyttä tulemme äiteinä aina kantamaan, mutta älkää lasta pahoinpidelkö, lapsi ei pysty puolustamaan itseään, sano miehellesi että menee hakkaamaan vaikka puuta jos ei pysty itseään hallitsemaan ja vihanhallinta kurssi olisi myös hyvä vaihtoehto





Älä anna miehesi toimia niin, joko poika ottaa siitä itse mallin isompana tai hänestä tulee alistettu, nöyryytetty nuori, joka on ihan päähän potkittavissa. Ei saa viedä lapselta itsetuntoa vaan sitä pitää kasvattaa mahdollisimman paljon jotta pärjää elämässä joskus itsekin.



Puhu miehesi kanssa asiasta ja älä syyttele vaan sano että tilanteen on muututtava teidän molempien kannalta!



Jaksamista!!

Kiitos vastanneelle rakentavasta kirjoituksesta.



Mä olen joka asiassa sun kanssa samaa mieltä, mut miten ihmeessä sitä pystyy lähtemään tilanteesta eikä korota ääntään saati nippaa??



Mulla on tällähetkellä niin huono äiti olo, tuntuu, että olen epäonnistunut täysin ja saanut jotain korjaamatonta aikaan.



Tuntuu, että mieskin katuu (vaikkei mitään ole sanonutkaan), leikki koko illan pojan kanssa ja meni saunaa lämmittämään+ meni sinne saunaan kaksi pojan kanssa, poika nauroi koko saunan ajan ihan hervottomasti miehen jutuille ja tempuille.



Voikohan tästä vielä tulla jotain?



Poika on muuten sellainen, et mun tai miehen kanssa kahdestaan on kiltti ja tottelee, mut jos me ollaan molemmat niin piru on irti.



AP

Sehän on oikeasti ihan tutkittu juttu, että lapsi kaipaa eniten juuri sitä jakamatonta huomiota ja Eli poika hakee silloin täysin jakamatonta huomiotanne : ) Kun olette kaikki yhdessä, niin tokihan te aikuiset keskenännekin kommunikoitte ja lapsi saattaa silloin juuri ruveta hakemaan huomiota. Meillä 5v tekee aina melkein sitä. Kun aikuiset keskustelee rupeaa hän KOVAAN ääneen puhumaan ja keskeyttää ym mutta silloin korotan aina ääntäni ja sanon että sinua kuunnellaan varmasti, kun aikuiset ovat ensin puhuneet ja sitten myös KUUNNELLAAN eli välillä hänellä ei ole edes mitään asiaa, joten on ollut juuri sitä huomion hakua ja tajuan lapsen olevan taas SYLIÄ vailla : ) Sitten on sylissä taas hetken ja kertoo mitä kertoo ja me kuunnellaan. Toimii ainakin meillä.

kunnollista läsnäoloa eli poikannekin oli isänsä kanssa eilen kaksin oikein iloinen, koska sai sitä : ) mutta toki lapsen pitää oppia odottamaan vuoroaan kun aikuiset puhuvat, sitten pitää myös toteuttaa lupaus siitä, että myös lasta kuunnellaan!



Kun vauva syntyy, niin tee pojan kanssa JOKA PÄIVÄ kaksin kaikkea, ole läsnä paljon, niin selviätte siitä mustasukkaisuudesta. Meidän esikoinen oli 2v2kk kun vauva syntyi eli todella pieni vielä ja annoin/ tein hänen kanssaan joka päivä kaikenlaista mm. luettiin, tehtiin palapelejä, istui vaiin sylissä ja silittelin ym Se auttoi kovasti. Vauva on niin pieni vielä silloin, ettei tarvitse koko aikaa syliä tai siis kun on muutenkin koko ajan tissillä ym niin sitten kun esim nukkuu niin on esikoisen vuoro, joka osaa jo kokea mustasukkaisuutta.



Niin, se on vaikeeta olla pimahtamatta silloin kun se tilanne on päällä, mutta siihen on vain pyrittävä ettei koske lapseen : ( kyllä olen minäkin ottanut esikoista niskavilloista kiinni joskus ja voi sitä syyllisyydentuntoa sen jälkeen : ( mutta ne ajat olivat muutenkin sellaisia että olin todella, todella väsynyt ja silloin pinna oli itselläänkin tosi lyhyt, ei voi mitenkään puolustaa, mutta ihmisiä mekin vain olemme. : ) Et varmasti ole tehnyt mitään peruuttamatonta, mutta älkää jatkako samalla linjalla!



Sinä olet aikuinen ja näytä mallia pojallesi, miten asiat hoidetaan järkevästi. Onko miehesi saanut selkään pienenä? Mietin tuota hänen asennetta kurittamiseen?



Mutta polje sitä jalkaa ja laske tuhanteen ja poistu paikalta kun tulee sellainen tilanne. Kyllä se siitä varmasti ja nyt kun meilläkin lapset ovat jo " isoja" ja nukkuvat hyvin sekä minä nukun hyvin, niin oma sietokykykin on kasvanut HURJASTI eli huudan toki, mutta mielestäni se on pieni paha siihen että käy käsiksi!!



Aurinkoista Kevättä Teille Kaikille : )

Eli missä vaiheessa tarkkaan ottaen kannattaa ottaa lapsi syliin? Kun ajattelin, että jos lapsi repii niitä tapetteja tai tekee muuta tyhmää, niin siitä tietysti ensin kielletään, kielletään toisen kerran, ja kolmannen. No usein tuollainen uhmaikäinen ei välttämättä edelleenkään tottele vaan saattaa vaikka juosta karkuun, nauraa tai innostua entisestään. Siinä sitten juostaan kissa ja hiiri-leikkiä, uhmaikäinen edellä ja vanhempi perässä, kunnes pitää oikeasti suuttua lapselle, kun ei usko. (suuttuminen tai kovaan ääneen kieltäminen voi tapahtua siis ennenkin kissa ja hiiri-leikkiä). No, siitä onkin seurauksena joko edelleen lapsen tottelemattomuus ja innostuminen rieuhumaan, tai sitten huuto lattialla. No, siinä vaiheessa kun lapsi alkaa itkeä ja huutaa, niin silloinko otetaan lapsi syliin ja rauhoitetaan? Pitääkö sen tilanteen aina mennä siihen, että lapsi huutaa ja itkee, vai miten sen tilanteen saa loppumaan jo ennen sitä, jos lapsi ei kuuntele kieltoja, vaan jatkaa epätoivottua käytöstä vaikka kuinka kieltäisi? Oisko jollain tähän vastausta?

Ei meillä ainkaan kaksivuotiaat mitään puhetta ole uskoneet. Ne vaan haetaan pois pahan teosta. Olen minä niitä toki aina sanallisestikin toki kieltänyt, mutta aika harvoin sillä mitään merkitystä on ollut. Jos puuhaa luvattomia otetaan pois puuhaamasta. Siitä ne sitten ' riemastuvat' ja sitten rauhoitellaan sylissä tai lattialla kirkuen, miten milloinkin. Tuli tuosta alkuperäisestä tarinasta sellainen ajatus, että paljonko oletatte lapsen viihtyvän ja touhuavan itsekseen. Meillä tuon ikäiset eivät vielä kyenneet leikkimään yksin mitään fiksua. Jos joutuivat/jäivät pidemmäksi aikaa yksin aloittivat töllöilyn huomiota ja aikuisen seuraa hakeakseen. Ne eivät vain yksinkertaisesti vielä osaa keksiä itselleen järkevää puuhaa.

En sitten kirjoittele tätä minään yliäitinä, joka ei koskaan ja jonka lapset ei koskaan. Minullakin oli isoja vaikeuksia esikoisen ollessa 2v. Sittemmin olen tajunnut, että sen ikäinen ei todellakaan ole mikään kokematon aikuinen vaan todellakin varsin pieni lapsi lapsen toimineen ja älyineen ja niiltä ei oikeasti voi paljon vaatia. Toivottavasti saatte homman järjestykseen ja pinnaa aikuisten päähän. Sitä tarvitaan!

överiksi eli ei sen kannata antaa mennä siihen pisteeseen ollenkaan, että mesoaa tolkuttoman kauan

Moikka



Kiitos kaikille vastauksista ja kommenteista.

Tuon alkuperäisen viestin jälkeen en ole kertaakaan ottanut niskavilloista kiinni, luunappia tms. Pari kertaa olen korottanut ääntäni, toinen kerta oli kun meinasi juosta tielle ja autoja tuli:(.



Olen kaikkeni yrittänyt jotta pinna ei palaisi ja onnistunut siinä hyvin. Olen ennen suuttunut tosi tyhmistä asioista. Nyt olen huomannut, että missään ei voi antaa periksi, kaikki asiat on tehtävä niinkuin eilenkin.



Esim. Kädestä pidetään kiinni kun autoon mennään (ennen juoksi pakoon heti ovelta, asutaan omakotitalossa joten vaaraa ei ole, mutta aikaa aamuisin ei), vaatteet puetaan heti kun niin sanon, jos ruokapöydässä menee leikiksi, heti pois ja mietitään syödäänkö vaiko ei. Tässä esimerkkejä, lapsi osaa hyvin käyttää hyväksi vanhempien väsymystä ja periksi antamista.



Olen itsekin ollut paljon onnellisempi ja rauhallisempi kun en suutu joka asiassa.



Mies otti kerran lasta korvasta kiinni, kun alkoi heittelemään tavaroita, kertaakaan ei ole korottanut ääntään. Mä puutuin heti tuohon " tukistamiseen" ei ole sen koommin koskenut, hyvä niin.



Olen itse opiskelija ja kouluhommia pitää tehdä vaikka poika onkin kotona, silloin kattoo videota tai leikkii yksin. Videota saa katsoa korkeintaan 1h päivässä. Käy välillä halimassa ja jatkaa touhujaan ja otan leikkimään siihen pöydän viereen jossa itse työskentelen. Poika joutuu jonkun verran olemaan yksin kun mulla on kouluhommia, mut onneksi sitä ei kestä enää kuin 4vk ja hän kuitenkin saa olla päivähoidossa joten siellä on kavereita.



Ap

Minulla siis ne kaksi uhmista itselläni ja meillä kun lähdetään ulkoilemaan, niin lapset pitävät AINA käsistä kiinni, kun menemme lähellä autoteitä. Pienempi varsinkin lähtisi samantien juoksuun ja jäisi varmasti auton alle. Tuo on asia jossa meillä ei jousteta ja vaikka huuto olisi kuin kova. Tosin lapset ovat siihen jo tottuneet, niin eivät osaa muuta vaatiakaan.



Sitten jos sanon että tehtäisiinkö jotain tai nyt tehdään näin ja näin, niin niillä kahdella lauseella on TODELLA SUURI ERO. En voi varsinkaan pienemmälle antaa koskaan vaihtoehtoja vaan on itse suoraan määrättävä mitä tehdään ja milloin tehdään ja KAIKESTA on pidettävä kiinni, niinkuin sanoit. Pitää muistaa ne samat säännöt JOKA PÄIVÄ!!



Se luo lapsellekin turvallisuuden tunnetta, kun on aikuinen joka MÄÄRÄÄ asioista. Tottakai voi kysyä vaikka sukista että laitatko nyt vihreät vai punaiset, mutta isoimmista asioista päättää aina aikuinen. Ja vaikka niitä rajoja testataan ja raivareita saadaan, niin mitä sitten : ) minä en häpeä kun pienempi huutaa pää punaisena jossain. Siinähän huutaa, se kasvattaa luonnetta hyvin ja oppii samalla niitä rajoja. Joten muiden mielipiteistä/ katseista on turha välittää : )



Vaikka välillä tuntuisi, että itse pääsee helpommalla kun joustaa ja antaa periksi jossain asiassa, niin se kyllä kostautuu seuraavana päivänä : ( ainakin meillä : ) mutta koitahan jaksella ja pitää oma pääsi kylmänä!!



MUKAVAA VAPPUA KAIKILLE!!