Kun ei ole ketään läheistä juttukaveria eron kynnyksellä

Vanhempieni kanssa voin kyllä jutella, mutta he helposti kimpaantuvat monista epäkohdista ja muuttuvat "saarnaaviksi", joten en uskalla puhua vaikeista asioista (kuten avioeropohdinnoista). Parhaat kaverini puolestaan eivät jaksa keskittyä liian synkkiin aiheisiin, vaan jättävät seuraavalla kerralla vastaamatta puhelimeen tai viesteihin, jos yritän ottaa heihin yhteyttä (jos siis edellisellä kerralla olen ollut liian tylsää ja vakavaa seuraa). Ko. kamuilla on myös muita läheisiä ystäviä, joten he helposti vaihtavat hauskempaan seuraan, jos muutun liian ikäväksi. Aviomieheni kanssa en voi puhua monistakaan asioista, sillä hän suuttuu, muuttuu asenteelliseksi jne. ja toisaalta eropohdintoja ei kaikilta osin edes voi puhua hänen kanssaan. Mikä mussa on vikana, kun kukaan tuttu ei jaksa seuraani? :( Pitääkö vain "taistella" ja muuttua taas suosituksi menestyjäksi, niin sitten löytyy kavereita? Mulla ei tosiaan taida olla niitä todellisia ystäviä, sillä ainakin nykyiset kamut hylkäävät heti, jos ei mene ns. hyvin (esim. avioliitossa).