Listataan ärsyttäviä elokuva-kliseitä
1. Akkua ei koskaan ole silloin kun tarvitsisi
Muut?
Kommentit (165)
Jos sarja tai elokuva on tehty poliisin näkökulmasta esim. pääosaa näyttelee NYC:n poliisi/etsivä, joka joutuu tekemään yhteistyötä FBI:n kanssa. On poliisi tai etsivä fiksu tyyppi ja kaikki FBI:läiset taas virkaintoisia kusipäitä. Jos taas pääosassa FBI:n agentti joka joutuu olemaan yhteistyössä poliisin kanssa niin poliisi on aivoton idiootti.
Scifi-elokuvissa laserpyssyjen säteet näkyvät sivusta katsottuna.
Tietokoneet piippaavat ja niiden LED-valot vilkkuvat.
Todellisuudessa tietokoneet ovat enimmäkseen hiljaa ja monissa tietokoneissa (kuten Maceissä) ei ole LED-valoja ollenkaan.
Kiihkeän lemmenyön jälkeen herätään aina fiksusti pyjamassa. Murha-ase tms raskauttava todiste jemmataan oman talon roskikseen. Kaikki rikollinen toiminta maksetaan luottokortilla, jotta poliiseilla on helpompaa. Teinit notkuvat mäkkärillä ja ostarilla, eivätkä harrasta mitään muuta, mutta kukaan ei ole ylipainoinen. Poliisit pystyvät selvittämään minkä vaan keskustelupalstan anonyymikommentin lähettäjän henkilöllisyyden ip-osoitteen perusteella.
Töiden jälkeen tai jopa ruokatunnilla käydään drinkillä. Harva tosielämässä olisi noin huoleton, ylellisyyttä kumminkin ettei tarvitsisi huolehtia mistään.
Eilen katsoin yhtä missä isä ja tytär menivät juuri alkavaan konserttiin joka vaikutti olevan täynnä mutta kas kummaa lähes vieressä oli 1 vapaa parkkiruutu.
Monissa ajojahti elokuvissa loppukohtaus tapahtuu päähenkilön kotona jossa hyvis ja pahis tappelee.
Jos sankari on kamppailulajitaustainen, kuten Van Damme, Statham tai Jet Li, tms, niin aina sankari menee ravintolaan tai baariin jossa on joku kovis porukka johtajanaan joku oman elämänsä wannabe-Rambo, joka tietenkin ärsyyntyy sankarista jostain syystä, tulee tappelu ja vaikka johtajan lisäksi muutama johtajan alainen ottaa lukua, niin siltikin loput johtajan joukosta menevät uhkailujen saattelemana ottamaan turpaa yksi toisensa perään vaikka huomaavat selvästi etteivät pärjää sankarin taidoille.
Poliisin erityisiskuryhmä tulee Chicagosta.
Päähenkilöllä on isähahmo, kaiken nähnyt "vanhempi valtiomies."
Tämä pysyy buddhamaisen tyynenä mm. takaa-ajojen ammuskeluissa.
80-luvun rymistelyjen taustalla on vastapainona joukko vanhempia, viisaita miehiä. Puolikaljuja ja prässihousuihin pukeutuvia.
Ehkä ärtyisiä, mutta fiksuja.
Päätähti pyörittää on/off naissuhdetta rymistelyn ohessa. Nainen tulee mukaan melko alussa, hän ei ole ennestään tuttu.
Kaikki kauppojen työntekijät tuntevat asiakkaan jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun elokuvassa esiintyy naiseksi pukeutunut mies, soi Aerosmithin ”Dude looks like a lady”.
Ja Vietnamin sotaa kuvatessa soi aina Fortunate Son
Siepatut ihmiset sidotaan tajuttomina kiinni puuhun tai pylvääseen - seisaallaan.
Sitten ne mukamas heräävät siitä edelleen seisaallaan tuntien päästä.
Oikeassa elämässä tapahtuneena huumatut lysähtäisivät kasaan ja kuolisivat aika äkkiä esimerkiksi hapen puutteeseen.
Desantti asentaa salapommin piiloon ajastimella, pommissa on vilkkuva valo ja piipittää :-)))
Cockney-murretta puhuva on pahis.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan pääosan esittäjä ei koskaan menetä toimintakykyään, pommit räjähtelevät, läheiset murhataan, ammuksia satelee, mutta sankari/tar se vaan pää pystyssä painelee menemään. Ja onnelliset loput. Miksei voi koskaan käydä niin, että tulee hermoromahdus ja päähenkilö kuolee lopulta onnettomana ja yksinäisenä kadulla asuen?
Koska sellainen loppu ei ole yleisön kannalta tyydyttävä. Selvä enemmistö elokuvayleisöstä ei halua surullista loppua, vaan onnellisen.
Suomalaisissa leffoissa/sarjoissa kysytään aina mitä? joku esittää toiselle yksinkertaisen lauseen johon- Mitä ?
Etsivät ratkaisevat rikosjutun vahingossa sen sijaan, että ratkaisisivat sen taidoillaan.