Miksi tuntemattomia jaksetaan auttaa, mutta läheisille ei riitä ymmärrystä.

Puhun itse mt-ongelmista. Saa puhua muustakin.

Täällä palstalla niin moni on todella tsemppaava kaikkiin noihin mt-ongelmaisten viesteihin. Ymmärrystä ja kärsivälliyyttä löytyy.
Kokemus omasta lähipiiristä taas on ihan toinen. Enkä ole edes mitenkään "hankala". Ymmärrystä ei vaan riitä sille, että olen töistä sairauslomalla. Ja etten jaksa olla heti kaikessa mukana. Jos yritän kertoa pahasta olosta, se kuitataan jollain turhalla ja typerällä lauseella. Jos en puhu pahasta olosta, ei sitä ilmeisesti ole. Olen vain laiska.

Muita kokemuksia?