Onko tämä rakkautta?

Olemme seurustelleet miehen kanssa kolmisen vuotta ja asumme yhdessä. Olen miettinyt viime aikoina paljon parisuhdettamme... Joskus minusta tuntuu että rakastan häntä yli kaiken ja olen todella onnellinen hänestä, joskus taas (yleensä riitojen aikana) haluaisin päästä hänestä mahdollisimman kauas ja lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Tunteeni seilaavat laidasta laitaan vähän väliä enkä oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Olenkin yrittänyt miettiä suhdettamme silloin kun tavallinen arki on päällä, eli ilman mitään tunnekuohuja. Tällaisina hetkinä minusta tuntuu että voisin ihan hyvin elää ilman miestä. Aluksi häntä olisi varmaan ikävä, mutta koen että voisin elää kivaa elämää myös ilman häntä. Minua ei toisaalta myöskään haittaa jos suhteemme jatkuu. Hänen kanssaan on kiva elää ja asua kun suhteessa menee hyvin. Välillämme on rakkautta ja hellyyttä. Mitä ihmettä tämä on? Voiko suhteella olla tulevaisuutta jos koen että voisin ihan hyvin elää ilman miestä? Miten minulla voi olla näin hälläväliä-asenne tämän suhteen?