Mitä opiskella, kun matematiikka ei suju?

Matematiikkaa. Siis ne perusteet.

Pummi

Jaa ei ole olemassa matemaattista lahjattomuutta? Oletpa hyvin asiaan perehtynyt: http://www.lukimat.fi/matematiikka/tietopalvelu/oppimisvaikeudet/matemaattisten-oppimisvaikeuksien-maarittely

Lisäksi monella yliopiston alalla ei tarvita matemaattista taitoa lainkaan, korkeintaan joutuu käymään tilastotieteen kurssin. Itsellä matematiikan taidot heikot enkä ole joutunut laskemaan laskun laskua yliopistossa.

Yhteiskuntatieteitä?

Kyllähän tuota itsekin pystyy opiskelemaan, jos ongelma on kärryiltä putoaminen eikä synnynnäinen häiriö. Ei muuta kuin kirja käteen ja tehtäviä tekemään. Nykyään varmaan löytyy sähköistäkin oppimateriaalia. Korkeakoulutasoinen opiskelu vaatii sen verran että peruskoulumatematiikka on aika pientä siihen verrattuna.

Lastentarhanopettajaksi. Siellä pärjää esikoulutasoisella matikalla.

No jaa, lopettaa nuo uskomukset siitä ettei pysty myöhemmin oppimaan! Minäkin luulin olevani totaalisesti matemaattisesti lahjaton, ja menin sitten opiskelemaan hoitoalalle lukion jälkeen. Lyhyt matematiikkakin tuntui lähes ylivoimaisen vaikealta lukiossa. Ekana vuonna opiskellessani tajusin jo että hoitoala ei ole minun juttu, olen erakkoluonne enkä yhtään empaattinen ihmisten kanssa työskenteljä. Menin sitten vuosiksi tehtaaseen töihin, ajatellen että duunari minusta tuli, ja ihan ok niin.

Myöhemmin, kolmekymppisenä, tapaisin miehen joka oli töissä yliopistolla. Hän ehdotti minulle että lähtisin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia, kun valitin että vuorotyö on alkanut ottaa koville ja palkka on huono. Ala on tunnetusti matemaattista ja loogista ajattelua vaativa, joten pidin alkuun täysin mahdottomana. Mutta sitten tapahtui onnekkaiden sattumusten sarja. Luin kirjoja, joista yksi vakuutti että lahjakkuus (tai lahjattomuus) on myytti, että ihminen pystyy mihin vaan jos uskoo että pystyy. Miesystävä vakuutti että kokeile niitä pääsykokeita, eihän se mitään haittaakaan. Minäpä päätin kokeilla, ja pääsin sisään suoraan pääsykokeella valittavien porukassa, ja opiskelin maisteriksi 4 vuodessa.

Enkä minä mitään matiikan ala-asteen ja yläasteen oppikirjoja päntännyt. Matematiikka, josta appro oli pakollinen oppiaineessani, oli yliopistolla täysin erilaista kuin edes lukiossa. Teoreettisempaa, vähemmän laskemista. En väitä että matematiikan peruskursseista pääsy läpi olisi ollut helppoa, ekan kurssin kävin kahdesti tenttimässäkin kun ekalla kerralla ei mennyt läpi. Mutta mahdollista se oli, kun oli sisua ja uskoa itseen. Sen jälkeen kaikki olikin - no, ei sen vaikeampaa kuin niille pitkän matematiikan lukeneille ja itseään matemaattisena ihmisenä pitäville. 

Silloin tajusin, että tosiaan, se miksi matematiikka oli minulle ollut nuorena tukkoista oli se, että ei kiinnostanut, joten olin pudonnut kärryiltä. Ja kun puuttui niitä perustietoja, eikä motivaatiokaan ollut kummoinen esim. lukioiässä, tuntui että matematiikka vaan on käsittämätöntä, minkä syyksi tulkitsin että olen vaan tyhmä siinä. Väärässä olin, sen todisti se että kolmekymppisenä pystyin lukemaan ainetta yliopistossa, vain vähän paremmalla motivaatiolla.

Mä opiskelen teologiaa. Ei tarvi osaa matikkaa about yhtään. :)

Olen miettinyt samaa, jopa amiskan merkonomi-linjan matikka meni multa huonosti :D katetuottolaskelmat... Olisin varmaan tarvinnut jotain tukiopetusta ensimmäisenä vuonna ja paljon, tyhmyyksissäni en sitä pyytänyt ja kolmantena tuntui olevan "liian myöhäistä". Olisi pitänyt jo osata ne asiat

8 asenne on aika loukkaava meitä kohtaan, joilla on alusta asti ollut ongelmia matematiikassa.

Ei mulla ole ollut 8-vuotiaasta tukiopetukseen joutumisesta lähtien asenneongelmaa juuri matematiikkaa kohtaan - mulle numerot on aina olleet hankalia enkä kykene vain ymmärtämään samalla tasolla mitä muut. Töitä olen aina tehnyt silti ja suurella panostuksella sain jopa C lukion lyhyestä matematiikasta. Olisi silti harhaista väittää, että lahjakkuuksissa ei ole eroa ja jokainen pääsisi esim. yliopiston matematiikkaa sisältävistä kursseista koskaan läpi vaikka kuinka harjoittelisi.

Mukava porvoolainen aloitus, opiskellako vai eikö opiskella

Lähärinä ei tarvitse osata kuin lääkelaskut (ala-astetasoa).

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:40"]

8 asenne on aika loukkaava meitä kohtaan, joilla on alusta asti ollut ongelmia matematiikassa.

Ei mulla ole ollut 8-vuotiaasta tukiopetukseen joutumisesta lähtien asenneongelmaa juuri matematiikkaa kohtaan - mulle numerot on aina olleet hankalia enkä kykene vain ymmärtämään samalla tasolla mitä muut. Töitä olen aina tehnyt silti ja suurella panostuksella sain jopa C lukion lyhyestä matematiikasta. Olisi silti harhaista väittää, että lahjakkuuksissa ei ole eroa ja jokainen pääsisi esim. yliopiston matematiikkaa sisältävistä kursseista koskaan läpi vaikka kuinka harjoittelisi.

[/quote]

Minä oikeasti uskon että jokainen suht normaaliälyinen (äo 90 tai enemmän) pääsee. Ei noilla numeroilla edes nin merkitystä ole siellä yliopistossa, se homma on paljon teoreettisemmalla tasolla. 

Itse sain lukion yleisestä matematiikasta b ja todellakin koin että se oli työn ja tuskan takana. Taustalla kuitenkin oli jatkuvasti uskomus matemaattisesta lahjattomuudestani, joka teki sen että en TODELLA yrittänyt tosissani, vaikka muka toisaalta yritinkin ja valitin vanhemmilleni miten en opi vaikka teen kamalasti töitä.

t. 8