Mihin olet avioliitossasi OIKEASTI sitoutunut?
Menittekö vain naimisiin vai kävittekö oikeasti perusteelliset keskustelut siitä, mitä avioliitto tarkoittaa ja mihin se velvoittaa? Käsittelittekö erilaiset sairausskenaariot, pettämiset, ihastumiset, pitkäaikaistyöttömyyden, lasten mahdollisen kuoleman, pysyvän köyhyyden jne. vai hyppäsittekö alttarille tuon taivaallista neuvottelematta?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:19"]
pff
[/quote]
Mitä tuo tarkoittaa?
Lupasin muistaakseni rakastaa. En tehnyt riskianalyysiä tai kartoittanut miten tulisimme toimimaan mikäli meteoriitti tippuisi maahan ja minun pitäisi valita puolisoni tai lasteni välillä. Kuvaamasi tilanne ei ole avioliitto- vaan sopimusneuvottelut.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:21"]Kuvaamasi tilanne ei ole avioliitto- vaan sopimusneuvottelut.[/quote]
Eikö avioliitto eräänlainen sopimus ole? Aihe tuli mieleeni alle linkatusta ketjusta. Kun puoliso jättää sairauden vuoksi, niin ymmärtäähän sen, mutta eikö tällaiset asiat pitäisi neuvotella etukäteen?
http://www.vauva.fi/keskustelu/4515104/ketju/aion_jattaa_mieheni_koska_han_on_masentunut
Pakko aloittajan olla autokauppias tai puhelinmyyjä
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:21"]Kuvaamasi tilanne ei ole avioliitto- vaan sopimusneuvottelut.[/quote]
Eikö avioliitto eräänlainen sopimus ole? Aihe tuli mieleeni alle linkatusta ketjusta. Kun puoliso jättää sairauden vuoksi, niin ymmärtäähän sen, mutta eikö tällaiset asiat pitäisi neuvotella etukäteen?
http://www.vauva.fi/keskustelu/4515104/ketju/aion_jattaa_mieheni_koska_han_on_masentunut
[/quote]
Lain näkökulmasta kyseessä on varallisuusoikeudellinen sopimus, mutta en ole aivan varma miten pitkälti tällaista sopimusoikeudellista näkökulmaa kannattaa omassa parisuhteessa viljellä. Toisaalta osoittaa myös melkomoista naiviutta uskoa, että "kun kerran sovittiin" niin siitä myös pidetään kiinni. Tokko kukaan lupaa pettää, kännätä ja uhkapelata kaikki rahat, mutta silti joku niinkin tekee eikä siinä auttaisi vaikka kuinka deliberatiivinen prosessi olisi edeltänyt avioliiton solmimista.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:21"]
Lupasin muistaakseni rakastaa. En tehnyt riskianalyysiä tai kartoittanut miten tulisimme toimimaan mikäli meteoriitti tippuisi maahan ja minun pitäisi valita puolisoni tai lasteni välillä. Kuvaamasi tilanne ei ole avioliitto- vaan sopimusneuvottelut.
[/quote]
Samoin. En näe mitään järkeä käydä etukäteen läpi kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tilanteita. Se kyllä varmistettiin, että molemmilla on sama näkemys sitoutumisesta ja kummankaan mielestä useimmissa tilanteissa ero ei ole ratkaisu vaan asiaa pitää lähteä hoitamaan muulla tavoin.
Naimissa ollaan oltu toistakymmentä vuotta. Eteen on tullut paljonkin vastoinkäymisiä ja epämiellyttäviä yllätyksiä, mutta sitoutuminen on auttanut selviämään niistä yhdessä. Emme anna vastoinkäymisten erottaa meitä, vaan reagoimme niihin muodostamalla aiempaakin vahvemman tiimin.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:29"]Toisaalta osoittaa myös melkomoista naiviutta uskoa, että "kun kerran sovittiin" niin siitä myös pidetään kiinni.[/quote]
Jos se on naiiviutta, niin miksi ihmiset tahtovat naimisiin? Ihan vain bileiden vuoksi?
Jotenkin en saa kiinni nykyisen sarja-avioisuuden ideasta. Ihmiset vannovat uskollisuutta, vaikka tietävät itsekin, että väliaikaista tämäkin on. Eikö sitten kannattaisi elää vaikka avoimessa suhteessa?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:23"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:21"]Kuvaamasi tilanne ei ole avioliitto- vaan sopimusneuvottelut.[/quote]
Eikö avioliitto eräänlainen sopimus ole? Aihe tuli mieleeni alle linkatusta ketjusta. Kun puoliso jättää sairauden vuoksi, niin ymmärtäähän sen, mutta eikö tällaiset asiat pitäisi neuvotella etukäteen?
http://www.vauva.fi/keskustelu/4515104/ketju/aion_jattaa_mieheni_koska_han_on_masentunut
[/quote]
Kuka osaa ilman mitään kokemusta kuvitella itsensä tilanteeseen kun puoliso vaikka pettä tai sairastuu vakavasti? Se on helvetin helppo sanoa että tekisin niin ja näin, mutta kuka oikeasti osaa kuvitella itsensä siihen tilanteeseen ja sanoa miten ihan oikeasti toimisi jos tilanne tulee eteen.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:29"]Toisaalta osoittaa myös melkomoista naiviutta uskoa, että "kun kerran sovittiin" niin siitä myös pidetään kiinni.[/quote]
Jos se on naiiviutta, niin miksi ihmiset tahtovat naimisiin? Ihan vain bileiden vuoksi?
Jotenkin en saa kiinni nykyisen sarja-avioisuuden ideasta. Ihmiset vannovat uskollisuutta, vaikka tietävät itsekin, että väliaikaista tämäkin on. Eikö sitten kannattaisi elää vaikka avoimessa suhteessa?
[/quote]
Tuskin menevät naimisiin jos tiedostavat jo siinä tilanteessa että väliaikaista tämä on. Eiköhän siinä alttarilla kaikki usko että loppuun asti pysytään yhdessä.
Olen sitoutunut kaikkeen muuhun mutta en siihen, että minun itsearvoatukseni syödään tässä suhteessa. Se ei kuulu sopimukseen, että joudun hävittämään itseni.
Tämä hävittäminen voi tapahtua monella eri tapaa. Tyypillisin on henkinen väkivalta.
Nojoo, me mentiin naimisiin lähinnä juridisista syistä. Sen verran ollaan suhteen alussa keskusteltu että ollaan "sovittu" ettei petetä ja että kumpikin haluaa lapsia. Ennen lasten tekoa keskusteltiin sitten kasvatusasioista.
Tänä vuonna tulee 10. hääpäivä. Tähän väliin on ehtinyt tulla niin työttömyyttä kuin sairauttakin. Joskaan kumpikaan noista ei ollut mikään kriisi meidän liitossa.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:32"]Kuka osaa ilman mitään kokemusta kuvitella itsensä tilanteeseen kun puoliso vaikka pettä tai sairastuu vakavasti?[/quote]
Jos ei osaa, niin miksi sitten luvata puolisolle mitään? Eikö voisi jatkaa elämistä väljässä avoliitossa ilman sopimuksia tai ryhtyä avoimeen suhteeseen?
Mikä sen naimisiin menon idea on? Onko se vain esitys?
Mun mielestä naimisiin meno on täysin turhaa. Minulle avoliitto on paljon fiksumpi vaihtoehto, eikä niillä oikeasti ole hirveästi eroa. Paitsi tietty että jos toinen kuolee niin toinen saa puolet omaisuudesta, sitä mä en edes halua.
Lupasin elättää itseni ja lapseni omilla rahoillani ja mies lupasi ihan saman. Tämä on ensisijaisesti talousliitto.
Kyllä me puhuimme alkuaikoina ihan mistä vain. Miehen vanhemmista toinen on muistisairauden takia lukkojen takana hoitolaitoksessa ja hän itse oli ja on sitä mieltä, että jos niin hänelle käy, minun täytyy tehdä itseni kannalta paras ratkaisu, oli se sitten avioero tai mitä tahansa. Uskonasiat tuli käytyä läpi, samoin lastenhankinta ja kasvatusnäkemykset. Asuntolainaa hakiessamme laitoimme maksumäärän sellaiseksi, että pystymme maksamaan lainaerän vaikka toisen palkalla pelkästään. Ylipäänsä meillä on se mentaliteetti, että se on otettava vastaan, mikä annetaan.
Minä menin naimisiin asenteella Kunnes kuolema meidät erottaa. Ei siinä mitään sen kummempia neuvotteluja käyty. Molemmilla tuntui olevan sama, perinteinen käsitys siitä, mitä avioliitto tarkoittaa. Minä ajattelen, että rakkaus on tahdon asia ja kaiken se kestää ja kärsii, niinkuin Raamatussa sanotaan. Avioliitossa pysyminen on minulle itsestäänselvää, kuten myös puolisolleni. Ei siis kannata uhrata ajatustakaan mielestäni erilaisille skenaarioille. Kaikki otetaan vastaan, mitä tulossa on.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:29"]Toisaalta osoittaa myös melkomoista naiviutta uskoa, että "kun kerran sovittiin" niin siitä myös pidetään kiinni.[/quote]
Jos se on naiiviutta, niin miksi ihmiset tahtovat naimisiin? Ihan vain bileiden vuoksi?
Jotenkin en saa kiinni nykyisen sarja-avioisuuden ideasta. Ihmiset vannovat uskollisuutta, vaikka tietävät itsekin, että väliaikaista tämäkin on. Eikö sitten kannattaisi elää vaikka avoimessa suhteessa?
[/quote]
Naiviutta ei ole mennä naimisiin, naiviutta on uskoa, että koska toinen kerran aikoinaan jotain lupasi tuo lupaus pitää aina ja ikuisesti. En oikein jaksa uskoa, että kaikkia avioliiton aikana vastaantulevia ongelmia, kriisejä tai onnen hetkiä voidaan ennakollisesti luetella. Samoin myöskään ennakollisesti "sopiminen" miten toimitaan, jos vaikkapa lapselle tulee vakava sairaus on omasta mielestäni lähtökohtaisesti mahdotonta. Siksi on mielestäni parempi sopia vain siitä, mille avioliitto perustuu (osalle täällä se on talous, toisille rakkaus, kolmansille vaikka uskonnollinen yhteisö), koska tämän perusrelaation kautta voidaan sitten löytää järjellinen ratkaisu niihin väistämättä ilmaantuviin ongelmiin paljon paremmin kuin listaamalla väistämättä liian suppeasti esimerkkitapauksia ja niihin "oikeita" tapoja suhtautua.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:44"]
Siksi on mielestäni parempi sopia vain siitä, mille avioliitto perustuu (osalle täällä se on talous, toisille rakkaus, kolmansille vaikka uskonnollinen yhteisö), koska tämän perusrelaation kautta voidaan sitten löytää järjellinen ratkaisu niihin väistämättä ilmaantuviin ongelmiin paljon paremmin kuin listaamalla väistämättä liian suppeasti esimerkkitapauksia ja niihin "oikeita" tapoja suhtautua.
[/quote]
Aamen. 8.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:44"]En oikein jaksa uskoa, että kaikkia avioliiton aikana vastaantulevia ongelmia, kriisejä tai onnen hetkiä voidaan ennakollisesti luetella.[/quote]
Monet voidaan. Esimerkkinä nyt vaikka erilaiset sairastumiset ja sairaudet ja seksuaalinen haluttomuus.
pff