pakko purkaa . .

minulla on 1 kummilapsi joka on niin ihana lutunen kuin olla voi. vaikkei ole oma. omia minulla ei ole, mutta olen aina ollut lapsirakas ja osaan mielestäni lapsettomaksi hyvin hoitaa pieniä, jopa vauvoja. elikkä on " homma hanskassa" , en ole epävarma kun lastenhoidosta on kyse.



kummilapseni on ollutkin monesti hoidossa luonani yökylässä. voi miten saan voimaa siitä kun on saanut hoitaa lasta. jaksaa töissäkin paremmin sitten :) harmi vaan ette se pikku söpöliini ole ihan ikioma :( mutta onhan se vähän niinkuin oma. . (kummilapsi)



mutta lapsen vanhemmat pisti " stopin" tälle yöhoidoille :(

ei, emme ole riidoissa tms. mut vanhemmat vetosivat kun lapsella on paljon muitakin hoitopaikkoja joten haluavat karsia " ylimääräset" pois. .



tai siis toki minun luo voivat edelleen tulla mut ei niin usein. :(



toki ymmärrän jos on läheisiä monta ja lähellä asuvat niin sielläkin lapsi on hoidossa välillä ja tottakai vanhemmat haluavat olla kotonakin perheen kesken ettei lapsi ole kokoajan jossain hoidossa. varsinkaan jos hoitopaikkaa ei tarvita (vanhemmat ei usein käy viihteellä eli ne ei usein oo tarvinu lapsenlikkaa) mutta on ollut ilo kun ovat antaneet minulle hoitoon vaikka eivät ole menneet mihinkään. mut nyt kun pistivät stopin, tuntuu et sydämeni " särkyy" kun en näe kummilastani niin usein kun haluaisin.



käyvät kyl silloin tällöin kylässä ja kovasti kutsuvat minua käymään kylässä mutta en viitsisi millään. . tai siis viitsin mutten kehtaa. koen vain että tungettelen tai jotain. vaikka ei niin varmasti ole.



voi mikä olisi kultainen keskitie että näkisin /hoitaisin kummilasta useammin ja ettei vanhemmat kokisi että jatkuvasti lapsi ravaa jossain yökylässä