Poikakaveri haluaa erota 2,5 vuoden jälkeen?

Olemme seurustelleet 2,5 v, emme ole naimisissa. Ensimmäistä kertaa tavattiin 3 vuotta sitten, ja chatattiin vaan enimmäkseen kunnes 2,5 v sitten aloimme seurustella. No minun ongelma on se, että luulen ettei suhteessa saa olla ollenkaan riitoja, muuten asiat ei ole tarpeeksi hyvin. Tai siis en luule, tiedän että riitoja voi olla, mutta jotenkin tuntuu ettei asiat ole tarpeeksi hyvin sitten, jos tulee erimielisyyksiä. Miehen ongelma taas se, että hän suuttuu joka asiasta. Haluaisin keskustella ongelmat läpi, ja joskus ongelma on jommassakummassa meistä. Tällä kertaa halusin vain yrittää kertoa miehen "huonon" puolen/ongelmakohdan, jolle hän ei tietenkään voi mitään mutta siis jossa hän ei vastaa "unelmamiestäni". Ensinnäkin minulla ei ole suuria vaatimuksia miehelle, mutta tämä olisi jotenkin tärkeää. En osaa kunnolla aina puolustaa itseäni ja muutama kuukausi sitten kadulla kävellessämme jokin tuntematon mies (ei vaikuttanut olevan päissään tms) tönäisi minua rajusti ja huusi "pois tieltä tämä on minun tie" tmvs. Kaaduin maahan, oli tönäisy niin kova ja olen tosi hento ja pienikokoinen ja mies oli iso. Itsehän tällaisissa tilanteissa vaan "jähmetyn" eli siis en osaa sanoa mitään, enkä tehdä mitään ja aivot lakkaa toimimasta kunnes myöhemmin aina ajattelen että olisinpa edes huutanut tälle tavallaan "puolustaakseni" itseäni edes vähän. No mies vaan kattoi ympärillensä eikä sanonut sanaakaan. En kritisoinut häntä silloin. Olen pari kertaa ottanut asian puheeksi, enkä ole silti sanonut mitä tuntoja minulle siitä jäi. Ei minua tapahtunut enää haittaa. Miehet usein katsovat naisten nalkuttavan samoista asioista uudelleen ja uudelleen ja itse asiassa vasta pari päivää sitten kerroin hänelle miltä minusta tuntui. Sanoin suoraan, että haluaisin että mieheni puolustaisi minua, edes että olisi sanonut tälle että noin ei käyttäydytä, ei tietenkään tarvitse eikä kannata mitään tappelua aloittaa. Ehkä monet ajattelee että naisen tulee puolustaa itseään ja en kyllä vaadi että miehen tulee osata tai haluta, mutta vaatisin niin ikävä kyllä omalta mieheltäni. Useammin on jo tapahtunut että jotain tapahtuu missä mies olisi saanut kyllä tehdä tai sanoa jotain. Baarissakin kerran mies alkoi minulle iskemään silmää ja asettautui mieheni eteen ettei hän päässyt vessaan. Sitten pari kertaa joku on minulla jotain valittanut, joku tuntematon, niin mies ei sano mitään. Kaikkea tuommoista. Joka tapauksessa heti kun sanoin miehelle tästä ja sanoin että haluaisin että hän kehittyisi tässä asiassa, alkoi hän puolustuskannalle: "sinä kritisoit minua, kukaan ei halua olla kritisoitavana, etsi joku muu mies jos en kelpaa". Onko tosiaan niin, että miehen pitää jo alussa olla itselle täysin sopiva, eikä hän halua kehittyä tuossa yhdessä asiassa? En ole koskaan ennen häntä kritisoinut ja tässäkin halusin hänen hieman kehittyvän. Itse olen mukautunut hieman miehen toiveisiin, säilyttäen silti oman minuuteni ja persoonani. Muuta en ole häneltä ikinä pyytänyt kuin että olisi hieman enemmän minun puolellani. Hän ei kykene keskustelemaan mistään asiasta mikä liittyy menneeseen, vaikka olisi eilinen, eikä mistään asiasta mikä liittyy häneen ja johonkin missä hän olisi voinut tehdä paremmin. Jollain tavalla hän tekee eteeni paljon asioita, jollain tavalla ei suostu tekemään mitään. Pyysin vasta häntä lähettämään erään postipakettini joka tuli lähettää parin päivän sisään enkä itse ollut paikalla silloin. Vastaus oli "minä en lähetä postipaketteja". Kysyin monta kertaa miksi ja hän tuota samaa lausetta jankutti. Sitten valitti että minä kysyn samaa asiaa koko ajan, Ihmettelin että eikö voi noin pientä asiaa tehdä minun vuokseni? Sitten lopulta sanoi syyn - kertoi ettei hän osaa lähetää ja sanoin monta kertaa että etkö osaa kävellä postiin ja antaa pakettia työntekijälle joka tekee kaiken sen puolesta? Sitten vain jankutti että jos tekeekin jonkun virheen että paketti ei menekään perille. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista jota pitäisin virheenä tai josta olisin syyttänyt muuta kuin tuo, ettei yhtään puolusta minua. Muusta en ole ikinä kritisoinut joten en ymmärrä tuota pelkoa, että tekisi virheen. Ja miten postipaketin lähettämisessä voi tehdä virheen? En ymmärrä. Kuitenkin miehen kanssa ei voi keskustella asioista, kun annoin tuon kehitysidean että olisi hieman enemmän puolustava minua ja ITSEÄÄN kohtaan niin samaa jankutusta - etsi uusi mies. Pitäisikö minun siis päästää mies kärskimyksistään ja lähteä, jotta hän saisi elää elämäänsä rauhassa...kun ei kerran pidä minusta niin paljoa että voisi edes keskustella silloin harvoin kun riitelemme. Sekin että jos kertaakaan sanon että olen jostain surullinen tai itken (ei yleensäkään liity häneen), sanoo vaan että mikä sinun ongelma on jne. ja koskaan ei saisi ajatella menneisyyttä pätkääkään. No en elä menneessä mutta kyllähän jotkut asiat aina kerran muutamassa kuukaudessa painaa sen verran että itku tulee eikä sekään minun vikani ole. En jatkuvasti kuitenkaan ajattele mennettä vaan yritän tehdä tulevasta paremman...ei ole kuitenkaan minun vikani tämä, koska en voi aina olla yhtä iloa ja hymyä, vaikka yrittäisinkin. Sanoin että en sitten tästä lähtien itke hänen nähden enkä kerro tuntemuksiani ellei ne ole iloiset ja sanoin että luulin että parisuhteesa kumpikin saa puhua rehellisesti tuntemuksensa. Hän ei vastannut mitään. Kuitenkin hän itse usein valittaa jostain menneessä tapahtuneesta asiasta yms. Olen hyvin tarkasti käyttänyt ehkäisyä, koska haluan lapsia vasta kun olen varma että suhde onnistuu, siis niin varma kuin voi olla, koskaanhan ei tiedä mitä tulevassa tapahtuu vaikka kuinka hyvin menisi..nyt ei ole kuitenkaan aika lapsille kun suhde tällaisessa jamassa. Huom. kummankin eka oikea suhde, jotenka välillä tuntuu että pitäisi tuo mies päästää "muille apajille" niin varmaan tulisi minun luo takaisin, kun ei oikeasti tiedä että jokaisessa suhteessa on jotain riitaa joskus. Ja uskon että on olemassa naisia, jotka ei niin paljoa yrittäisi suhteen eteen hänen kanssaan kun minä teen.