Opet ja hoitajat, tuleeko teille jotkin lapset ja perheet

Omassa aineessani erityisen lahjakkaat, luonteeltaan mukavat, luotettavat opiskelijat tulevat läheisemmiksi kuin muut. Minulla itselläni oli tällainen erityissuhde omaan opettajaani, ja haluan jatkaa perinnettä. Minusta on suuri kunnia saada olla jollekin nuorelle sellainen tärkeä opettaja, joka ymmärsi ja ohjasi eteenpäin.

Jos tulee, niin tarviiko näyttää niin selvästi kenestä pitää ja kenestä ei?

Ei. En pidä asiakkaitani kavereita .olen saanut kutsuja mutta olen torjunut niitä nätisti .sitä seuraa ongelmia

Tulee. Yleensä juuri ensin selvitetään jotain oppilaan ongelmaa: kiusaamista, häiriökäyttäytymistä, oppimisvaikeutta tms, minkä takia tapaan enemmän vanhempia ja kiinnitän oppilaaseen paljon huomiota. Yleensä nämä ovat selviytymistarinoita, jotka vahvistavat yhteyttä. En näytä luokassa mitään suosimista. Kaikki oppilaat ovat tärkeitä ja pidän jokaisesta.

T.ope

Olen tässä nyt pohtinut, että miesopen ja tyttöoppilaan ope-oppilassuhde on eri kuin naisopen ja poikaoppilaan. Siinä on jotain uros-naarasjuttua. Jollain tasolla. En tarkoita mitään seksuaalista.

Kaksi sellaista oppilasta on vuosien varrella ollut, että haluan halata, kun tulevat vastaan. Joskus halataankin, mutta joskus aistin, ettei ilmapiiri ole sellaiseen sopiva. Nämä ovat nykyään kuitenkin aikuisia ihmisiä, joten sen puoleen kohtaamiset voivat olla aika mutkattomia.

Ja nää oli sellaisia oppilaita, joiden kanssa kemiat vaan toimi eri tavalla kuin muiden. Jotenkin jättivät jäljen sydämeen niin, etten ikinä lakannut miettimästä, että mitähän heille kuuluu.

Olen itse tullut muita läheisemmäksi kahden asiakasperheen kanssa. Ihan siis ammattilais-asiakassuhteessa. Toinen perhe on "unelmaperheen" mallikappale: äiti, isä, kaksi suloista, sosiaalista, ihanaa tyttöä, koira, korkea koulutus jne. Tämä perhe on tullut läheiseksi minulle mielestäni siksi, että tytöt ottavat niin luottavaisina kontaktia minuun ja vanhemmat osoittavat päivittäisellä käytöksellään selvää kiitollisuutta ja luottamusta varhaiskasvatus- ja päivähoitotyötämme kohtaan. Vanhemmat ovat kiinnostuneita päiväkodin toiminnasta ja lasten päivästä, ystävyyssuhteista jne. Kertovat myös avoimesti kotitilanteestaan. Parasta on huomata, että vanhemmat osoittavat toisiaan kohtaan arvostusta ja rakkautta jopa niin, että sen kuulee puheesta silloinkin, kun toinen ei ole paikalla. Kun perhe on mukava, luottavainen ja avoin, heistä on helppo tykätä ja tämä kaikki yhdessä luo läheisyyttä.

Toinen läheiseksi muodostunut perhe on yksinhuoltajaäiti, jolla on kolme lasta. Näistä nuorin poika on minun ryhmässäni. On koko ryhmän kuopus, tosi hyväkäytöksinen, tunteellinen, suloinen. Äiti puhuu kuin Runeberg, pidän hänen avoimuudestaan ja perusluottamuksestaan työtämme kohtaan. 

Vaikeinta on luoda läheistä/luottamuksellista suhdetta niihin vanhempiin, jotka suhtautuvat työhömme skeptisesti tai piittaamattomasti. Ammatillinen pitää kuitenkin aina olla, oli kyseessä sitten ne läheisimmät tai etäisimmät asiakkaat.

Tulee tietenkin. Sellaisten, joiden kanssa on enemmän tekemisissä (eli yleensä hankaluuksia on ensin).

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:33"]

Tulee tietenkin. Sellaisten, joiden kanssa on enemmän tekemisissä (eli yleensä hankaluuksia on ensin).

[/quote]

Mitä tarkoittaa että hankaluuksia on ensin?

Tai joskus henkilökemiat toimii paremmin yhden vanhemman kanssa kuin muiden. Olen yhdestä äidistä ajatellut että jos olisimme tutustuneet muissa merkeissä, voisimme olla ystäviä.

Tulee. Sellaiset perheet jotka ottavat enemmän kontaktia, juttelevat ihan arkisista asioistaan tuonti ja haku tilanteissa.
Sitten on niitä vanhempia jotka heittävät lapsen aamulla sisään ja hakiessa kurvaavat saman tien pihasta kun ovat äkkiä saaneet lapsen kyytiin. Heihin ei lluonnollisesti synny niin läheistä suhdetta.
Toki vaikuttaa sekin kauanko lapsi on ollut hoidossa. Mitä pidemmän aikaa sitä enemmänhän sitä tutustuu perheisiinkin.
Kaikki lapset toki on yhtä tuttuja minulle kun päivänsä täällä viettävät.

T.pph

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:41"]

Tai joskus henkilökemiat toimii paremmin yhden vanhemman kanssa kuin muiden. Olen yhdestä äidistä ajatellut että jos olisimme tutustuneet muissa merkeissä, voisimme olla ystäviä.

[/quote]

Miksi ette voisi olla ystäviä silti? :O 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:41"]

Tai joskus henkilökemiat toimii paremmin yhden vanhemman kanssa kuin muiden. Olen yhdestä äidistä ajatellut että jos olisimme tutustuneet muissa merkeissä, voisimme olla ystäviä.

[/quote]

Miksi ette voisi olla ystäviä silti? :O 
[/quote]
Se ammattietiikka. Jos perhe on asiakkaani, haluan pitää sen suhteen sellaisena.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:41"]Tai joskus henkilökemiat toimii paremmin yhden vanhemman kanssa kuin muiden. Olen yhdestä äidistä ajatellut että jos olisimme tutustuneet muissa merkeissä, voisimme olla ystäviä.
[/quote]

Tunnen myös tapauksia, jossa hoitaja on ystävystynyt vanhempien kanssa! :)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:41"] Tai joskus henkilökemiat toimii paremmin yhden vanhemman kanssa kuin muiden. Olen yhdestä äidistä ajatellut että jos olisimme tutustuneet muissa merkeissä, voisimme olla ystäviä. [/quote] Miksi ette voisi olla ystäviä silti? :O  [/quote] Se ammattietiikka. Jos perhe on asiakkaani, haluan pitää sen suhteen sellaisena.

[/quote]

Entä siinä vaiheessa kun perhe ei ole enää asiakas? Mä en ihan ymmärrä tällaista. Voihan sitä nyt tavata työnsä kautta ihmisen jonka kanssa synkkaa todella hyvin, mikä ihme estäisi ystävystymästä jos kumpikin sitä haluaa? Jos ei ole terapeutti tai lääkäri tai vastaava. Mutta hoitaja ja vanhempi?! Mikä voisi estää..

Me olemme olleet jo 14 vuotta ystäväperheitä lapseni pph:n perheen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:52"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:41"] Tai joskus henkilökemiat toimii paremmin yhden vanhemman kanssa kuin muiden. Olen yhdestä äidistä ajatellut että jos olisimme tutustuneet muissa merkeissä, voisimme olla ystäviä. [/quote] Miksi ette voisi olla ystäviä silti? :O  [/quote] Se ammattietiikka. Jos perhe on asiakkaani, haluan pitää sen suhteen sellaisena.

[/quote]

Entä siinä vaiheessa kun perhe ei ole enää asiakas? Mä en ihan ymmärrä tällaista. Voihan sitä nyt tavata työnsä kautta ihmisen jonka kanssa synkkaa todella hyvin, mikä ihme estäisi ystävystymästä jos kumpikin sitä haluaa? Jos ei ole terapeutti tai lääkäri tai vastaava. Mutta hoitaja ja vanhempi?! Mikä voisi estää..
[/quote]
Kun asiakkuus päättyy, tilanne on eri. Sitten voikin.