Mistä kohtaa sitä aloittaisi rennomman elämän?

Tällä hetkellä elämä on todella kiireistä. Kolme alle kouluikäistä lasta, no vanhin nyt menossa kouluun syksyllä. Olen yrittäjä ja työt ovat välillä aika stressaavia, välillä on helpompaa. Mies tekee ympäripyöreää päivää työn ja meidän rakennus projektin kanssa. Lastenhoitoapua ei ole iltaisin, isovanhemmat vielä työelämässä ja omilla kavereilla, joita onneksi on paljon, on otsellään pieniä lapsia. Välillä tuntuu, että sitä on ihan poikki! Henkisesti en koe tätä radkaana, elämässä on paljon ilon aiheita ja tuo talonrakennuskin on positiivinen stressin aihe. Työt stressaa välillä, mutta ei ole yrittäjän oikein mahdollista heittäytyä niistä pois.

Harmittaa, kun en ehdi lenkille iltaisin kuin vasta yhdeksän jälkeen pääsisin, en todellakaan jaksa enää siinä vaiheessa. Olen fyysisesti niin poikki.. Kevät on mennyt lähinnä sairastellessa. (Flunssaa, yrjötautia, migreeniä, kaikkea tämmöistä perusjuttua). Olen kovasti koettanut miettiä, että mistä päästä tässä alkaisi karsia asioita pois, ettei olisi näin väsynyt. Voisin palkata töihin apuvoimaa, mutta se on tehty suomenmaassa liian kalliiksi. Vieraalle en haluaisi lapsia enää hoitoon antaa, kun päivän ovat päiväkodissa. Illat ovat niin lyhyitä.

Onneksi tämä on "vain hetkellistä", mutta kyllä tätä saattaa vielä vuodenkin jatkua.