Äidillä aivokasvain. Olisiko jollain kokemuksia?

Kaikki riippuu ihan kasvaimen tyypistä. Jos on niin pahassa paikassa ettei voi leikata niin sädehoito voi auttaa.
Minulla on kasvain otsalohkojen välissä, mutta se on pieni eikä toistaiseksi kosketa aivoja, joten sille ei tehdä muuta kuin seurataan tilannetta.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:47"]

Riippuu niin valtavasti kasvaimen tyypistä, sijainnista jne... Mulla oli työkaverilla hiljattain aivokasvain, mutta se oli sellaista laatua että pelkällä lääkehoidolla saadaan todennäköisesti pysymään loppuelämän kurissa. Oli joku aivolisäkekasvain joka tuotti prolaktiinia. 

[/quote]

Aivolisäkekasvain EI ole aivokasvain. Ei ole aivoissa ollenkaan, vaan aivolisäkkeessä joka on aivojen alapuolella. Kyse on aika eri jutusta.

Kiitos tsempistä ja kokemuksista, niitä tarvitaan. Tsemppiä nro:lle 12. Varmasti inhottava ja raskas tilanne.
Mielelläni kuulisin lisää kokemuksia.
Ap

1 tutttla gliooma, leikkattiin ja sädetettin . Kasvoi takaisin, kuolin. 2v diagnoosista. Toisella tutulla rintasyövän etäpesäke aivoissa, kuoli 3kk toteamisen jälkeen.

Mun äidillä oli rintasyövän etäpesäke aivoissa, se oli se viimeinen tuomio, ei me tietenkään äidille sitä kerrottu ja hän jaksoi kantaakin toivoa melkein loppuun saakka. Hän eli sen toteamisen jälkeen n.2kk. Ja kunto heikkeni hetkessä, yhtäkkiä hän tarvitsi rollaattorin kävelyyn ja kohta alkoi tekemään kaikkea "pimeää", esim laittoi ruokaa astianpesukoneeseen jne. Hän oli todella agressiivinen, ja ikävä kyllä loppuajan mä vihasin äitiä. Hän haukkui mua jatkuvasti oikein pahalla tavalla. Aluksi yritin ymmärtää, että hän on vaan sairas, mutta lopulta en enää itse jaksanut. Kuolema oli ainakin mulle helpotus, koska olin menettänyt äitini jo ajat sitten.

Työn kautta tiedän yhden vanhuksen, jolla syöpä oli lähettänyt etäispesäkkeen aivoihin. Vanhus oli kamalan kipeä, mutta omaiset kielsivät kaiken kipulääkityksen, "ettei mene sekaisin". Kitui pitkään, lopulta kuoli. 

Sisaruksella oli syövän etäpesäke aivoissa. Kaikki saatiin pois leikattua pois ja tulevaisuus näytti valoisammalta. Ei mennyt kuin 2,5kk ja aivot olivat täyttyneet pienen pienistä etäpesäkkeittä ja lähes heti tuomion jälkeen pidettiin hautajaiset. :(

Olen pahoillani puolestasi. Valitettavasti minullakaan ei ole mitään rohkaisevia kokemuksia. Parhaan ystäväni äiti, joka oli myös minulle kuin äiti menehtyi aivoissa sijainneeseen syöpään 10 viikkoa diagnoosista. Hänellä syöpä eteni aggressiivivesti. Koepala otettiin Töölössä ja sieltä siirto syöpäklinikalle. Oli tuon jakson aikana paljon kotona koska tyttärensä hoiti häntä, mutta viimeisen viikon sairaalassa, kun alakroppa ei enää toiminut ja loppua kohti myös kun ei kyennyt syömään tai juomaan. Hän ei kärsinyt mitään kipuja. Hän vaan hiipui pois. Hoitoa ei ehditty aloittaa, eikä siitä olisi ollutkaan mitään hyötyä. Kortisoonilla lähinnä hoidettiin, mikä alussa auttoikin, kun puhe meni vaikeaksi, eikä hän oikeen muistanut mitään. Kortisoonilla tuli parempi jakso ennen alamäkeä. Se aiheutti suuren annoksen vuoksi painajaisia ja suuhun sammasta, mutta ne hoidettiin jollain toisella lääkkeellä.

Toivon teille parasta. Ystäväni äidin syöpä oli voittamaton, mutta toisenlaisiakin tarinoita on. Kävi miten kävi, teillä on vielä aikaa :)

Oma äitini sairastui aivokasvaimeen. Ensiksi epileptisia kohtauksia, hoidettiin alkkiksena. Vasta kolmannen sairaalaan vieneen kohtauksen jälkeen alettiin tutkia. Diagnoosin jälkeen leikkaus ja sädehoidot. Nopeasti kunto romahti ja joutui vuodepotilaaksi, lopulta jäljellä oli vihannes, joka ei reagoinut mihinkään. Äitini kuoli hieman päälle 40-vuotiaana. Yhden ystäväni isä sai ensiksi aivohalvauksen ja tämän jälkeen tuli aivokasvain. Eli diagnoosin jälkeen reilun vuoden.

Aivokasvain muuttaa ihmistä ja tämän persoonaa. Jos sairaus on kuolemaksi, niin ihminen kuihtuu ja näivettyy pois. Surullista, sillä usein kyseessä jo valmiiksi hävitty kamppailu.

Haluatko oikeasti kuulla. No tuttava 58v. Aivosyöpä. Haudassa puoli vuotta diagnoosin jälkeen.

Riippuu niin valtavasti kasvaimen tyypistä, sijainnista jne... Mulla oli työkaverilla hiljattain aivokasvain, mutta se oli sellaista laatua että pelkällä lääkehoidolla saadaan todennäköisesti pysymään loppuelämän kurissa. Oli joku aivolisäkekasvain joka tuotti prolaktiinia. 

Ainut joka tiedän, on Roxetten Marie. Elää ja porskuttaa vielä vain.

No aivokasvain voi olla joko hyvän tai pahanlaatuinen. Ei välttämättä haittaa menoa yhtään, jos ei oireita tai riskejä. Huomat5tiinko äidilläsi se sattumalta, vai tuliko mitä oireita, jos tuli?

Vasemman aivolohkon keskivaiheilla puhekeskuksessa. Kasvaintyypistä en tiedä ennen kun koepala otettu. 2kk sitten ei näkynyt kuvissa. Eli agressiivinen on.
Olen jo menettänyt äitini (luonne). Puhe takkuaa samoin puheen ymmärtäminen.
Ap

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:51"]No aivokasvain voi olla joko hyvän tai pahanlaatuinen. Ei välttämättä haittaa menoa yhtään, jos ei oireita tai riskejä. Huomat5tiinko äidilläsi se sattumalta, vai tuliko mitä oireita, jos tuli?
[/quote]
Sai aivoinfarktin tyyppisiä oireita, mutta ei ollut se (2kk sitten sai infarktin josta toipui lähes ennalleen) sekä epileptisen kohtauksen. Magneettikuvissa selvisi.
Ap

Paljon riippuu, että onko gliooma eli aivokasvain, joka on aivokudoksen seassa vai selkeärajainen, joka ei ole samalla lailla aivokudoksen seassa.

Oma äitini kuoli aivokasvaimeen alle 60-vuotiaana. Hänellä oli gliooma, joka oli aivokurkiaisessa kiinni. Ekalla kerralla leikattiin, eikä kasvain ollut hirveän ärhäkkä kasvamaan... sai sädehoitoa ja hetken tilanne oli aika ok. Hänelle tuli ensimmäisestä leikkauksesta toispuolinen halvaus, josta kuntoutui kepin avulla käveleväksi. Oireet palasivat ja taas avattiin... kasvain oli suurentunut ja muuttunut ärhäkämmäksi. Hänellä kasvain vaikutti liikkumiseen ja puheeseen.

Aivokasvain on aika raskas, koska vaikuttaa niin konkreettisesti. On vaikeaa keskustella ihmisen kanssa, joka ei löydä sanoja tai löytää jonkun yksittäisen sanan.

Loppuvaiheessa hän oli saattohoidossa terveyskeskuksessa, jossa joku läheinen oli lähes koko päivän. Terveyskeskuksessa henkilökunta teki parhaansa, mutta äitini olisi kyllä saanut kylmää ruokaa, jos ei joku olisi häntä ollut syöttämässä/auttamassa.

Hän sairasti lähes kaksi vuotta, josta viimeiset puoli vuotta tiesimme, ettei mitään ole tehtävissä. Äitini ehti mm. kertomaan toiveensa hautajaisista... eipä tarvinnut pähkäillä hautaustoiveita. Itse koin raskaaksi sen, etten voinut surra äitini tilannetta, koska piti pitää yllä hänen läsnäollessaan positiivisuutta...hänellä oli aivan tarpeeksi jaksamista omassa olotilassaan. Kuolema oli lopussa helpotus niin sairaalle kuin läheisille.

Olisin mielelläni pitänyt äitini kauemmin luonani, mutta elämä on rajallista.

Mulla on kyllä kokemusta, mutta se voitiin leikata. Oli hyvänlaatuinen. Tämä oli vuonna 1987, äiti voi hyvin ja on siis edelleen elossa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:51"]Vasemman aivolohkon keskivaiheilla puhekeskuksessa. Kasvaintyypistä en tiedä ennen kun koepala otettu. 2kk sitten ei näkynyt kuvissa. Eli agressiivinen on.
Olen jo menettänyt äitini (luonne). Puhe takkuaa samoin puheen ymmärtäminen.
Ap
[/quote]
Et ole menettänyt äitiäsi. Hän on ihan sama äiti kuin ennenkin mutta sairas nyt. Ja tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan. Tsemppiä äidillesi ja sinulle! Terv. Saman kokenut

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:51"]Vasemman aivolohkon keskivaiheilla puhekeskuksessa. Kasvaintyypistä en tiedä ennen kun koepala otettu. 2kk sitten ei näkynyt kuvissa. Eli agressiivinen on. Olen jo menettänyt äitini (luonne). Puhe takkuaa samoin puheen ymmärtäminen. Ap [/quote] Et ole menettänyt äitiäsi. Hän on ihan sama äiti kuin ennenkin mutta sairas nyt. Ja tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan. Tsemppiä äidillesi ja sinulle! Terv. Saman kokenut

[/quote]

Sama ruumis, eri mieli.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:06"]

Työn kautta tiedän yhden vanhuksen, jolla syöpä oli lähettänyt etäispesäkkeen aivoihin. Vanhus oli kamalan kipeä, mutta omaiset kielsivät kaiken kipulääkityksen, "ettei mene sekaisin". Kitui pitkään, lopulta kuoli. 

[/quote]

höpö höpö, omaiset eivät mitään kipulääkkeitä tai sen kieltämistä määrittele minkäänlaisissa tapauksissa.