Lue keskustelun säännöt.
Auttaako teidän läheiset paljon?
25.06.2015 |
Itseäni on alkanut vähän harmittaa, kun tuntuu että itse olen aina pystyessäni auttanut läheisiäni ja nyt kun joskus itse tarvitsisi hiemankin apua niin vastaukset on tosi tylyjä. Olen tarjonnut siskolle lastenhoitoapua kun hän on ollut sairaana että saa levätä, auttanut äitiä ja isää pihatöissä ja käyttänyt kaupassa jne. Kaikkea sellaista, mitä minun mielestäni perheenjäsenet ihan normaalisti toisilleen tekevät. Nyt olen itse pyytänyt kahdesti apua, ja hävettää että edes kysyin. Eilen pyysin jos siskoni olisi voinut ottaa vanhimman lapseni kyytiin työmatkansa varrelta, kun oli sellainen tilanne että lapsi oli harrastuksessa ja minulla pienemmät sairaana kotona. Niin ei käynyt vaikka sanoin että siskon ei tarvitse yhtään muuttaa omaa aikatauluaan, että tyttö voi hyvin odotella siellä harrastuspaikassa kunnes sisko lähtee sieltä töistä. Eihän tuo nyt mikään katastrofi ollut, jouduin vaan tavallaan turhaan kuskaamaan kipeitä lapsia moneen kertaan edestakaisin.
Sanokaa suoraan, onko mulla nyt itsellä tässä asenteessa jotain vikaa kun tuntuu että olisin vähän loukkaantunut? En sanonut siskolle mitään tietenkään enkä sano. Mietityttää vaan, kun itse olisin tottakai auttanut kun kerran ei mitään vaivaa edes olisi ollut.
Kommentit (12)
Outoa on, jos ei voi auttaa, varsinkin kun olisi vastavuoroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua ovat pyytäneet ja sitä saanet, myös tukea ja ymmärrystä eri elämän tilanteisiin Itse emme ole apua saanut, kun olen vihjaissut että apua tarvittaisiin. Kerran sanoin suoraan läheisen kuoltua, että tarvitsisimme henkistä tukea sen sijaan että päällemme valutetaan muiden jokapäiväiset ongelmat, vastauksena saimme sitä samaa, muiden ongelmien valitusta. Emme jaksaneet sitä vuosikausien hyväksikäyttöä ja jätimme nuo läheiset taaksemme.
Ennen autoimme, sitten tapahtui asioita joiden seurauksena auttamisemme loppui. Pari vuotta oli hiljaiseloa, nyt soitellaan ja nyyhkitään avuksi, kun oma kunto ei enää riitä. Harkinnanvaraisesti toimimme nyt. Emme ole palloteltavissa ja sehän harmittaa. Meitä ei ole autettu juurikaan ja silloin kun kerran on, siitä on muistutettu seuraavat viisi vuotta.
Sukulaisilta en ole saanut apua, itse olen/olemme auttaneet. Ystäviemme välillä olemme toimineet vastavuoroisesti.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:38"]
Outoa on, jos ei voi auttaa, varsinkin kun olisi vastavuoroista.
[/quote]
No siltä se minustakin tuntuu. Ja en tosiaan ole pyytänyt kuin ihan pari kertaa apua, muuten olen sinnitellyt omillani vaikka on tässä välillä aika tekeminen ollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut huomaamaan, että eivät auta. Eivät myöskään kaverit, joita pidin aikaisemmin ystävinäni. En saa esim. koiranhoitoapua, vaikka itselleni olisi itsestäänselvyys, että ottaisin lemmikin hoitoon, jos joku ystävistäni pyytäisi. Voisin jopa ehdottaa sitä itse pyytämättäkin, koska rakastan eläimiä. Toisaalta kavereillani ei ole juuri lemmikeitä, eivätkä valitettavasti ole kovin eläinrakkaita. Lastenhoitoapua antaisin myös, jos joku pyytäisi. Itse en uskalla lapsia edes hankkia, koska en usko saavani apua, jos tarvitsisin :( Minulla ei ole sisaruksia.
Kaverini meni Tallinnaan laserleikkaukseen. Menin hänen tuekseen sinne, kun hän pyysi, maksoin omat matkani ja puolet hotellista. Kaverini sai omilta vanhemmiltaan rahat leikkaukseen ja matkakuluihin. Kun itse menin laserleikkaukseen samaan paikkaan, jouduin menemään ihan yksin ja selviämään sairaalasta hotellille puolisokeana. Tämä on vain yksi esimerkki lukuisista, joissa apu ei ole ollut vastavuoroista.
Minulla ei ole muita sukulaisia kuin äiti. Oma äitini ei ole koskaan auttanut minua, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Itse tarjouduin kuitenkin auttamaan häntä muutossa. Siitä hän ei edes kiittänyt vaan suuttui, kun ehdotin muuttoa hänelle sopivampaan asuntoon. Itse olen muuttanut lukuisia kertoja enkä koskaan ole saanut apua. Olen joutunut pienestä opiskelijabudjetistani maksamaan kuskin, auton ja muuttomiehet.
Tuntuu yksinäiseltä ja epäreilulta :(
Äiti ja isäpuoli auttavat aina jos voivat ja minä autan takaisin parhaani mukaan. Esimerkiksi äiti leikkasi vasta hiukseni ja minä autoin ruoanlaitossa ja puutarhan hoitamisessa.
ukki ja mummi ovat ihmisiä joita en enää ikinä auta missään. Viimeksi kun olin kylässä ja remontoitiin kesämökkiä, sain töiden loputtua vittuilua osakseni kun olen tällainen kaupunkilaistyttö, laiska ja vaikka mitä muuta. Rahaa antavat omasta tahdostaan palkaksi ja jäljestäpäin syyllistävät. Rahaa en ole koskaan pyytänyt itse.
auta niitä jotka sen ansaitsevat. Saattaa mennä pitkä aika ennenkuin hahmottaa ketkä ovat aikasi arvoisia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:48"]
Sukulaisilta en ole saanut apua, itse olen/olemme auttaneet. Ystäviemme välillä olemme toimineet vastavuoroisesti.
[/quote]
Hassua muuten, että usein tuntuu että ystävät ja jopa tuttavat ovat valmiimpia auttamaan kuin oma perhe! Mulle on jopa tuntemattomat tarjonneet useammin apua kuin oma äiti :(
Vanhemmat jeesaavat jutuissa, joita osaavat. Esimerkiksi isästä oli remontissa iso apu, ja koiratkin menevät heille hoitoon reissujen ajaksi. Minä hoidan vastaavasti heidän tekniikkaan liittyviä asioitaan, käsittelen kuvia ja sen sellaista. Kavereilta pyydämme apua lähinnä kasvien kasteluun, kun olemme matkoilla. En tykkää sutekea palvelusten tekemistä ja kaveruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan melko yleistä että perheessä on joku "Tuhkimo" jonka apua pidetään itsestäänselvänä ja joka ei sitä itse saa silloin kuin tarvitsisi. Näin oli meilläkin kunnes mittani tuli täyteen. Seurauksena en ole äitini ja sisareni kanssa ollut missään tekemisissä vuosiin. Koska eihän minun seurani kiinnostanut muuten kuin hyötymismielessä.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 20:35"]
Tuntuu olevan melko yleistä että perheessä on joku "Tuhkimo" jonka apua pidetään itsestäänselvänä ja joka ei sitä itse saa silloin kuin tarvitsisi. Näin oli meilläkin kunnes mittani tuli täyteen. Seurauksena en ole äitini ja sisareni kanssa ollut missään tekemisissä vuosiin. Koska eihän minun seurani kiinnostanut muuten kuin hyötymismielessä.
[/quote]
Minua harmittaisi jos noin kävisi, koska ollaan kuitenkin tosi läheisiä oltu aina ja paljon yhdessä. Perhe muodostaa hyvin merkittävän osan sosiaalisesta verkostostani.
Ap
Ei auttaneet. Kiusasivat vain. Sen seurauksena olen syrjäytynyt ja elämä pilalla. Yksin ei kukaan pärjää.