Lue keskustelun säännöt.
Pitkään yritetty raskaus ei edes vielä puolivälissä, nyt jo tivataan sisaruksia
17.06.2015 |
Yritettiin miehen kanssa kolme vuotta ja viimein alkoi raskaus (vieläpä luomusti). Varovaisen iloisia ollaan ja raskaus edennytkin jo sen verran pitkälle, että on uskaltanu lähipiirille kertoa.
Iloisia on totta kai oltu, etenkin kun moni tietää miten kauan tässä on mennyt. Sitä taas en käsitä, että meiltä, joilla raskauden alkaminen kesti todella kauan, alettiin jo kysellä milloin hankitaan sitten toinen ja montakos lasta ollaan hankkimassa.
Vastailen näihin, että yhdessä lapsessa tullaan todennäköisesti pysymään. En halua enää sitä lapsettomuuden stressiä ja jatkuvia yrityskuukausia, yksi lapsi jos saadaan elävänä maailmaan niin hän on meille riittävä.
Tähänhän sitten aletaan syyllistävästi hokea, että kyllä nyt sisaruksia pitää hankkia, ei saa yhtä vaan olla.
Onko tämä monilapsisen perheen ihannointi mennyt jo näin sairaaksi, että lapsettomuudesta kärsiviäkin syyllistetään jos eivät jaksa enää lähteä samaan rumbaan toisen työstämiseksi? Luulisin, että se kaikki yrittämiseen käytetty energia ja voimavarat voisi käyttää hyödyllisemminkin esim. sen olemassa olevan lapsen kasvattamiseen ja parisuhteen virkistämiseen.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 17:45"]
Mä varmaan vähän korottaisin ääntäni ja toteaisin, että olis kiva tämä esikoinenkin saada ensin maailmaan.
[/quote]
Mieskin kehotti tekemään saman, kun hänelle noista kerroin. Yleensä pidän hyvin puoleni, mutta koko raskausasia on niin herkkä pitkän yrityshistorian takia, että jäädyn jos asiasta jotain puhutaan.
Mutta siltä nimenomaan tuntuu, että vatsassa oleva lapsi on jo se meidän iso ihme, jonka haluan vain saada turvallisesti terveenä syliini. En minä halua edes miettiä vielä mitään muita lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa kovalla äänellä idiootille kysyjälle -: "Kyllä! Me aletaan harrastaamaan pirttiviljelyä ja meidän uusi sukunimi on Ryysyranta."
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 17:56"]
Vastaa kovalla äänellä idiootille kysyjälle -: "Kyllä! Me aletaan harrastaamaan pirttiviljelyä ja meidän uusi sukunimi on Ryysyranta."
[/quote]
Pitääkin muistaa :D
Ihan asian sivusta, ihana kuulla että teillä tärppäsi noin pitkän yrityksen jälkeen ilman hoitoja. Ehkä meilläkin yhtä pitkään yrittäneinä on sittenkin vielä toivoa.
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Opettele jo nyt suodattamaan tätien hyvät kasvatusvinkit. Ei kannata ottaa niin tosissaan tollasta höpötystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:08"]
Ihan asian sivusta, ihana kuulla että teillä tärppäsi noin pitkän yrityksen jälkeen ilman hoitoja. Ehkä meilläkin yhtä pitkään yrittäneinä on sittenkin vielä toivoa.
[/quote]
Paljon tsemppiä teille ja toivottavasti teilläkin pian onnistuu <3
Kyllä näitä ihmeitäkin onneksi tapahtuu, vaikka näin pitkän ajan jälkeen piti olla häviävän pienet mahdollisuudet ilman apua raskautua.
Ja tutkimuksissa kannattaa ehdottomasti käydä jos ette vielä ole käyneet, voi selvitä jotain helposti kuntoon laitettavia juttuja, jotka nyt vaan estävät raskauden.
Jos ei tunnu liian henkilökohtaiselta ja aralta asialta kertoa, niin voisit vaan sanoa pamauttaa totuuden, että odottamanne lapsi on ihme, jonka ei edes lääketieteen näkökulmasta pitänyt olla mahdollinen. Ja että todennäköisesti on turha odottaa toista.
Yllättävän moni ei tule lainkaan ajatelleeksi, että lähipiirissä voi olla pariskuntia, jotka ovat ihan oikeasti kärsineet lapsettomuudesta jopa vuosia. Lapsettomuus on asia, joka tapahtuu aina "niille" tai "jollekin toiselle" - siitä luetaan kyllä lehdistä, kirjoista ja netistä, mutta harva sisäistää sitä, että se vuosikausia "itsekkäästi" matkustellut ja uraa tehnyt pariskunta voikin kärsiä tahattomasta lapsettomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa vaan, että "katotaan mitä tuleman pitää..." Ihmiset vaan kuvittelevat, että nämä asiat voi itse päättää. Sitähän ei tiedä, jos saatte toisen tai kolmannenkin ihan yllättäen ja yrittämättä. Mitäpä se kuuluu kellekään, onko lapset tarkoituksella tehty vai hmm... yllätyksiä, jos ei vahingoksi halua sanoa. Voihan se ainoa lapsi saada seuraa muistakin lapsista, jos lähipiirissä on tarpeeksi avaramielisiä aikuisia, jotka viitsivät tukea lasten ystävyyttä eikä vaan tuijota omaa persettään ja perseen hedelmiä ja hoe sitä sisarusmantraa ja keskity vaan oman perseen ja perheen laajennukseen... Ainokaisen elämä voi toki olla yksinäistä, jos elää kovin ydinperhekeskeisessä elinpiirissä.
Yksinäinen ainokainen jolla yksi lapsi, jolla ei kavereita
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:33"]
Jos ei tunnu liian henkilökohtaiselta ja aralta asialta kertoa, niin voisit vaan sanoa pamauttaa totuuden, että odottamanne lapsi on ihme, jonka ei edes lääketieteen näkökulmasta pitänyt olla mahdollinen. Ja että todennäköisesti on turha odottaa toista.
Yllättävän moni ei tule lainkaan ajatelleeksi, että lähipiirissä voi olla pariskuntia, jotka ovat ihan oikeasti kärsineet lapsettomuudesta jopa vuosia. Lapsettomuus on asia, joka tapahtuu aina "niille" tai "jollekin toiselle" - siitä luetaan kyllä lehdistä, kirjoista ja netistä, mutta harva sisäistää sitä, että se vuosikausia "itsekkäästi" matkustellut ja uraa tehnyt pariskunta voikin kärsiä tahattomasta lapsettomuudesta.
[/quote]
Suurin vitsi asiassa on, se, että nämä nimenomaan ovat tienneet pitkästä yritysajasta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:33"]
Jos ei tunnu liian henkilökohtaiselta ja aralta asialta kertoa, niin voisit vaan sanoa pamauttaa totuuden, että odottamanne lapsi on ihme, jonka ei edes lääketieteen näkökulmasta pitänyt olla mahdollinen. Ja että todennäköisesti on turha odottaa toista.
Yllättävän moni ei tule lainkaan ajatelleeksi, että lähipiirissä voi olla pariskuntia, jotka ovat ihan oikeasti kärsineet lapsettomuudesta jopa vuosia. Lapsettomuus on asia, joka tapahtuu aina "niille" tai "jollekin toiselle" - siitä luetaan kyllä lehdistä, kirjoista ja netistä, mutta harva sisäistää sitä, että se vuosikausia "itsekkäästi" matkustellut ja uraa tehnyt pariskunta voikin kärsiä tahattomasta lapsettomuudesta.
[/quote]
Suurin vitsi asiassa on, se, että nämä nimenomaan ovat tienneet pitkästä yritysajasta :/
[/quote]
Hmm, no tuollaisten ihmisten jutuista ei vaan sitten pidä välittää, eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tietysti helpommin sanottu kuin tehty! Ärsyttävää ja ajattelematonta tuollainen. Ja tavallaan loukkaavaa odottamaanne lasta kohtaa - ikään kuin hänessä ei olisi teille kylliksi! Mutta niinhän se on, että ei lapsettomuuden surua ja sen aiheuttamaa masennusta voi mitenkään ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.
Voithan tietysti sanoa, että harvoin lottovoittokaan osuu kohdalle kahdesti. ;)
Hyvin erikoista. Meille ei ole kukaan koskaan puhunut seuraavasta lapsesta tai ylipäätään sekaantunut lapsilukuumme tai ikäeroihin/sukupuoliin tms. Olen kätilö, ehkä sitten olen tehnyt tiedostamattani hyvin selväksi, että lapsen saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tuttavanne ajattelevat hyvin todennäköisesti varsin naiivisti, että nyt kun ensimmäinen on tulossa, tulet varmaan helposti uudestaankin. Sekundäärinen lapsettomuus on hyvinkin yleistä ja tätä hyvin harva valitettavasti tulee ajatelleeksi. Onnea odotukseen ja vastaisuuden varalle harjoittelet jonkun hyvin napakan vastauksen.
Mä varmaan vähän korottaisin ääntäni ja toteaisin, että olis kiva tämä esikoinenkin saada ensin maailmaan.