Anoppila vs. Anoppila

Onko muilla tällaista tilannetta ja miten olette toimineet:

Vanhempani ovat eronneet. Aiemmin menimme kotipaikkakunnalle viikonloppulomille isäni luo, mutta väsyimme siihen, että ensin saimme siivota koko asunnon jääkaappia myöten, että siellä viitsi olla. Lisäksi isäni alkoholinkäyttö ei ollut lasten katsottavaa.

Anoppi ja appiukko ovat edelleen naimisissa ja he tekivät meille sellaisen oman tilan taloonsa, jossa saamme olla omissa oloissa.

Äitini jankuttaa meitä aina luokseen, mutta ensinnäkin hän ei anna meidän olla vain ja tehdä rentouttavia asioita vapaapäivinä. Aamulla pitää nousta aikaisin ylös ja aamupala tietysti ainoa oikea kaurapuuro (yök). Päivä pitää koko ajan tehdä jotain. Ruoka on aina jotain, mistä emme oikein pidä. Illalla pitää mennä aikaisin nukkumaan, ei ole normaalia valvoa. Eli viikonloppu from hell meidän mielestä.

Nyt sitten on alkanut tulla valitusta, kun olemme siis anoppilassa aina. Harvoin edes kylästelemme minun vanhemmillani. Äitini ei ymmärrä, että joskus vain haluaa rentoutua ja olla rauhassa. Ei jaksa kylästellä ja ajella autolla ees taas.

Hän suuttui, kun menin sanomaan, että olemme anoppilassa tehneet puutöitä ja laittaneet perunat maahan. Hänen mielestään niitä ei sielläkään saa tehdä, jos ei hänen luonaan. No hänen luonaan se tekeminen on sellaista, että raadetaan niska limassa tuntikausia ja mitään helpottavia apuvälineitä ei käytetä. Terve ihminen jaksaa! Anoppilassa saamme tehdä kaiken, kuten tekisimme omassakin kodissa, omaan tahtiin!

Eli meillä on ihan erilainen rytmi ja käsitys elämästä kuin minun vanhemmillani. Miten saan sanottua asiasta niin, että äitini ei loukkaannu? Isäni ymmärtää kyllä, että omalla käytöksellään on aiheuttanut poissaolomme. Äitini on muutenkin ihminen, joka on tehnyt lapsuudessani asioita, jonka vuoksi en koe häntä varauksetta arvostavani.

Anoppini ja appiukkoni ovat mahtavia ihmisiä ja heidän kanssaan on helppo olla. Osaavat ottaa rennosti ja sanoa, kun eivät jaksa vaikka lasten riekkumista. Arvostavat meidän vanhemmuuttamme ja valintojamme. Ja ennen kaikkea tukevat aina ja puhuvat asioista avoimesti.

Äitini on siis kateellinen appivanhemmilleni, mitä asiassa voisi tehdä?