Lapsi tarvitsee vanhempaansa enemmän kuin päivähoitoa

Olenpa todella kiitollinen siitä, ettei minun ole tarvinnut viedä lapsiani päiväkotiin.

Itsestäänselvyyksiä.

Monet vanhemmat eivät vain HALUA katsoa kylmiä tosiasioita silmiin.

Joopa joo. Juuri näin.

Nyt pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, että monen työttömän tai perhevapailla olevan lapsi on alakoulussa. Alakoulun opetussuunnitelma on aika yksinkertainen aikuisen näkökulmasta. Näillä kotona olevilla vanhemmilla on aikaa, joten heille voisi antaa 1. ja 2. luokkien opetusmateriaali käyttöön ja he voisivat opettaa lapsiaan. Opettajien aikaa säästyisi kun luokalla olisi vain työssäkäyvien lapsia. Opettaja pitäisi pari kertaa vuodella tentit näille kotona opiskelleille lapsille, jolloin heidän edistystä voisi seurata. Kotona oleva vanhempi, joka ei jostain omasta oppimishäiriöstä tm syystä (myös lastensuojelulliset näkäkohdat huomioidaan)  pysty opettamaan lastaan, saisi anomuksesta lapsensa kouluun.

Minun kaupungissani on hoitajasuhde 10 lasta - 3 hoitajaa. Mielestäni tämä on hyvin. Lapsi tarvitsee myös ikäistään leikkiseuraa. Meillä ei ole ketään tuttavaa, joilla olisi pikkulapsia, joten lapsellamme ei ole kerrassaan yhtään ketään leikkikaveria täällä kotona vanhempia lukuun ottamatta. Perhekerho, siis tunti viikossa, on lomalla puolet vuodesta. Lapsemme ei puhunut vielä kaksivuotiaana kunnolla eikä ymmärtänyt potasta mitään, mutta päiväkodissa nämäkin asiat korjaantuivat jo pelkän mallioppimisen takia. Väitänpä myös, että jaksan olla lapsen kanssa ihan eri tavalla läsnä, kun olen saanut itse koko päivän ajatella muita asioita ja olla aikuisten seurassa. Lisäksi taloudellinen tilanteemme vaatii työssä käymistä. Meille se materiaalinen hyvinvointi on tärkeää siinä missä henkinenkin hyvinvointi. Mieluummin elämme palkalla kuin tuilla.

Onneksi lapsemme on päässyt päiväkotiin. Hänestä on tullut vilkas, puhelias, sosiaalinen ja luova lapsi.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:13"]

Joopa joo. Juuri näin.

Nyt pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, että monen työttömän tai perhevapailla olevan lapsi on alakoulussa. Alakoulun opetussuunnitelma on aika yksinkertainen aikuisen näkökulmasta. Näillä kotona olevilla vanhemmilla on aikaa, joten heille voisi antaa 1. ja 2. luokkien opetusmateriaali käyttöön ja he voisivat opettaa lapsiaan. Opettajien aikaa säästyisi kun luokalla olisi vain työssäkäyvien lapsia. Opettaja pitäisi pari kertaa vuodella tentit näille kotona opiskelleille lapsille, jolloin heidän edistystä voisi seurata. Kotona oleva vanhempi, joka ei jostain omasta oppimishäiriöstä tm syystä (myös lastensuojelulliset näkäkohdat huomioidaan)  pysty opettamaan lastaan, saisi anomuksesta lapsensa kouluun.

[/quote]

Sun mukelos taitaa olla päiväkodissa 9 tuntisia päiviä ja itse röhnötät vällyjen alla tekemässä meille veronmaksajille lisää näitöä tulevia ruudinkeksijöitä. :(

En välitä. Kakarani pysyvät päiväkodissa ja sillä hyvä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:25"]

Minun kaupungissani on hoitajasuhde 10 lasta - 3 hoitajaa. Mielestäni tämä on hyvin. Lapsi tarvitsee myös ikäistään leikkiseuraa. Meillä ei ole ketään tuttavaa, joilla olisi pikkulapsia, joten lapsellamme ei ole kerrassaan yhtään ketään leikkikaveria täällä kotona vanhempia lukuun ottamatta. Perhekerho, siis tunti viikossa, on lomalla puolet vuodesta. Lapsemme ei puhunut vielä kaksivuotiaana kunnolla eikä ymmärtänyt potasta mitään, mutta päiväkodissa nämäkin asiat korjaantuivat jo pelkän mallioppimisen takia. Väitänpä myös, että jaksan olla lapsen kanssa ihan eri tavalla läsnä, kun olen saanut itse koko päivän ajatella muita asioita ja olla aikuisten seurassa. Lisäksi taloudellinen tilanteemme vaatii työssä käymistä. Meille se materiaalinen hyvinvointi on tärkeää siinä missä henkinenkin hyvinvointi. Mieluummin elämme palkalla kuin tuilla.

Onneksi lapsemme on päässyt päiväkotiin. Hänestä on tullut vilkas, puhelias, sosiaalinen ja luova lapsi.

[/quote]

Kyllä - jokaisesta naisesta ei ole kotiäidiksi. Sellaisten lasten on parempi tulla kasvatetuiksi muiden toimesta. Tiedätkö, ei meidänkään lapsista kukaan ole puhunut yksittäisiä sanoja lukuunottamatta vielä kaksivuotiaana, mutta 2,5v iässä jokaisen puhe on alkanut pulputa. Syynä ei ole passiivinen äiti, vaan kaksikielisyys. :)

Teksti on ihan totta. Nämä keskustelut menevät helposti siihen, että onko lapsen paikka kotona vai päiväkodissa, vaikka ne päiväkodin ongelmat on ihan kaikkien tiedossa. 

Oma lapseni vaihtoi juuri päiväkotia siksi, että ryhmä oli hänelle liian suuri ja sosiaalisesti vaativa. Siellä oli kaksi vaativaa, väkivaltaista lasta, joille kuitenkaan ei jostain syystä olla saatu avustajaa ryhmään. Kolmesta hoitajasta yksi oli jatkuvasti sairaslomalla, ja sijaiset vaihtuvat jatkuvasti. Hoitajat on ryhmänsä kanssaä äärirajoilla, käytännössä nämä kaksi haastavaa vievät yhden tai kahden hoitajan huomion koko ajan, ja koko loppuryhmä jäi tän sijaisen harteille. Oma lapseni tuli sen verran monta kertaa hoidosta ahdistuneena, purtuna, raavittuna ja muksittuna, että meillä ei oikein ollut vaihtoehtoja. Nykyään meillä on ihan eri lapsi. Hyvinvoiva, rohkea, iloinen ja sosiaalinen. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:25"]

Minun kaupungissani on hoitajasuhde 10 lasta - 3 hoitajaa. Mielestäni tämä on hyvin. Lapsi tarvitsee myös ikäistään leikkiseuraa. Meillä ei ole ketään tuttavaa, joilla olisi pikkulapsia, joten lapsellamme ei ole kerrassaan yhtään ketään leikkikaveria täällä kotona vanhempia lukuun ottamatta. Perhekerho, siis tunti viikossa, on lomalla puolet vuodesta. Lapsemme ei puhunut vielä kaksivuotiaana kunnolla eikä ymmärtänyt potasta mitään, mutta päiväkodissa nämäkin asiat korjaantuivat jo pelkän mallioppimisen takia. Väitänpä myös, että jaksan olla lapsen kanssa ihan eri tavalla läsnä, kun olen saanut itse koko päivän ajatella muita asioita ja olla aikuisten seurassa. Lisäksi taloudellinen tilanteemme vaatii työssä käymistä. Meille se materiaalinen hyvinvointi on tärkeää siinä missä henkinenkin hyvinvointi. Mieluummin elämme palkalla kuin tuilla.

Onneksi lapsemme on päässyt päiväkotiin. Hänestä on tullut vilkas, puhelias, sosiaalinen ja luova lapsi.

[/quote]

Kyllä - jokaisesta naisesta ei ole kotiäidiksi. Sellaisten lasten on parempi tulla kasvatetuiksi muiden toimesta. Tiedätkö, ei meidänkään lapsista kukaan ole puhunut yksittäisiä sanoja lukuunottamatta vielä kaksivuotiaana, mutta 2,5v iässä jokaisen puhe on alkanut pulputa. Syynä ei ole passiivinen äiti, vaan kaksikielisyys. :)

[/quote]

Väitätkö minua passiiviseksi? Et tiedä elämästämme ja tekemisistämme mitään.

Olin kotiäiti kaksi vuotta. Lapseni meni kaksivuotiaana päiväkotiin eikä sanonut yhden yhtä sanaa. Sinulla on sitä paitsi eri tilanne, koska teillä on useita lapsia, jotka leikkivät keskenään ja ovat siten ikäseurana toisilleen.

Lapsen ensisijainen kasvattaja on oma äiti ja isä, vaikka lapsi olisikin muutaman tunnin päivässä tarhassa. Vai oletko sitä mieltä, että luovutat kasvatusvastuun opettajille siinä kohtaa, kun lapsi aloittaa koulun? No, noita lapsia kyllä näkee aika paljon, joiden vanhemmat lakkaavat välittämästä lapsensa tekemisistä heti, kun ekaluokka alkaa. Sanovat vain, että kouluasiat kuuluvat kouluun ja opettajan hoidettaviksi eikä niistä kuulu kotona puhua mitään.

No kyllä lapsi työpäivinä tarvitsee päiväkotia enemmän kuin vanhempiaan, jotka ei ole kotona. Daa!

En käsitä missä näitä horror-päiväkoteja on. Omat lapseni ja tuttavien lapset ovat ihanissa, hyvin toimivissa isoissa kunnallisissa päiväkodeissa, jossa saavat hyvää varhaiskasvatusta motivoituneilta ammattilaisilta. Omalla lapsella on ollut samat hoitajat ja sama ryhmä (yksittäiset lapset vaihtuvat toki) jo 3 vuotta (ensi syksyllä menee eskariin, sitten vaihtuu ryhmä). Jotain kauhujuttuja olen kuullut kautta rantain, mutta ne koskivat perhepäivähoitoa.

Varmasti juuri tämän asian selkeyttäminen ja ymmärtäminen että alle kolmevuotias todella tarvitsee juuri vanhempiaan voidakseen hyvin. Päiväkoti ei voi mitenkään korvata sitä mitä tapahtuu kehityksellisesti vanhempi-lapsisuhteessa. Ensimmäiset kolme vuotta lapsen hyvinvoinnin perustan rakentamiselle on todella tärkeää ja siksi kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota tähän ikävaiheeseen. Vanhempien jotka töissä kannattaisi siksi olla varsin valppaita lapsensa päiväkotiarjen suhteen eikä missään nomessä vain uskoa että homman hoitaa koulutetut hoitajat ja pitää vain luottaa. Vastuu on yhä vanhemmilla ja sen kantaminen kun töissä pitkät päivät ei ole helppoa kannattaa olla aktiivinen ja pyytää että saa keskustella lapsensa asioista jonkun tietyn kasvattajan kanssa, eikä pidä pelätä että häiritsee, vanhemmilla tulee olla vankka ote taaperonsa päivästä ja kasvattajie tehtävä on tukea ja auttaa vanhempia tässä.

Omat lapseni ovat olleet päiväkodissa ja hyvin siellä kaikki meni ja viihtyivät, joten en mitenkään vastusta päiväkoteja tai lasten viemistä sinne. Silti en ymmärrä sitä ajatusta, että päivähoito olisi jotain erinomaista varhaiskasvatusta, jota tavalliset vanhemmat kotona eivät osaa antaa ja että ne lapset, jotka jostain syystä eivät ole tai eivät pääse päivähoitoon, olisivat jotenkin eriarvoisessa asemassa suhteessa päivähoidossa oleviin tai että he jäisivät jostain arvokkaasta paitsi. Minusta päiväkoti on turvallinen ja mukava paikka silloin, kun vanhemmat ovat estyneet esim. töiden takia hoitamasta lasta itse. Minulle on aina ollut päivänselvää, että lapsetkin ovat kotona aina, kun vanhemmatkin ovat. Jos vanhemmilla on ollut viikolla vapaapäivä, lapsillakin on vapaapäivä. Säännöllinen päiväkodissa olo on työssäkäyntiin verrattava juttu ja lapsi tarvitsee siitä lomaa. Se, että lapsi tarvitsee ikäistään leikkiseuraa, ei ole sellainen asia, joka yhteiskunnan on verovaroin järjestettävä.