änkytys

Noi esitykset on kyllä ihan perseestä. Muistan itekki yläasteella, kun piti niitä pitää.. Ei paljoa kiinnostanut edes panostaa niihin, kun niin huonot puheenlahjat ja esiintymiskammo. Jos olisin maikka ja olisi jotenkin mahdollista jollain toisella tavalla pitää esityksiä, niin tekisin näin!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 08:44"]Kävele vaikka junan alle jos noin vaikeeta avata suuta änkyttämättä.
[/quote]

Vitun pelle. Tuu sanoo toi mulle päin naamaa.

T. Entinen koulukiusattu

Niin änkytys on jännä juttu. Kysehän on jostain psykologisesta jutusta, joka liittyy jännitykseen. Itselläni riippuu ihmisestä. Kaverien kanssa en änkytä. Isäni kanssa änkytän pahasti, mutta äitini kanssa en käytännössä ollenkaan. Yksin ollessa tai eläimelle puhuessa änkytystä ei myöskään tule ollenkaan.

Aikuisiässä apukeinot taitavat olla vähissä. En enää halua mennä leikkimään k-, p-, ja t-harjoituksia terapeutille, koska ei ongelma ole puhe-elimissä vaan pään sisällä.

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet :) Mulla on muutamakin tuttu, jotka änkyttävät, aikuisia jo. Ei se änkytys heitä hidasta. Se nyt vain sattuu olemaan heidän tapansa puhua. Käytkö puheterapiassa?

Kävin ala-asteella terapiassa, se korjaantui siellä. Mut yläasteella kaikki palasi,

Hei tiedätkö Scatmanin? Hänkin oli änkyttäjä, mutta aina kun hän lauloi, änkytys katosi. Hän käytti hyväkseen änkytystään "scatatessaan", sai siitä ideoita ja inspiraatiota. Kannattaa tutustua, kiehtova tyyppi. :)

Saatan on kova

Älä välitä mitä muut sanovat. Kyllä se siitä

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 08:44"]

Kävele vaikka junan alle jos noin vaikeeta avata suuta änkyttämättä.

[/quote]

kävele sä vaikka äitis helmojen alle haistamaan alkulähtees.