Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! Elämä umpikujassa
30.06.2015 |
Tunnen olevani nyt niin pahassa umpikujassa, että tarvitsisin vähän vinkkejä, kokemuksia ja näkemyksiä tilanteeseeni. Tämä ei varmasti joillekin teistä kuulosta kovinkaan suurelta asialta, mutta itselleni tässä on kyseessä asia, joka vaikuttaa hyvin laajasti tulevaisuuteeni ja myös nykyhetkeen, kyseessä on asia jolle olen ladannut suuresti painoarvoa.
Olen opiskellut yliopistossa kolme vuotta ja sain kandidaatintutkintoni valmiiksi viime syksynä. Kuitenkin jo ensimmäisen vuoden aikana mielessäni alkoi kasvaa epäilys siitä mahtaako opiskelemani ala olla oikea. Opiskelen ns. generalistialaa, jolta ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, vaan urapolku luodaan sivuaineilla. Tämä on herättänyt levottomuutta ja olen myös kuullut aika ristiriitaisia kokemuksia työllistymisestä. Päätin kuitenkin suorittaa kandidaatintutkintoni loppuun, koska tämän jälkeen pystyn hakemaan mieluisamman pääaineen maisteriopintoihin ja tätä kautta saamaan myös ammatillisen pätevyyden. Tämän ajatuksen voimalla jaksoin puurtaa epävarmuudessa opintoja eteenpäin. Hain tänä keväänä nyt opiskelemaan ko. maisteriopintoihin, mutta jäin harmittavasti pisteen päähän jatkopaikasta. Olen ollut monta päivää aivan täysin murtunut tämän takia. Toki voin hakea ensi vuonna uudestaan, mutta en uskalla enää toivoa mitään, jos kuitenkin joutuu taas pettymään.
Motivaatiota jatkaa nykyisiä opintoja ei paljonkaan ole, en koe niitä omikseni ja tulevaisuus pelottaa. Toisaalta en koe voivani jättää opintoja keskenkään, sekin vaihtoehto pelottaa. Olen kokenut nyt niin suuren pettymyksen ja tunnen olevani niin pahasti umpikujassa, että olen ollut täysin lamaantunut muutamat viimepäivät. Tuntuu, että elämä on jumissa enkä pääse etenemään mihinkään. Näen tilanteessani pelkästään huonoja vaihtoehtoja ja käytännössä olen menettänyt mielenkiinnon ja motivaation kokonaan. Kaikki hokevat, että tästä voi seurata jotain sellaista hyvää mitä en olisi voinut kuvitellakaan, ja että kun elämä sulkee oven se avaa ikkunan..... onko oikeasti näin?? Itse on hyvin vaikea uskoa. Olen niin äärimmäisen stressaantunut tilanteeseeni etten näe ulospääsyä tai mitään positiivista tässä.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Jatkaa opintoja, jotka eivät tunnu omilta? Lopettaa opiskelu kokonaan, tehdä töitä (niitäkin on niin hurjasti tarjolla) ja hakea ensi vuonna uudestaan (sekä mahdollisesti todeta taas olevansa tässä samassa tilanteessa)? Ottaa hatkat ja häipyä johonkin kaukomaille nuolemaan haavojaan?
Ei siinä mitään, jos olisin joku juuri ja juuri parikymppinen tyttö. Mutta olen jo 25-vuotias, itseasiassa loppuvuodesta 26, enkä haluaisi käyttää aikaa paikallaan junnaamiseen! Muut vaan etenee elämässään ja valmistuu, minä en pääse eteenpäin.
Usein kuulee vanhempien ihmisten puhuvan siitä, miten suuri pettymys voi kääntyä voitoksi, miten tapahtumien merkitys selviää usein vasta myöhemmin. No tässä on nyt potentiaalia olla sellainen tapaus. Kun vaan itse uskoisi niin. Jollekin tässä voi nyt olla kyseessä "vain" opiskelu, yksi asia muiden joukossa. Mutta itselleni tämä merkitsee nyt paljon enemmän, vie motivaation oikeastaan kaikelta.
Onko teillä kokemuksia vastaavista tilanteista tai muuten vain vinkkejä miten tällaisista suurista pettymyksistä voi selvitä?
Kommentit (35)
Kannattaa tehdä loppuun ja sitten miettiä, että mitä teet. Et ainakaan jää sitten vahingossa ilman tutkintoa, jos seuraavan opiskeluun ei olekaan rahaa tai jokin menee mönkään. Aika harvassa ovat ns. varmat alat ja generalistialat ovat osittain siitä hyviä, että mainostamalla itseäsi oikein voit päästä mitä erilaisimpiin ja hyvinkin kiinnostaviin tehtäviin.
Aika monella tulee hetkiä, jolloin oma ala tuntuu ihan paskalta ja ajattelee että olisi kannattanut hakea johonkin muuhun. Uskon että kuuluu osittain tuohon ikään ja elämäntilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sen verran nuori että voit saada jonkin työviisumin vaikka keikkatyöhön Australiaan. Itse lähtisin viivana johonkin. Maailma on sulle avoin. Olen kateellinen keski-ikäinen :-) Et tule koskaan olemaan yhtä nuori, vahva ja kaunis kuin nyt olet. Etsi itsesi, niin muukin kyllä järjestyy. Maailma ei ole sulle mitään velkaa, mutta kun löydät sen mitä voit maailmalle antaa, niin alkaa asiat loksahtaa kohdalleen.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:30"]
Olet sen verran nuori että voit saada jonkin työviisumin vaikka keikkatyöhön Australiaan. Itse lähtisin viivana johonkin. Maailma on sulle avoin. Olen kateellinen keski-ikäinen :-) Et tule koskaan olemaan yhtä nuori, vahva ja kaunis kuin nyt olet. Etsi itsesi, niin muukin kyllä järjestyy. Maailma ei ole sulle mitään velkaa, mutta kun löydät sen mitä voit maailmalle antaa, niin alkaa asiat loksahtaa kohdalleen.
[/quote]
Olipa ihana viesti, kiitos! -ap
Et ole ainoa joka näiden asioiden kanssa tuskailee. Sinuna antaisin itselleni aikaa miettiä, mitä todella haluan. Kun olet sen keksinyt, tee päätös ja ala rohkeasti pyrkiä kohti tavoitettasi. Jos ei uskalla, ei voi mitään saavuttaakaan. Jos kuitenkaan et ole varma siitä, mitä haluat, suosittelen tekemään nykyisen tutkintosi loppuun ja juttelemaan ammatinvalintapsykologille. Joskus olemme niin jumissa omissa ajatuksissamme, ettemme löydä ulospääsyä kuin pienen ulkopuolisen näkökulman avulla. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! :)
T: vaikeuksien kautta unelma-alansa löytänyt psykologian opiskelija
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:46"]
Et ole ainoa joka näiden asioiden kanssa tuskailee. Sinuna antaisin itselleni aikaa miettiä, mitä todella haluan. Kun olet sen keksinyt, tee päätös ja ala rohkeasti pyrkiä kohti tavoitettasi. Jos ei uskalla, ei voi mitään saavuttaakaan. Jos kuitenkaan et ole varma siitä, mitä haluat, suosittelen tekemään nykyisen tutkintosi loppuun ja juttelemaan ammatinvalintapsykologille. Joskus olemme niin jumissa omissa ajatuksissamme, ettemme löydä ulospääsyä kuin pienen ulkopuolisen näkökulman avulla. Tsemppiä ja kaikkea hyvää! :) T: vaikeuksien kautta unelma-alansa löytänyt psykologian opiskelija
[/quote]
Tuo on kyllä täysin totta... itse ainakin olen varmaan niin loputtomasti pyöritellyt tätä tilannetta, etten näe asioita oikeissa mittasuhteissa. Onnea sinulle, joka pääsit vaikeuksien kautta unelmaasi. Kumpa minäkin pääsisin... tiedän mitä haluan, mutta en pääse toteuttamaan sitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:30"]Jos sinulla on mahdollisuus työllistyä alallesi, niin mikset lähde töihin?
[/quote] Kannatan. Mene töihin ja kartuta kokemusta ja omaisuutta. Jos aikanaan yleney tehtävään jossa täytyy olla maisteri niin äkkiäkös sen käyt tekemässä. Vilpittömästi suosittelen tuota.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:30"]Jos sinulla on mahdollisuus työllistyä alallesi, niin mikset lähde töihin?
[/quote]
Olisikin....
[/quote]
No mitä helvettiä pyörit siellä yliopistossa vuosikausia opiskelemassa ainetta, joka ei työllistä? Tulee vaikutelma totaaliluuserista. Parhaat työllistyvät aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:30"]Olet sen verran nuori että voit saada jonkin työviisumin vaikka keikkatyöhön Australiaan. Itse lähtisin viivana johonkin. Maailma on sulle avoin. Olen kateellinen keski-ikäinen :-) Et tule koskaan olemaan yhtä nuori, vahva ja kaunis kuin nyt olet. Etsi itsesi, niin muukin kyllä järjestyy. Maailma ei ole sulle mitään velkaa, mutta kun löydät sen mitä voit maailmalle antaa, niin alkaa asiat loksahtaa kohdalleen.
[/quote]
Ap on kyllä niin nössö, että ei kannata ehdottaa ulkomaita. Tukipummi siitä tulee.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:34"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 09:30"]Jos sinulla on mahdollisuus työllistyä alallesi, niin mikset lähde töihin? [/quote] Olisikin.... [/quote] No mitä helvettiä pyörit siellä yliopistossa vuosikausia opiskelemassa ainetta, joka ei työllistä? Tulee vaikutelma totaaliluuserista. Parhaat työllistyvät aina.
[/quote]
Niinpä niin. Kun olisikin sillon ihan opintojen alkuvaiheessa ollut riittävän fiksu ja tajunnut tehdä täyskäännöksen. Vaan enpä ollut. Lopulta päätin, että fiksuin ratkaisu on tehdä kandidaatintutkinto alaltani koska tämän jälkeen on mahdollista vaihtaa maisteriopintoihin kätevästi pääainetta (tutkinnot limittyvät). Ainoa tavoite on jo kauan ollut vaihtaa suuntaa ja sitä varten on tehty niska limassa töitä. Vaan eipä onnistunut. Joten passiivisena en ole tilannetta ihmetellyt todellakaan. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:30"]Olet sen verran nuori että voit saada jonkin työviisumin vaikka keikkatyöhön Australiaan. Itse lähtisin viivana johonkin. Maailma on sulle avoin. Olen kateellinen keski-ikäinen :-) Et tule koskaan olemaan yhtä nuori, vahva ja kaunis kuin nyt olet. Etsi itsesi, niin muukin kyllä järjestyy. Maailma ei ole sulle mitään velkaa, mutta kun löydät sen mitä voit maailmalle antaa, niin alkaa asiat loksahtaa kohdalleen. [/quote] Ap on kyllä niin nössö, että ei kannata ehdottaa ulkomaita. Tukipummi siitä tulee.
[/quote]
Milläköhän perusteella olen nössö?
Jos nykyinen pääaineesi ja haluamasi pääaine kerran ovat hyvin lähellä toisiaan, eikö olisi mahdollista työllistyä haluamiisi työtehtäviin nykyiseltäkin alalta? Varsinkin, jos sinulla on pitkä sivuaine haluamastasi alasta. Sehän näiden yleispätevien yliopistoalojen hienous on, että ei tarvitse olla välttämättä ihan täysin oikeaa koulutusta. Voitko kertoa mistä aloista on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:28"]
Jos nykyinen pääaineesi ja haluamasi pääaine kerran ovat hyvin lähellä toisiaan, eikö olisi mahdollista työllistyä haluamiisi työtehtäviin nykyiseltäkin alalta? Varsinkin, jos sinulla on pitkä sivuaine haluamastasi alasta. Sehän näiden yleispätevien yliopistoalojen hienous on, että ei tarvitse olla välttämättä ihan täysin oikeaa koulutusta. Voitko kertoa mistä aloista on kyse?
[/quote]
Joltain osin molemmista voisi kyllä työllistyä samantyyppisiin tehtäviin, mutta nykyinen pääaineeni ei tarjoa ammatillista pätevyyttä moniin niistä tehtävistä jotka ovat kiinnostukseni kohteena. Tässä on nimenomaan se syy miksi koen etten saa nykyisistä opinnoistani riittävästi irti.
En jaksa lukea. Eikö sulla oikeita murheita oo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla kuin mun näppäimistöltäni... täysin sama tilanne ja samat mietteet... "kiva" tietää, että on muitakin.
Ystäväni sai yllättävää apua työkkäristä. Siellä on koulutettuja psykologeja, jotka tekevät testejä, joista voi selvitä sinullekin sopiva ala. Ystäväni opiskeli tekniikkaa ja testeistä selvisi, että liiketalous sopisi hyvin hänelle paremmin, kuten sitten käytännössä sopikin.
Mä teen U - käännöksen jos ajan umpikujaan...
Lähde ulkomaille opiskelemaan? Sisään pääsee usein helpommin (paikasta riippuen), yliopistot saattavat olle kansainvälisesti tunnetumpia ja saat uudenlaista näkökulmaa koko hommaan.
Tai voithan koittaa löytää edes löyhästi omaan alaan liittyvää työkokemusta/harjoittelua.
Kyllä se siitä!
Sinähän olet tosi nuori vielä. Sinulla on koko elämä edessäsi aikaa tehdä vaikka mitä. Minä olen 20 vuotta vanhempi ja minäkin aion vielä jossain vaiheessa opiskella uuden ammatin. Mitään käytännön neuvoja en osaa antaa opiskelun suhteen. Neuvoisin sinua noudattamaan intuitiota. Tee niin kuin koet parhaaksi/oikeaksi. Sinulla on useita erilaisia vaihtoehtoja, ja kaikki ne vaihtoehdot ovat hyviä.
Tee mitä teet mutta älä jätä opintoja kesken. Itselläni on kaksi amk-tutkintoa takana (eka väärä uravalinta lukion jälkeen suoraan ja toinen oltuani muutaman vuoden töissä sillä väärällä alalla). Nyt vakitöissä paikassa jossa voin hyödyntää molempia tutkintojani ja ole töiden ohessa opiskellut maisterin tutkintoa. Opiskelu kannattaa aina!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:22"]
Ehdottomasti lähdet vuodeksi ulkomaille saamaan elämänkokemusta ja kielitaitoa, jos ei mikään pidättele täällä. Meet vaikka au-pairiksi ja pidät välivuoden kokonaan opinnoista. Et varmasti tule sitä katumaan.
terv. n45, joka haaveili siitä koko ikänsä ja vasta yli 40 koko perheen kanssa uskalsi ottamaan sen irtioton vuorotteluvapaan myötä. Aivan loistava elämänkoulu olikin koko perheelle.
[/quote]
Ap on taas palannut linjoille. Tuo ehdotus on kyllä ihan varteenotettava, ainoastaan au pairiksi en kyllä haluaisi enää lähteä, olen ollut jo kerran aiemmin lähes vuoden ajan Jenkeissä ko. puuhassa ja se kortti on kyllä nyt vähän nähty jo. Pelottaa muutenkin, että mitä jos en ensi vuonnakaan pääse sisään haluamalleni opintolinjalle... olen taas samassa pisteessä kuin nyt. Lisäksi ahdistaa, että valmistuisin ensimmäisestä tutkinnostani vasta lähes kolmekymppisenä. Jotenkin tämä tilanne nyt tuntuu todella sekavalta...