Olen kurkkuani myöten täynnä näitä ikäkeskusteluja!

Mitä minkäkin ikäisenä saa tai täytyy tehdä tai olla tekemättä, minkä ikäiset saavat olla yhdessä tai eivät saa, mikä lasten ikäero on suotavin, ja nyt sitten kiistellään siitäkin, minkä ikäisiä isovanhemmat saavat tai eivät saa olla.

Oletteko te ihmiset aivan sekaisin? Minä ainakin teen lapset silloin, kun omaan elämäntilanteeseeni sopii (jos minulle sellainen onni sallitaan). Samoin ovat tehneet omat vanhempani. Kaikki isovanhempani ovat kuolleet tapaturmaisesti ennen syntymääni. Hyvin olen pärjännyt elämässäni ilman isovanhempiakin, ja toisaalta minulle olisi aivan sama minkä ikäisiä he olisivat, jos olisin heistä jonkun saanut elämäni aikana tavatakin.

Herätkää ja lopettakaa iän perusteella yleistäminen! Nykymaailmassa moni asia on niin epävarmaa (ura, toimeentulo, jopa kansantalouden kasvunäkymät pitkällä aikavälillä), että suurien ikäluokkien nuoruudessa muodostetut säännöt, joiden mukaan tietyt ikäkaudet kuuluvat yhteen tiettyjen elämänvaiheiden kanssa, eivät vain enää päde. Itse olen tietyssä mielessä vasta teini-iän ohittanut, vaikka todellinen ikäni on 36, ja tämä johtuu siitä että urani on vasta nyt ottamassa tuulta alleen. Vasta taloudellisen itsenäisyyden saavutettuani voin kutsua itseäni aikuiseksi, ja sen saavuttaminen on ollut hankalaa yhteiskunnallisesta murroksesta johtuen, jolle en yhtenä pienenä ihmisenä mitään voi.

Ihmisille aiheutetaan aivan tarpeetonta ahdistusta tällä ikävouhkaamisella. Itse olen aivan tyytyväinen elämääni ja näytänkin kuulemma 10 vuotta todellista ikääni nuoremmalta. En jaksa ymmärtää, miksi ihmiset käyttävät näin hirveästi energiaa muiden toimien arvostelemiseen näiden iän perusteella. Kehittävämpääkin keskustelun aihetta voisi keksiä.