Mitä teet, kun lapsi saa kilarit julkisella paikalla, kaupassa tms?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:46"]

13

Voi mennä ihan hutikin, mutta samanlaisia pitkiä ja rajuja kohtauksia näkee joskus vanhemmillakin lapsilla, joilla sitten todetaan yleensä raivokohtauksia aiheuttava ADHD tms. häiriö. Tähän sitten lääkitykset ja terapia, joskus hoitojaksotkin.

En nyt huolestuisi yhdestä kohtauksesta mitenkään, mutta jos toistuu jatkuvasti ja vielä pahenee iän myötä niin lähtisin hakemaan apua. Mitä nuorempana saadaan hoidettua tätä häiriötä, niin sitä paremmin lapsi tulee pärjäämään elämässään.

[/quote]

Saattaa tietysti olla, mutta en oikein usko siihen, koska päiväkodissa ja muualla jaksaa keskittyä ja käyttäytyy todella hyvin. Isosisko on samanlainen, eli varmaan vaan huono kotikasvatus kyseessä. :(

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:29"]Mun lapsi vetäsi aivan järkyttävät kilarit tänään kadulla. Hain päiväkodista ja oli tosi kiire hakea isompi sisarus toisesta paikasta ihan läheltä, mutta lapsi sanoi, että hänellä oli kylmä ja olisi pitänyt heti saada housut jalkaan. Kun en suostunut, vaan sanoin että haetaan X ensin (parin sadan metrin päästä), lapsi alkoi kiukutella ja huutaa. Kun löysin isomman, sanoin pienelle että nyt voitais laittaa ne housut, mutta oli jo sellaisessa raivon tilassa, ettei suostunut. Kotimatka olikin sitten tosi hankala, kun pieni ei suostunut mihinkään. Jouduin kantamaan, mutta se oli mahdotonta, kun tää raivosi, sätki, potki ja raapi. Kotona kohtaus jatkui vielä parikymmentä minuuttia, jolloin lapsi huusi kurkku suorana, raapi, potki, jopa puri minua. Sitten yhtäkkiä vaan lopetti ja tuli syliin itkemään.

Musta tuntuu, että teen jotain todella väärin, koska ei kaikki lapset edes käyttäydy noin. Mulla kyseessä vielä 4-vuotias, eli ei enää mikään ihan pieni. Onko neuvoja?
[/quote]
siellä tarhassa on tapahtunut päivällä jotain mitä et tiedä :(

13
Kiire?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:59"]

13 Kiire?

[/quote]

Jos olisi ollut oikeasti kylmä ja lapsella liian vähän vaatetta, olisin pysähtynyt. Nyt mun piti olla samaan aikaan hakemassa molempia lapsia eri paikoista, jotka on parisataa metriä toisistaan. Mulla olisi se housujen pukeminen kestänyt kauemmin kuin se matka - normaalioloissa ainakin - joten päätin, että pienempi saa kestää sen kaksi minuuttia, mitä se matka on. Tänään se nyt sitten vaan jostain syystä ei ollut mahdollista. Ehkä olisi pitänyt antaa lapselle periksi siinä vaiheessa, kun alkoi kiukutella, mutta en oikein tykkää siitäkään. Onko se teistä parempi vaihtoehto (kysyn ihan tosissano)?

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:46"]

13

Voi mennä ihan hutikin, mutta samanlaisia pitkiä ja rajuja kohtauksia näkee joskus vanhemmillakin lapsilla, joilla sitten todetaan yleensä raivokohtauksia aiheuttava ADHD tms. häiriö. Tähän sitten lääkitykset ja terapia, joskus hoitojaksotkin.

En nyt huolestuisi yhdestä kohtauksesta mitenkään, mutta jos toistuu jatkuvasti ja vielä pahenee iän myötä niin lähtisin hakemaan apua. Mitä nuorempana saadaan hoidettua tätä häiriötä, niin sitä paremmin lapsi tulee pärjäämään elämässään.

[/quote]

Saattaa tietysti olla, mutta en oikein usko siihen, koska päiväkodissa ja muualla jaksaa keskittyä ja käyttäytyy todella hyvin. Isosisko on samanlainen, eli varmaan vaan huono kotikasvatus kyseessä. :(

[/quote]

No siis juurikin tällä diagnoosilla tunnen eräänkin lapsen, joka nimen omaan koulussa keskittyy tehtäviin erittäin hyvin, on todella tehtäväorientoitunut ja kyllä fiksu ja taitava. Mutta haluaa tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti ja samalla onnistuu myös pyörimään ja hyörimään, varsinkin jos tehtävät loppuu kesken. Todella vilkas siis. Ongelmat tulee sitten vuorovaikutustilanteissa eli kun suuttuu, niin todella suuttuu siten että vahingoittaa toisia ja estettäessä itseään. Eli en sulkisi kokonaan pois. Näitä ADHD muunnoksia on todella monta, ei tarkoita todellakaan välttämättä ollenkaan esim. oppimisvaikeuksia. Mutta kuten sanoin, ei sitä tuosta yhdestä tapauksesta voi mitenkään päätellä mikä vaivaa, vai oliko vaan jokin ohimenevä juttu :) 16

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:21"]

Nostan ostoskärryn istuimeen, annan huutaa ja teen ostokset kaikessa rauhassa loppuun. Kaksi kertaa on pienemmän kanssa tarvinnut näin tehdä. Isomman kanssa riitti kerta.

[/quote]

meillä sinnikkäämpi tapaus. Nousee myös ostoskärryn istuimessa seisomaan jos näin teemme. Ei siis toimi meillä. 

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:46"]

13

Voi mennä ihan hutikin, mutta samanlaisia pitkiä ja rajuja kohtauksia näkee joskus vanhemmillakin lapsilla, joilla sitten todetaan yleensä raivokohtauksia aiheuttava ADHD tms. häiriö. Tähän sitten lääkitykset ja terapia, joskus hoitojaksotkin.

En nyt huolestuisi yhdestä kohtauksesta mitenkään, mutta jos toistuu jatkuvasti ja vielä pahenee iän myötä niin lähtisin hakemaan apua. Mitä nuorempana saadaan hoidettua tätä häiriötä, niin sitä paremmin lapsi tulee pärjäämään elämässään.

[/quote]

Saattaa tietysti olla, mutta en oikein usko siihen, koska päiväkodissa ja muualla jaksaa keskittyä ja käyttäytyy todella hyvin. Isosisko on samanlainen, eli varmaan vaan huono kotikasvatus kyseessä. :(

[/quote]

No siis juurikin tällä diagnoosilla tunnen eräänkin lapsen, joka nimen omaan koulussa keskittyy tehtäviin erittäin hyvin, on todella tehtäväorientoitunut ja kyllä fiksu ja taitava. Mutta haluaa tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti ja samalla onnistuu myös pyörimään ja hyörimään, varsinkin jos tehtävät loppuu kesken. Todella vilkas siis. Ongelmat tulee sitten vuorovaikutustilanteissa eli kun suuttuu, niin todella suuttuu siten että vahingoittaa toisia ja estettäessä itseään. Eli en sulkisi kokonaan pois. Näitä ADHD muunnoksia on todella monta, ei tarkoita todellakaan välttämättä ollenkaan esim. oppimisvaikeuksia. Mutta kuten sanoin, ei sitä tuosta yhdestä tapauksesta voi mitenkään päätellä mikä vaivaa, vai oliko vaan jokin ohimenevä juttu :) 16

[/quote]

Voipi olla tietty tuota ADHD:ta. Jotenkin vaan en jaksaisi alkaa mihinkään hirveään diagnoosirumbaan. Jotkut kaverit on sen tehneet, ja se on aikamoista ja palkinnoksihan siitä saa lähinnä lääkkeet, joita en lapselleni missään nimessä antaisi. Isosiskolla siis samanlaisia piirteitä, mutta hän on jo koulussa ja on kehuttu kiltiksi ja rauhalliseksi ja kavereitakin riittää. Molemmat päästelevät höyryjä sitten kotosalla.

Ensin sanon että ollaan kaupassa ja täällä ei saa kirkua, ole hiljaa. Jos ei tehoa niin varoitan että jos huuto ei lopu niin lähdetään ulos kaupasta. Ja jos ei vieläkään lopu niin lähdetään ulos.

Ja sama kaava joka kerta. Aika usein hiljenee jo tuon toisen uhkauksen kohdalla.

Ignooraminen on kyllä pahinta mitä voi tehdä muille kaupassa olijoille. Erittäin epäkohteliasta antaa lapsen kirkua pitkään kaupassa.

Poikani ovat jo isoja. Kerran oli pienenä kohtaus. Kiljuivat karkkihyllyn edessä. Ratkaisu, kumpaakin kainaloon yksi mukula ja ulos kaupasta. Ei tarvinnut toistaa. 

Juuri näin mäkin oon tehnyt.

Yleensä ignoraan. Menee parissa minuutissa ohi. Ainoa keino mikä toimii.

Kumarrun lapsen puoleen ja käsken lopettaa kuiskaten. Saatan tehostaa jollain uhkauksella. Pienen lapsen nappaan kantoon ja hoidan hommat jotka on pakko hoitaa. Meillä kilarit eivät ole koskaan olleet ongelma, juoksentelu ja katoilu kyllä.

Olen ottanut kainaloon ja kantanut ulos kaupasta, jos on ollut tosi paha tilanne. Muuten olen komentanut ja uhannut jollain, jos vain meinaa karata mopo käsistä. Yleensä vähän hiljempaa, etteivät muut katsoisi niin pahasti. Aina joku tuijottaa, jos lapsi saa kohtauksen kaupassa. Se nyt vain menee niin. Ihmiset katsoo, kun jotain erikoisempaa tapahtuu.

Mulla on just sellainen lapsi, joka on varsinkin joskus 2-4-vuotiaana kokeillut vaikka mitä temppuja. Kasvatan häntä parhaani mukaan ja samalla katson kadehtien niitä muiden kilttejä lapsia, jotka ei koskaan kiukkua tai sählää julkisesti.

Up

Kantoon ja pihalle. Jos ihminen ole mahdollista lähteä niin sitten antaa raivota vaan, periksi en anna. Molemmat lapset kerran raivonneet kaupassa.

Jos minulla on ostokset kesken, niin nappaan lapsen kainaloon ja retuutan sitä siinä, vaikka huutaisi ja potkisi ja eteneminen vaikeaa. En jätä ostoksia kesken, koska minulla ei ole aikaa pelleilyyn. Jos lapsi huutaa ja itkee "mä haluan mä haluan sitä ja tätä", kysyn tiukalla äänellä "haluatko?" "Joo." Jos haluaa, niin suu kiinni ja mars eteenpäin. (ja ei, en välttämättä osta, mutta yritän harhauttaa...). Niin kauan kuin itkee, niin ei halua tosissaan. Jos huuto jatkuu, niin sanon "Keksit/karkki/murot/jugurtti/mehu...!" Mitä-häh-missä...? Sitten kun lapsi toiveikkaana jatkaa nätisti loppumatkan herkkuajatuksella, niin odotan, että päästään ulos... Sitten otetaan uusi matsi, jos tekee vielä mieli. Ja mitään ei pyydetä huutamalla, muuten jää kokonaan ilman.

Jotain fiksumpia hiljennyskeinoja kyllä kaipaisin, koska on tämä aika paskamainen tapa vaikka toimiikin...

Ap

Vaihdan lapseni johonkin rauhallisempaan tapaukseen kaupassa käynnin ajaksi, ja toivon ettei sen oikeat omistajat huomaa lainaamistani.

Viekää ne lapset ulos ja vikkelään ja pitäkää katseet alhaalla, ennenkuin paikalla kamerakännyjensä kanssa olevat kukkahattutädit alkaa taas soitteleen ls-viranomaisille että ovat taas nähneet lapsen jota kohdellaan väärin kotona, että ihan varmasti raiskataan ja hakataan :(

Nostan ostoskärryn istuimeen, annan huutaa ja teen ostokset kaikessa rauhassa loppuun. Kaksi kertaa on pienemmän kanssa tarvinnut näin tehdä. Isomman kanssa riitti kerta.

[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:40"]

Jos on ns. huonosta käytöksestä kyse, niin itse kokeilisin uhkauksia etuuksien poistamisesta, jotka sitten kanssa toteutetaan. Itse kasvatustieteilijänä näitä juttuja opiskellut ja miettinyt ja esimerkiksi itsellä on oikeasti tehokkainta ollut juuri nämä uhkaukset jonkin tärkeän asian poistamisesta, peruuttamisesta tai tauottamisesta. Mistään muusta kurinpitokeinosta/rangaistuksesta ei ole jäänyt mitään muuta mieleen, kuin se epäoikeudenmukaisuuden tunne ja hämmennys. Mutta kun on uhattu peruuttaa esim. kovasti odotettu kesäleiri huonon käytöksen takia, niin kyllä on heti tehonnut ja aikuisenakin muistaa jopa sen, mitä oli itse tehnyt väärin. Ja epäoikeudenmukaisuus puuttuu, koska kun oma käytös muuttui heti, ei uhkausta toteutettu. Oli vaan lähinnä kiitollinen, että pääsi silti leirille, vaikka oli ensin suututtanut vanhemman.

[/quote]

Nuo kesäleirien poisjättämiset tai edes kotiin lähtemiset vaan ovat  usein kovin monimutkaisia ja vaivalloisia toimenpiteitä ja lapsille vieläpä yleensä kaukaisia. Tulee paljon oheisvahinkoja myös aikuiselle kuin suunnitelmat menevät uusiksi ja vaikkapa ostokset tekemättä.

Jokin pikarangaistus siinä heti paikalla on paljon ongelmattomampi toteuttaa ja lapselle sellainen konkreettinen ja välitön uhka, joka on helppo käsittää. Itse suosin kahden alle kouluikäisen kanssa sitä, että otan lapsen ranteista kiinni ja nostan lapsen kädet suoriksi ylös. Siinä asennossa seistään sitten liikkumattomana sen aikaa, kunnes lapsi alkaa taas totella, mihin ei yleensä mene montaa minuuttia.