Neuroosisi? Luetellaan pahimpia neuroosejamme!
millaisia neurooseja ja pakkomielteitä meillä palstalaisilla on? Kuvaillaanpas!
Itse en voi käydä vessassa mikäli pönttö on likainen, ulkohuusseja olen välttänyt viimeiseen asti (esim. mökkireissuilla pidätän kunnes pääsen sisävessaan esim. läheiselle huoltoasemalle tai sitten käyn pusikossa).
Uloslähtiessäni kierrän kaikki keittiön koneet ja laitteet läpi ja usein kosketan niitä, ihan kuin kehooni jäisi parempi muisto että kaikki on varmasti pois päältä. Sama juttu ulko-oven lukkoonlaittamisen kanssa: mun on pakko kokeilla lukuisia kertoja että se varmasti on kiinni ja tiukasti lukossa, painaa ovea, vääntää ripaa. Silti mietin koko ajan, tulikohan kaikki sammutettua, ei kai kahvinkeitin jäänyt päälle, muistinko varmasti lukita oven.
Kommentit (7)
Minulla on pakkomielle tylyttää työttömiä.
En puhuisi neuroosista, mutta kotoa lähtiessä minun pitää tarkistaa, että seuraavat ovat varmasti kiinni:
Jääkaapin ja pakastimen ovet
Keittiön hana
Kahvinkeitin
Sähköhella
Pyykinpesukone
Vessan ikkuna
Parvekkeen ovi
Ulko-ovi
Nypin ihoani. Finnit on pakko puristaa, ruvet revin ja haavat ei siksi parane. Revin, raavin ja puristelen kaikki epätasaisuudet ihosta. Ja niitähän on koko ajan, koska revin niitä rupia eikä iho parane koskaan... Lisäksi mulla on hormonaalinen akne. Naamani näyttää hirveältä.
Ihan kamala neuroosi, mutta en voi lopettaa. Ahdistaa aivan tajuttomasti jos en saa nyppiä ja repiä niitä näppyjä ja karheita kohtia pois. Ahdistus helpottaa ja saan suurta mielihyvää, kun joku röpelö irtoaa ihon pinnasta.
Jos jotain osuu käteeni, täytyy koskea toiseenkin käteen samaan kohtaan. Muutenkin huomaan pyrkiväni asioissa symmetriaan ja tasapainoon. Mutta eikös se ole ihan ihmisluonteelle tyypillistä, että symmetria miellyttää? Kunhan ei ihan överiksi mene...
Tää nyt varmaan ei ole mikään pahin. Mun täytyy aamulla aina ensin siivota keittiö, mikäli se on jäänyt illalla siivoamatta. En voi aloittaa aamupalan valmistamista, jos ei keittiö ole tiptop.
Kun keitän kahvia ja olen mitannut tarvittavan määrän kahvimitallisia keittimeen, on pakko joka kerta lisätä vielä pieni mitanpohjallinen. Ettei vain jää liian laihaksi. Todellisuudessa se ripaus on niin pieni, ettei se vaikuta mitään.
Jos käteni ovat likaiset ja märät, minun pitää ensin kuivata ne ja sitten voin pestä normaalisti. Tuntuu, ettei muuten tule puhdasta.